Yleistä
Sarkoidoosi on tulehduksellinen tauti, jossa lähes mihin tahansa elimeen voi kehittyä tulehdussolukertymiä eli granuloomia. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat keuhkot, iho, silmät ja imusolmukkeet. Sarkoidoosin perussyy on tuntematon, mutta geneettinen tausta vaikuttaa sairastumisalttiuteen ja ulkoiset syyt kuten infektiot voivat laukaista taudin. Suurin osa sarkoidoosiin sairastuvista on nuoria aikuisia.
Noin neljänneksellä sarkoidoosiin sairastuneista on iho-oireita, ja joskus ihomuutokset ovat ainoa merkki taudista. Ne voivat olla monimuotoisia, mutta tyypillisimpiä ovat kyhmyruusu (erythema nodosum), arpisarkoidoosi ja ihon kyhmyinen (makulopapulaarinen) sarkoidoosi. Ihosarkoidoosi paranee useimmiten itsestään.
Sarkoidoosin oireet
Kyhmyruusu eli säärien punoittavat, kipeät kyhmyt ovat sarkoidoosin yleisin iho-oire (kuva ). Kyseessä on ihonalaisen rasvakudoksen immunologinen tulehdusreaktio, jonka muun muassa sarkoidoosi voi laukaista.
Kyhmyruusu. Kyhmyruusu eli erythema nodosum on immunologisen reaktion laukaisema tulehdus ihonalaisrasvassa. Kuumottavat ja aristavat kyhmyt sijaitsevat yleensä säärien alueella, ja ihminen voi tuntea itsensä sairaaksi.
Granuloomia sisältävällä varsinaisella ihosarkoidoosilla on useita eri alamuotoja, joista yleisimmät ovat arpisarkoidoosi, pienikyhmyinen sarkoidoosi ja isokyhmyinen sarkoidoosi.
Arpisarkoidoosissa vanhat arvet alkavat kasvaa, ja ne muuttuvat sinipunaisiksi tai punaruskeiksi (kuva ). Sarkoidoosia sairastavilla myös tatuoidut kohdat voivat alkaa oireilla samalla tapaa. Arpikasvu on yleensä kivutonta eivätkä arvet kutise.
Sarkoidoosi ihon arvessa. Polven arpeen muodostunutta sarkoidoosia.
Pienikyhmyisessä sarkoidoosissa raajoihin tai vartalolle, joskus myös kasvoille, ilmaantuu punaruskeita, aristamattomia ja kutiamattomia pieniä kyhmyjä. Niiden läpimitta vaihtelee parista millimetristä noin yhteen senttimetriin. Pienikyhmyinen taudinkuva liittyy yleensä tuoreeseen tautiin.
Isokyhmyinen sarkoidoosi on pitkäkestoisen taudin oire. Yleisimmin poskissa tai nenässä näkyy violetteja, laakeita kyhmyjä (kuva ) tai ruusufinniä muistuttavaa muutosta (kuva ). Kyhmyistä käytetään myös nimeä lupus pernio, "kylmänhukka". Ne ovat usein vaikeahoitoisia ja voivat aiheuttaa ihon arpeutumista.
Sarkoidoosi posken iholla 1. Kasvojen ihon sarkoidoosi ilmenee sinipunervana kiinteänä kyhmynä.
Sarkoidoosi posken iholla 2. Ihosarkoidoosin sinipunerva, laakea ja kovettunut alue, joka muistuttaa ruusufinniä.
Sarkoidoosin toteaminen
Ihosarkoidoosi todetaan ihon koepalasta tehdyn mikroskooppitutkimuksen perusteella. Sarkoidoosin löytyessä tutkitaan aina myös keuhkot ja tarvittaessa muutkin elimet.
Sarkoidoosin itsehoito
Kyhmyruusu paranee yleensä itsestään 1–2 kuukaudessa. Arpisarkoidoosi ja pienikyhmyinen sarkoidoosi häviävät hitaasti parin vuoden kuluessa, kun muukin sarkoidoosi paranee. Isokyhmyinen sarkoidoosi on krooninen ja vaikeahoitoinen eivätkä itsehoitokeinot auta.
Milloin lääkäriin?
Sarkoidoosi kuuluu lääkärin tutkittaviin ja diagnosoitaviin tauteihin. Ihosarkoidoosilla on hyvä parantumistaipumus, ja yleensä muu sarkoidoosi määrää valitun hoidon. Joskus ihomuutoksiin käytetään paikallista tai ihonsisäistä kortisonia. Isokyhmyistä sarkoidoosia voidaan hoitaa suun kautta otettavalla kortisonilla tai joskus muilla immunosuppressiivisilla lääkkeillä.
Ehkäisy
Koska taudin syytä ei tunneta, ehkäisykeinojakaan ei tunneta.
Kirjallisuutta
- Kamangar N. Sarcoidosis. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 4.6.2025.
- Purokivi M. Sarkoidoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 23.5.2023.
- Pietinalho A. Sarkoidoosi harhauttaa helposti. Suom Lääkäril 2018;73(8):498–504.