Täit

Täit saavat ravintonsa imemällä verta, ja ne aiheuttavat ihoon kutinaa ja punoittavia näppylöitä. Ihmisen täitä on Suomessa kolme lajia. Päätäi (Pediculus humanus var. capitis) on tuskin silmällä nähtävä, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa päänahassa, etenkin korvien takana ja niskassa. Täin munat eli saivaret erottuvat selvemmin hiusten lomasta. Päätäi ei levitä infektiotauteja. Päätäiden toteaminen ja häätäminen käsitellään omassa artikkelissaan.

Vaatetäitä tavataan nykyään harvoin muilla kuin yhteiskunnasta syrjäytyneillä henkilöillä. Se on kooltaan suurempi kuin päätäi ja asustaa pääasiassa vaatteiden saumoissa ja vuodevaatteissa. Vaatetäin puremat aiheuttavat ihoon pistemäisiä, kutisevia puremajälkiä. Vaatetäit levittävät maailmalla sairauksia, kuten pilkkukuumetta (riketsia).

Vaatetäit saadaan parhaiten hävitettyä siten, että täiden kohde itse menee kuumaan saunaan ja peseytyy siellä hyvin. Samalla vaatteet ja vuodevaatteet pestään tai käsitellään kuumassa. Myös vaatteiden pakastamisella päästään vaatetäistä eroon.

Satiainen on lyhyempi, leveämpi ja tummempi kuin vaatetäi (kuva  ). Se näkyy helposti paljaalla silmällä. Satiainen on ihmisen loinen, joka elää häpykarvoituksessa, harvemmin kainalo- tai rintakarvoissa, kulmakarvoissa tai silmäripsissä.

Satiainen tarttuu helpoimmin seksikontaktissa. Se kiinnittää munansa (saivarensa) karvoihin, ja kutina ja pienet näpyt ilmaantuvat 1–3 viikkoa tartunnasta. Satiaiset kuolevat päätäiden tapaan täisampoolla tai -liuoksella. Saivaret pyritään poistamaan mekaanisesti pinseteillä tai muulla tavoin, ja tarvittaessa saivareiden valtaamat karvat ajetaan ihoa myöten pois. Vuodevaatteet ja alusvaatteet pestään. Satiaiset eivät levitä infektiotauteja.

Eläinten kirput

Eläinten, kuten lintujen, koiran ja kissan, kirput purevat myös ihmistä, mutta ne eivät jää asumaan ihmisen ihoon. Lintukirppuja on etenkin linnunpöntöissä ja lintulaudoilla, ja eniten puremia nähdään keväisin.

Kirpunpuremat näkyvät yleensä pienenä rykelmänä tai jonona. Herkistyneille ihmisille, varsinkin lapsille, kirput voivat aiheuttaa muutaman viikon kestävää voimakkaasti kutisevaa ihottumaa, ns. nokkosjäkälää. Raapimisen seurauksena kehittyy toisinaan ihon bakteeritulehdus. Tauteja eläinten kirput eivät levitä.

Syyhy

Syyhyn aiheuttaa ihmisestä toiseen tarttuva syyhypunkki. Pääoireet ovat voimakas kutina, punkinkäytävät etenkin sormiväleissä ja ranteissa sekä ihon punoittavat näppylät (papulat). Diagnoosi tehdään parhaiten osoittamalla punkki tyypillisen punkinkäytävän päästä. Itsehoito tehdään bentsyylibentsoaatti- tai permetriinivoiteella kahdesti 7–10 päivän välein niin, että lähikontaktit hoidetaan yhtä aikaa. Jälkikutinaa rauhoitetaan kortisonivoiteella. Syyhypunkit eivät levitä infektiotauteja.

Lude eli lutikka

Luteet ovat viime vuosina lisääntyneet Suomessa etenkin matkailun myötä. Ne voivat siirtyä ihmisasumuksiin muun muassa matkalaukkujen tai vanhojen huonekalujen mukana. Luteet imevät ihmisestä verta yleensä yöaikaan. Puremakohtiin tulee punoitusta, turvotusta ja kutiavia paukamia, joskus myös rakkuloita. Kookkaat puremajäljet ovat usein jonossa, ja reaktion paraneminen kestää useita viikkoja. Raapiminen pitkittää paranemista ja voi altistaa ihoinfektiolle. Puremareaktioiden hoitona käytetään kortisonivoiteita ja antihistamiinitabletteja. Tauteja luteet eivät levitä.

Uusia puremareaktioita tulee ludeongelman jatkuessa. Luteet kätkeytyvät päiväksi paikkoihin, joissa ne voivat olla rauhassa, kuten jalkalistojen taakse tai huonekaluihin. Ne jättävät jälkeensä tummia ulosteläiskiä. Luteiden häädössä turvaudutaan tuholaistorjuntaliikkeisiin. Yleensä koko rakennus on käsiteltävä samalla kertaa.