Yleistä

Silmän valkoisen osan päällä oleva kerros on nimeltään sidekalvo. Silmän kirkas, valoa läpäisevä keskeinen osa on sarveiskalvo. Normaalisti sidekalvo ei kasva sarveiskalvon päälle, mutta joskus näin tapahtuu. Useimmiten sidekalvoa kasvaa ylimäärin nenän puolelta, ja se ulottuu kolmiomaisena kärpäsen siipeä muistuttavana muutoksena sarveiskalvon päälle (kuva ). Siipikalvon nimi tulee kreikan kielen sanasta pterygos eli pieni siipi.

Siipikalvon yleisyys

Siipikalvoa esiintyy runsaammin kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Siipikalvo on yleisempi ikääntyvillä.

Siipikalvon riskitekijät

Pitkäaikainen vuosia kestänyt työskentely pölyisissä ja kuivissa olosuhteissa suurentaa riskiä saada siipikalvo. Runsas ultraviolettisäteilylle altistuminen lisää myös siipikalvon esiintymistä. Sarveiskalvon tai sidekalvon pitkäaikainen tulehdus voi aiheuttaa siipikalvon muodostumisen.

Siipikalvon oireet

Siipikalvo voi alkuvaiheessa olla varsin vähäoireinen. Kasvaessaan siipikalvo voi aiheuttaa silmään roskan tunnetta ja kuivasilmäisyysoireita. Lisääntynyt kasvu voi aiheuttaa näköoireita.

Siipikalvo voi vaikuttaa sarveiskalvon muotoon siten, että esiintyy kahtena näkemistä. Myös silmän hajataitto (sylinterilinssin tarve) voi lisääntyä. Tällöin esimerkiksi kirjaimet voivat näkyä kahtena siten, että kirjainten alla on himmeämpi samansuuntainen varjokuva.

Siipikalvon toteaminen

Tutkiva lääkäri erottaa siipikalvon usein paljain silmin. Jos yleislääkäri toteaa siipikalvon, on silmälääkärin tutkimus aiheellinen. Silmälääkärin suorittamassa tutkimuksessa voidaan arvioida leikkaushoidon tarpeellisuutta sekä suunnitella oireita helpottava hoito.

Yleensä siipikalvo kasvaa sidekalvolle nenän puolelta. Siipikalvo voi esiintyä pelkästään toisessa tai molemmissa silmissä samanaikaisesti.

Siipikalvon hoito

Siipikalvon hoitona käytetään alkuvaiheessa kosteuttavia silmätippoja. Pitkäaikaisessa käytössä säilöntäaineettomat silmätipat ovat suositeltavia. Siipikalvoon voi liittyä ajoittaisia silmän sidekalvon ja sarveiskalvon tulehduksellisia oireita. Tulehduksellisten jaksojen aikana hoidoksi voidaan harkita silmälääkärin toimesta paikallisia kortikosteroiditippoja lyhytaikaisina kuureina.

Jos siipikalvon alue on ärtynyt, silmälääkäri voi harkita esimerkiksi 1–3 viikon kestoista kortikosteiroiditippakuuria paikallisesti annosteltavina tippoina kolme kertaa vuorokaudessa. Pitkäaikainen kortikosteroiditippojen käyttö voi joillakin nostaa silmänpainetta. Jos oireisiin tarvitaan pidempiaikaista kortikosteroiditippalääkitystä, on silmänpaine hyvä tarkistaa hoidon aloituksen jälkeen. Jos siipikalvo uhkaa levitä keskeisen näköalueen päälle (siis sarveiskalvon keskelle) tai jos se aiheuttaa merkittävää hajataittoisuutta (astigmatiaa), harkitaan leikkaushoitoa. Leikkauksessa siipikalvo kuoritaan mekaanisesti pois sarveiskalvon ja kovakalvon päältä. Normaali sarveiskalvo pyritään säästämään mahdollisimman koskemattomana. Leikkauksen yhteydessä poistetun alueen päälle silmän kovakalvolle kiinnitetään ohut sidekalvosiirre tai amnionkalvo. Siipikalvo voi kasvaa takaisin poistetulle alueelle.

Leikkauksen jälkeen käytetään pitkäkestoisesti kortikosteroidi-silmätippoja, usein 1–3 kuukauden ajan. Leikkauksenjälkeisellä kortikosteroidi-tippalääkityksellä pyritään ehkäisemään inflammaatiota ja siipikalvon uusiutumista. Leikkauksen jälkeen käytetään usein viikon ajan myös antimikrobilääkitystä tippoina. Kostuttavien silmätippojen säännöllinen käyttö on keskeinen osa jatkohoitoa.

Siipikalvon itsehoito

Silmälääkäri suosittelee usein kosteuttavien tippojen runsasta käyttöä. Kosteuttavat tipat saattavat hidastaa siipikalvon etenemistä, ja vähintäänkin ne tuovat usein helpotusta oireisiin.

Runsas ultraviolettisäteilyn määrä saattaa myös vaikuttaa siipikalvon syntyyn. UV-suojauksella varustettujen aurinkolasien käyttö saattaa hidastaa siipikalvomuutoksen lisääntymistä.