Elinajanodote

Vastasyntyneen elinajanodote kertoo, kuinka monta vuotta 0-vuotias eläisi keskimäärin, jos kuolleisuus pysyisi kaikissa ikäryhmissä laskentavuoden tasolla. Suomessa vuonna 2024 vastasyntyneen elinajanodote oli 82,2 vuotta. Tämä syntymähetken elinajanodote tulkitaan usein odotettavissa olevan elinajan pituuden ennusteeksi. Todennäköisesti elämme kuitenkin pidempään kuin tilastollinen elinajanodote kertoo, sillä nykykuolleisuuteen perustuva arvio ei ota huomioon väestön terveydentilan paranemista. Vieläkin valoisammaksi kuva muuttuu, jos käytetään keskimäärän sijasta mediaania (ikä, johon 50 % syntyneistä yltää).

Elinajanodotetta seurataan kaikissa maissa, ja sen avulla voidaan verrata eri kansakuntien ja väestöryhmien terveyttä. Vastasyntyneen elinajanodotteeseen vaikuttavat voimakkaimmin lapsuudessa ja työiässä tapahtuvat kuolemat. Erityisesti lapsikuolleisuuden väheneminen pidentää elinajanodotetta. Suuri vaikutus on myös esimerkiksi liikenne- ja päihdekuolemilla, jotka kohtaavat usein nuoria ja työikäisiä aikuisia. Suomessa kuolemat lasten, nuorten ja työikäisten keskuudessa ovat nykyisin jo niin harvinaisia tapahtumia, että vastasyntyneen elinajanodote pitenisi vain runsaat 3 vuotta, jos kaikki alle 65-vuotiaiden kuolemat voitaisiin välttää. Siksi vastasyntyneen elinajanodotteen merkittävä piteneminen on tulevaisuudessa mahdollista vain, jos kuolleisuus pienenee eläkeikäisessä väestössä.

Elinajan historiaa

Ihmisen keskimääräinen elinaika on jatkuvasti pidentynyt. Kivikauden ihmisen arvellaan eläneen keskimäärin 20 vuotta. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elinaika tunnetaan hautalöydösten perusteella kohtalaisen hyvin, ja se näyttää olleen hieman alle 30 vuotta. 1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 35–40 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden elinajanodote on nopeasti kasvanut, mutta monissa kehittyvissä maissa se on edelleen alle 60 vuotta.

Elinajan kehitys Suomessa

Käytössämme ovat täsmälliset tiedot suomalaisten keskimääräisestä elinajan pituudesta ja sen alueellisista vaihteluista 1700-luvulta asti (kuva ). 1700-luvun puolivälissä vastasyntyneen elinajanodote oli noin 35 vuotta. Elinajanodote kääntyi kasvuun vasta suurten nälkävuosien jälkeen 1870-luvulla ja oli itsenäisyyden alkuvuosina miehillä noin 45 ja naisilla noin 50 vuotta.

Vielä 1900-luvun puolivälissä suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista. Sen jälkeen väestön terveys on parantunut. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajanodote nykyisin lähes 80 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. 2020-luvun alussa vastasyntyneen elinajanodote lyheni tilapäisesti vajaalla vuodella Covid-pandemian takia, mutta vuonna 2024 saavutettiin jo uusi ennätystaso.

Viime vuosikymmeninä elinajanodotteen suhteellinen kasvu on ollut erityisen nopeaa varttuneemmissa ikäryhmissä. Jaksolla 1986–2024 vastasyntyneen elinajanodote piteni 10 prosenttia (74,7 ikävuodesta 82,2 vuoteen), mutta 65-vuotiaan jäljellä olevan elinajan odote kasvoi 30 prosenttia (15,8 vuodesta 20,6 vuoteen), ja 80-vuotiailla kasvu oli tätäkin nopeampaa (7,1 vuodesta 9,6 vuoteen eli 35 prosenttia).

Suomi ja muut maat

Suomessa vastasyntyneen elinajanodote oli vuonna 2024 hieman yli 82 vuotta, kun se Ruotsissa oli 84 vuotta. Maailman pisin elinajanodote on tällä hetkellä Monacossa, San Marinossa ja Hong Kongissa (noin 86 vuotta). Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset kuuluvat tänään vauraiden ja terveiden kansakuntien pieneen joukkoon. Näissä maissa tarttuvat taudit ovat harvinaisia, lapset ovat terveitä ja ihmiset elävät pitkään. Tarjolla on kattavat ja korkeatasoiset terveyspalvelut, joita suurin osa kansalaisista pystyy käyttämään. Suomalaisten ruotsalaisia lyhyempi elinajanodote johtuu sepelvaltimotaudista, onnettomuuksista ja väkivallasta, jotka ovat meillä yleisempiä kuin muualla Länsi-Euroopassa. Diabetesta esiintyy Suomessa poikkeuksellisen paljon, mutta syöpäkuolleisuus on sen sijaan Euroopan pienimpien joukossa.

Terveyserot Suomessa

Suuret väestöryhmien väliset terveyserot ovat suomalainen erityisongelma. Naiset elävät viisi vuotta pitempään kuin miehet. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain suuria. Ylimpään tuloviidennekseen kuuluvan 30-vuotiaan miehen elinajanodote on 10 vuotta pitempi kuin alimpaan tuloviidennekseen kuuluvan. Naisilla vastaava ero on viisi vuotta. Itä- ja Pohjois-Suomen asukkaiden terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Kainuussa vastasyntyneen elinajanodote on runsaat kolme vuotta lyhyempi kuin Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla. Väestöryhmien väliset terveyserot ovat pysyneet suurina, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

Elinajan kehitys tulevina vuosina

Jatkuuko elinajan piteneminen myös tulevaisuudessa? Sen puolesta puhuu ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin monet tämän päivän keski-ikäiset ja etenkin iäkkäät ihmiset ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sellaisissa oloissa, jotka kuormittavat terveyttä enemmän kuin nykyiset elinolot ja elintavat. Sen takia heidän kuolemanvaaransa voidaan olettaa olevan suurempi kuin tulevien ikäihmisten. Toiseksi lääketiede ja terveydenhuolto kehittyvät kaiken aikaa, ja sen ansiosta sairauksien ennuste paranee ja elinaika pitenee.

On kuitenkin mahdollista, että elinajan piteneminen kääntyy laskuun lähivuosikymmeninä. Tästä on jo viitteitä joistakin muista maista, kuten Yhdysvalloista. Suomessakin elinajanodotteen kasvu on hidastunut ja väestön toimintakyvyn koheneminen on tyrehtynyt. Jos lihavuus ja päihteiden käyttö edelleen yleistyvät, ihmisten fyysinen kunto jatkaa heikkenemistään ja psyykkiset ongelmat yleistyvät, elinaika voi Suomessakin lyhentyä.

Toisaalta elinajanodote pitenisi useilla vuosilla, jos väestön liikunta- ja ravintotottumukset kohenisivat merkittävästi ja sosiaalista huono-osaisuutta kyettäisiin vähentämään. Tämä todennäköisesti lisäisi erityisesti toimintakykyisten elinvuosien määrää. Elinajan piteneminen on yksi yhteiskuntapolitiikan keskeisimmistä tavoitteista ja myös kansalaisten oma toive. Erityisen arvokasta olisi kyetä lisäämään terveitä ja toimintakykyisiä elinvuosia.

Vaikka keskimääräinen elinaika on pitkään kasvanut kaikkialla maailmassa, ei ihmislajin maksimi-ikä näytä muuttuvan – se on edelleen jossain 115 ja 125 vuoden välillä. Aika näyttää, voidaanko siihen lääketieteen keinoin vaikuttaa. Jotkut ylioptimistiset ikääntymisen tutkijat arvelevat, että näillä hetkillä syntyy lapsi, jolla on teoreettiset mahdollisuudet elää satoja vuosia. Kukaan meistä ei tiedä, onko se hyvä vai huono asia.