Yleistä

Polyradikuliitille altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi virusten aiheuttamat ylähengitystieinfektiot ja tietyt ripulitaudit. Syyksi on epäilty myös oman elimistön puolustusjärjestelmään kajoavia hoitoja, kuten rokotuksia, mutta tutkimustieto tästä on epävarmaa. Usein taustalta ei kuitenkaan löydy selkeää edeltävää syytä.

Tila on harvinainen, Suomessa todetaan keskimäärin alle 100 uutta tapausta vuodessa.

Polyradikuliitin oireet

Oireet alkavat tavallisesti alaraajoista melko äkillisesti, päivien tai parin viikon aikana. Usein ensioireena ilmaantuu alaraajojen alaosista ylöspäin hiipiviä tuntohäiriöitä, kuten pistelyä ja puutumista. Tätä seuraa lisääntyvä lihasheikkous. Oireet ovat symmetrisiä, ja lihasheikkous on merkittävin oire.

Mikäli tila pahenee, lihasheikkous ja tuntohäiriöt voivat levitä yläraajoihin. Taudinkuva on hyvin vaihteleva, ja oireet vaihtelevat lievistä pistelytuntemuksista ja lihasvoimien laskusta vaikeaan neliraajahalvaukseen asti. Lihaskivut ovat tavallisia.

Pahimmissa tapauksissa myös hengityslihakset heikentyvät, jolloin voi kehittyä hengitysvajaus.

Aivohermo-oireena voi olla kasvohermohalvaus, ja toisinaan ilmenee muidenkin aivohermojen oireita. Tajunta säilyy kuitenkin normaalina eikä muisti- tai ajatustoiminnan häiriöitä esiinny.

Milloin hoitoon?

Taudin oireet ovat sen verran vakavia, että niiden esiintyessä tulee varmasti hakeuduttua lääkäriin.

Päivien tai parin viikon sisällä alaraajoista ylöspäin nousevat tuntopuutokset ja niitä seuraava, usein vahva lihasheikkous, joka johtaa kävelyvaikeuteen, ovat vahvoja merkkejä jopa päivystysarvion tarpeesta.

Polyradikuliitin toteaminen

Lääkäri toteaa paitsi etenevän lihasheikkouden myös vaimentuneet jänneheijasteet ja tuntohäiriöitä.

Kliinistä tutkimusta täydennetään aivo-selkäydinnestenäytteellä ja lihassähkö- eli ENMG-tutkimuksella. Aivo-selkäydinnestenäytteessä nähdään voimakkaasti kohonnut valkuaisaine- eli proteiinipitoisuus. ENMG-tutkimuksessa voidaan todeta taudille tyypilliset sähköiset muutokset, mutta nämä kehittyvät tavallisesti vasta parin kolmen viikon kuluttua oireiden alusta.

Selkäytimen magneettikuvauksessa voidaan nähdä selkäytimestä lähtevien hermojuurten tehostumista.

Verikokeista ei ole hyötyä, koska taudille tyypillisiä verikoemuutoksia ei ole. Myöskään aivojen alueella ei kuvantamistutkimuksissa nähdä poikkeavuuksia.

Polyradikuliitin taudinkulku

Taudin alku on melko nopea, ja oireet pahenevat huippuunsa useimmiten 4 viikon aikana. Tästäkin on toki poikkeuksia, joskus oireet saavuttavat huipun jo tunneissa.

Nopean alun jälkeen seuraa tasannevaihe, joka kestää normaalisti pari viikkoa. Sen jälkeinen toipuminen kestää viikoista useisiin kuukausiin taudin vaikeusasteen mukaan.

Yli neljä viidestä toipuu täysin, mutta toipuminen saattaa viedä jopa vuoden. Lopuille potilaille voi jäädä pysyviä hermoston oireita.

Hengityslihaksiin asti etenevä tautimuoto voi olla hengenvaarallinen, mutta nykyhoidoilla tautiin menehtyminen on erittäin harvinaista. Hermojuuritulehdus ei normaalisti uusiudu.

Polyradikuliitin hoito ja kuntoutus

Taudin nopeasti etenevän alkuvaiheen hoito kuuluu sairaalaan, jonne potilaan pitäisi päästä päivystyksellisesti. Oireiden vaikeusasteen mukaan potilas voidaan hoitaa normaalilla vuodeosastolla tai tehovalvontayksikössä.

Tärkeintä on taudin etenemisen tarkka seuranta. Sairaalassa tämä toteutetaan paitsi seuraamalla lihasheikkousoireita myös testaamalla hengitystoimintaa säännöllisesti. Mikäli oireet etenevät hengityslihaksiin asti, voidaan joutua turvaamaan hengitystä koneellisesti.

Aktiivisina hoitomuotoina käytetään sekä plasmanvaihtoa että suonensisäistä vasta-aine- eli immunoglobuliinihoitoa, joskus käytetään molempia peräkkäin. Hoidot pyritään aloittamaan heti, kun lihasheikkous selvästi etenee ja hengitystoiminta saattaa olla uhattuna. Lisäksi tarvitaan erilaisia oireenmukaisia tukihoitoja, jotka mietitään jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisesti.

Jatkohoidossa tärkeintä on kuntoutus. Kuntoutukseen päästään, kun taudin eteneminen on pysähtynyt. Tuolloin aloitetaan säännöllinen ja aktiivinen fysioterapia. Mahdollisesti tarvitaan lisäksi toimintaterapiaa.

Kuntoutusta pitäisi jatkaa ainakin kuukausia sille saadun vasteen ja taudin vaikeusasteen mukaan. Näin pystytään takaamaan paras mahdollinen lopputulos.

Polyradikuliitin itsehoito ja ehkäisy

Taudin puhkeamiseen ei voi itse vaikuttaa, joten sitä ei voi myöskään ehkäistä.

Taudin kuntoutusvaiheessa tärkeää on potilaan oma aktiivinen ote, jota ilman kuntoutustulokset jäävät aina heikommiksi.