Pakonomaisen seksikäyttäytymisen määritelmä ja ilmeneminen

Pakonomaisella seksikäyttäytymisellä tarkoitetaan mitä tahansa seksiin liittyvää hallitsematonta käyttäytymistä ja/tai seksin jatkuvaa ajattelemista siten, että se aiheuttaa toistuvia ja pitkäkestoisia haittoja.

Pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä voi olla kyse, jos

• porno, eroottinen kuvamateriaali, itsetyydytys, seksiseuran etsiminen, maksullinen seksi, nettiseksi, erilaiset fetissit, ihastuminen, suhteiden tavoittelu tai jokin muu seksuaalinen toiminta vie suhteettoman paljon aikaa ja huomiota vähintään kuuden kuukauden ajan
• seksikäyttäytyminen aiheuttaa vakavia sosiaalisia, psyykkisiä ja/tai fyysisiä haittoja
• ihminen luopuu seksikäyttäytymisen vuoksi itselleen tärkeistä asioista vapaa-ajalla, työssä ja sosiaalisissa suhteissa
• haitoista huolimatta käyttäytymistä ei pysty lopettamaan
• käyttäytyminen ei juurikaan tuota nautintoa.

Lisäksi seksin ollessa pakonomaista, sitä tai pornoa saatetaan käyttää tunteiden säätelyyn. Toisin sanoen seksistä voi tulla keino selviytyä vaikeista tunteista eli ihminen käsittelee esimerkiksi surua, stressiä, yksinäisyyttä, alakuloisuutta, ahdistusta, tylsistymistä tai häpeää seksin kautta.

Pakonomaiselle seksikäyttäytymiselle on olemassa myös diagnoosi uudessa ICD-11-tautiluokitusjärjestelmässä. Pakonomainen seksuaalinen käyttäytymishäiriö -diagnoosi otetaan Suomessa käyttöön arviolta vuonna 2027.

Pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä käytetään myös termejä seksiriippuvuus, seksiaddiktio ja addiktiivinen seksikäyttäytyminen.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen haitat

Pakonomainen seksikäyttäytyminen voi vaikuttaa negatiivisesti koko ihmisen elämään ja läheisiin. Haittoja voivat olla esimerkiksi

• heikentynyt itsetunto ja negatiivinen minäkuva
• voimakas häpeä
• masennus
• pitkittynyt ahdistus
• ihmissuhde- ja parisuhdeongelmat
• keskittymisvaikeudet
• ongelmat raha-asioissa
• vaikeudet työpaikalla
• toiminnalliset seksuaalihäiriöt (esim. erektio- ja laukeamisvaikeudet, kiihottumisvaikeudet ja orgasmivaikeus)
• toistuvat seksitaudit
• seksuaalisen mielihyvän hiipuminen
• seksuaalinen haluttomuus
• suurentunut riski rikoksiin
• suurentunut itsemurhariski.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen syitä

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen taustasyistä ei vielä ole kattavasti tutkimustietoa, mutta joitakin mahdollisia selitysmalleja voidaan osoittaa.

Taustalla voi olla traumatisoivia lapsuuden tai nuoruuden kokemuksia, yksin jäämistä, huomiotta jäämistä, ongelmia ihmissuhteissa ja häpeäkokemuksia. Seksistä tulee keino paikata turvattomuutta, vaille jäämistä ja henkisiä haavoja.

Seksuaalikasvatus Suomessa on usein ollut joko olematonta tai vain seksitauteihin ja raskauden ehkäisyyn keskittyvää. Tämä voi saada aikaan sen, että ihmiselle ei muodostu nautinnollista ja tasapainoista suhdetta seksiin ja seksiä verhoaa häpeä ja puhumattomuus. Ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Seksi voi toimia keinona saada hyväksyntää ja hetkellisenä häpeän lievittäjänä, ja usein pakonomaisen seksikäyttäytymisen juurisyynä on häpeä.

Moni meistä on lapsuudessa jäänyt yksin tunteiden kanssa; vihan tai surun tunteita ei ole saanut näyttää ja iloakin on pitänyt "hillitä". Näin lapsi ei opi tärkeitä tunnetaitoja eli sitä, miten kohdata ja ilmaista erilaisia tunteita. Seksi voi toimia tapana käsitellä tunteita ja jos muita tapoja ei ole, voi tästä ajan myötä muodostua ongelma. Seksiä voidaan käyttää esimerkiksi yksinäisyyden, stressin, ahdistuksen, masennuksen, vihan, pelon tai hylätyksi tulemisen tunteen säätelyyn eli seksistä tulee niin kutsuttu selviytymiskeino. Seksi voi liittyä myös myönteisten tunnetilojen hakemiseen eli ihminen voi etsiä seksistä muun muassa lohtua, rauhan tunnetta, onnistumisen kokemuksia, hyväksyntää, mielialan kohotusta ja nähdyksi tulemista.Jos seksi on ainoa tapa käsitellä hankalia tunteita tai kokea myönteisiä tunteita, voi suhteesta seksiin muodostua pakonomainen.

Myös luonnetekijöillä on selitetty alttiutta pakonomaisuuteen suhteessa seksiin. Alttiutta lisäävät esimerkiksi taipumus ahdistua voimakkaasti, heikko tunteiden hallintakyky, tapa reagoida helposti toiminnalla, heikko keskittymiskyky, itsekeskeisyys ja estottomuus. Toisinaan käyttäytymisen taustalla on jokin muu diagnoosi, esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, masennus, epävakaa persoonallisuus, päihderiippuvuus, neuropsykiatrinen häiriö, muistisairaus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa seksuaalista yliaktiivisuutta. Oikean avun saamiseksi lääkärin arvio on usein tarpeen.

Joissakin tutkimuksissa on pystytty osoittamaan aivojen rakenteen ja toiminnan yhteys pakonomaiseen seksikäyttäytymiseen. Tästä voidaan päätellä, että pakonomainen seksikäyttäytyminen ei ole pelkästään psykologinen ilmiö vaan siihen liittyy myös biologisia aivomuutoksia.

Pakonomaisessa seksikäyttäytymisessä ei ole kyse siitä, että ihminen olisi paha. Kyse on käyttäytymisen ongelmasta ja teoista, ei siitä millainen ihminen pohjimmiltaan on. Jokainen ihminen on arvokas, ja kaikilla on omat haasteensa. Pakonomainen seksikäyttäytyminen on haitallinen selviytymiskeino, jota käytetään emotionaalisen kivun lievittämiseen. Selviytymiskeinot ovat inhimillisiä.

Toipuminen pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen lopettamisessa on kyse muutoksesta ja tasapainon löytämisestä suhteessa seksuaalisuuteen ja usein myös muuhun elämään. Tärkeässä roolissa on oman tilanteen myöntäminen ja oman käyttäytymisen tiedostaminen.

Usein käyttäytymistä ylläpitää automaatio ja se, että toiminnasta on tullut tapa. Ihminen sulkee silmät omalta toiminnaltaan ja sen vaikutuksilta. Muutoksessa auttaa huomion kiinnittäminen tiedostetusti omaan toimintaan, arjen valintoihin ja arvojen mukaisiin päätöksiin. On tärkeää tiedostaa, mitkä ovat itselle esimerkiksi pakonomaisen seksikäyttäytymisen laukaisevia tekijöitä eli mitkä tilanteet, paikat, tapahtumat tai tunnetekijät edeltävät pakonomaista käyttäytymistä. Muutos on mahdollista vasta kun toiminta on tiedostettua. Ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen välisen suhteen tiedostaminen on osa muutosta.

Omien henkilökohtaisten pakonomaista seksikäyttäytymistä mahdollisesti aiheuttavien taustasyiden eli niin kutsuttujen juurisyiden selvittäminen on osa toipumista. Mitkä tekijät ihmisen lapsuudessa tai nuoruudessa voivat selittää pakonomaisuuden muodostumista? Onko nykyisessä elämäntilanteessa jotain, mikä ylläpitää haittoja aiheuttavaa käyttäytymistä? 

Tunnetaitojen opettelu on keskeisessä roolissa. Ensin on hyvä lähteä pohtimaan, mitkä ovat ne tunteet, joita seksin avulla välttelee. Seksin käyttäminen tunteiden välttelyyn ja/tai säätelyyn ei pitkäkestoisesti auta, vaan tilalle tarvitaan muita tunnetaitoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tunteesta puhuminen toiselle ihmiselle, kirjoittaminen, rauhallinen hengittäminen, kävely ulkona tai tietoisen läsnäolon harjoitukset. Yksi merkittävimmistä tunnetaidoista on tunteen hyväksyminen; vaikeatkin tunteet ja olot kuuluvat elämään. Niille ei aina tarvitse tehdä mitään vaan niiden voi antaa olla ja ne menevät kyllä ohi.

Toimiva ja tasapainoinen arki on yksi toipumisen kulmakivistä; mitkä arjen valinnat edistävät tasapainoista elämää ja mitkä vievät kohti pakonomaisuutta. Epäsäännölliset ja epäterveet elämäntavat usein ruokkivat pakonomaisuutta. Tasapaino ja hyvinvointi taas edistävät toipumista. Toimivat sosiaaliset suhteet, harrastukset, stressin välttäminen, riittävä uni ja laadukas ravinto auttavat pakonomaisen seksikäyttäytymisen hallitsemisessa.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen lopettamisessa ei ole kyse seksin lopettamisesta vaan myönteisen ja tasapainoisen suhteen löytämisestä seksuaalisuuteen ja seksiin. Toisinaan tämä tarkoittaa esimerkiksi pornon käytön lopettamista (joillekin kokonaan, toisille väliaikaisesti). Olennaista on se, että haittoja aiheuttavaa seksikäyttäytymistä rajataan ja aidosti hyvää oloa tuottavaa seksikäyttäytymistä lisätään. Tavoitteena on pyrkiä löytämään seksitapoja, jotka tukevat myönteistä seksuaalisuutta ja jotka sopivat omaan arvomaailmaan. 

Rehellisyyden opettelu on tärkeässä roolissa pakonomaiseen seksikäyttäytymiseen liittyvässä muutoksessa. Epärehellisyys on saattanut kulkea mukana pitkäänkin ja liittyä myös muihin elämän osa-alueisiin. Ihmisen tulee olla rehellinen myös itselleen ja kohdata oma seksuaalisuutensa ja se mikä on aidosti omalle itselle sopivaa seksikäyttäytymistä.

Moni pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä kärsivä on "hukassa" oman seksuaalisen halunsa kanssa. Ihminen saattaa ajatella haluavansa seksiä, vaikka oikeasti hän tarvitsisi läheisen huomiota ja hellyyttä, ystävän kanssa juttelua tai toimivia stressin käsittelytapoja. Toisinaan myös jatkuva ylivireystila johtaa siihen, että ihminen kuvittelee haluavansa seksiä ja pyrkii näin seksikäyttäytymisellä tasaamaan levotonta oloa. Pakonomaisessa seksikäyttäytymisessä ihminen turvautuu seksiin tilanteissa, joissa taustalla on jokin muu tunnetarve. Tärkeää olisi oppia erottamaan aito seksuaalinen halu pakonomaisesta tarpeesta.

Niin kutsuttu tietoisuus- ja läsnäolon taitojen harjoittelu auttaa toipumisessa. Harjoitukset voivat toimia apuna toiminnan tiedostamisessa ja ovat myös keskeisiä tunnetaitojen opettelussa. Kun keinovalikoimassa on muitakin kuin seksiin liittyviä toimintoja, on helpompi valita esimerkiksi hengitysharjoitus seksin sijaan.

Parisuhde ja pakonomainen seksikäyttäytyminen

Jos pakonomainen seksikäyttäytyminen paljastuu parisuhteessa/monisuhteessa, aiheuttaa se lähes aina suhteeseen kriisin. Kumppani kokee tulleensa petetyksi ja syvästi loukatuksi, ja hänen minäkuvansa saa kovan kolauksen. Kriisi vaikuttaa yleensä luottamukseen, ja eroajatukset ovat vahvasti läsnä.

Kun pakonomainen seksikäyttäytyminen paljastuu, molemmat osapuolet tarvitsevat apua. Kriisin alkuvaiheessa on hyvä hakeutua ensin yksilöterapiaan, ja pariterapian aika on mahdollisesti myöhemmin. Satutettu kumppani tarvitsee usein apua omaan haavoittuneeseen minäkuvaansa ja turvallisuuden tunteen palautumiseen.

Suuria päätöksiä ei suositella tehtäväksi heti paljastumisen jälkeen; eropäätökselle, asumisjärjestelyille tai lasten huoltajuuteen liittyville päätöksille on hyvä antaa aikaa. Näin tunteilla on mahdollisuus hieman tasaantua eivätkä päätökset perustu vihaan ja järkytykseen. Mikäli kumppanin lähellä oleminen tuntuu hyvältä, on läheisyys ja seksikin täysin sallittua. Kun molemmat suhteen osapuolet ovat saaneet apua itselleen ja suurimmat tunnereaktiot ovat tasaantuneet, voi lähteä miettimään suhteen tulevaisuutta. Mikäli suhde jatkuu, on oleellista tiedostaa, että suhde sellaisena kuin se oli ennen paljastumista, on ohi. Suhteen jälleenrakentaminen vaatii molemmilta sitoutumista uuteen, toimivaan suhteeseen ja sen ylläpitämiseen.

Moni kumppani haluaa tietää yksityiskohtia pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä. Tätä ei kuitenkaan suositella, sillä yksityiskohdat voivat traumatisoida uudelleen. Pakonomaisen seksikäyttäytymisen kanssa kamppailevan tilitietojen läpikäyminen tai puhelimen käytön ja sijaintitietojen valvominen ei edistä kummankaan toipumista vaan voi pahimmillaan estää sitä.

Kriisin keskellä kumppanin on ensisijaisesti huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan. Luotettava ystävä, joka pystyy suhtautumaan tilanteeseen neutraalisti, on kullanarvoinen. Rauhoittava puhe itselle, lempeä kosketus, mindfulness, maadoittava musiikki, hengitysharjoitukset, riittävä lepo ja ravinto, sosiaaliset kontakti, luonnossa liikkuminen ja jokin ajatukset muualle vievä harrastus voivat toimia hyvinvoinnin ankkureina. Paikkojen ja tilanteiden välttely ei auta pitkäkestoisesti, mutta varsinkin kriisin alkuvaiheessa voi olla hyvä miettiä arkea niin ettei tarpeettomasti altista itseään tilanteille, joissa trauma aktivoituu. Hakeutuminen pakonomaista seksikäyttäytymistä ymmärtävälle terapeutille on suositeltavaa.

Pakonomaisen seksikäyttäytymisen juuret ulottuvat yleensä pitkälle lapsuuteen ja nuoruuteen eikä parisuhde ole saanut niitä aikaan. Syiden etsiminen suhteesta ja itsestä on luonnollista, mutta haitallinen käyttäytyminen on aina ihmisen oma valinta ja omalla vastuulla. Pakonomainen seksikäyttäytyminen vaikuttaa ihmisen kykyyn olla henkisesti lähellä muita ihmisiä, ja tämä on voinut näkyä myös parisuhteessa. On mahdollista, että suhteen dynamiikassa on tekijöitä, jotka ovat ylläpitäneet käyttäytymistä, esimerkiksi riidat ja vaikeneminen, mutta pakonomainen seksikäyttäytyminen ei koskaan ole kumppanin vika.

Milloin hoitoon?

Moni pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä kärsivä tarvitsee terapeuttista tukea ja usein tilanteen toteamiseen vaaditaan ammattilaisen arviota. Seksuaaliterapiasta ja kognitiivisista psykoterapioista, erityisesti kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, on apua pakonomaisen seksikäyttäytymisen hallinnassa ja uuden tasapainoisen elämän aloittamisessa. Usein myös läheiset, kuten kumppani, tarvitsevat apua. Osa hyötyy myös vertaistukiryhmätyöskentelystä. Vertaistukiryhmien suhteen on hyvä ensin tarkistaa, mikä on ryhmän taustalla oleva arvopohja ja sopiiko se omaan maailmankatsomukseen ja tapaan suhtautua seksuaalisuuteen.

Terapiassa pakonomaista seksikäyttäytymistä voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• Tunnistetaan ja myönnetään ongelma.
• Avataan käyttäytymisen taustalla olevia syitä.
• Tutkitaan käyttäytymistä konkreettisesti (mitä tapahtuu, milloin, minkälaisissa tilanteissa, mitä tunteita on ennen ja jälkeen tapahtuman).
• Käsitellään arvoja ja vahvistetaan arvojen mukaista elämää.
• Opetellaan tietoisuustaitoja.
• Etsitään myönteistä suhdetta seksuaalisuuteen.
• Opetellaan tunnetaitoja.
• Luodaan tasapainoinen suhde omaan itseen, terveyteen, ihmissuhteisiin ja elämäntapoihin.

Apua voi lähteä etsimään esimerkiksi

• Sexpo-säätiön maksuttomasta neuvontapalvelusta
• hakeutumalla omalle terveysasemalle lääkärin vastaanotolle mahdollista diagnoosia ja psykoterapiatarpeen arviointia varten
• A-klinikkasäätiön Päihdelinkistä löytyvästä Omahoito-ohjelmasta seksiriippuvuuden hoitoon
• yksityisesti toimivalta seksuaaliterapeutilta, jolla on ymmärrystä pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä
• AA:n 12 askeleen ohjelmaan pohjautuvasta vertaistukiryhmätyöskentelystä (tähän voi tutustua seksiriippuvuus-sivustolla)
• kumppaneille tarkoitetusta maksuttomasta vertaisryhmätyöskentelystä (Salvia-perhe).

Jotkut hyötyvät lääkehoidosta, esimerkiksi SSRI-lääkkeiden käytöstä, silloin kun lääkitystä käytetään muun hoidon tukena.

Lisätietoa

Apua seksi- ja pornoriippuvuuteen -tehtäväkirja