Yleistä

Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen, POI (primary ovarian insufficiency; aiemmin POF, premature ovarian failure), tarkoittaa munasarjojen toiminnan häiriötä, joka ilmenee puuttuvina kuukautisina tai kuukautisten poisjäämisenä ennen 40 vuoden ikää. Tilasta käytetään – virheellisesti – myös nimeä ennenaikaiset vaihdevuodet.

Munasarjojen toiminnan hiipuessa estrogeenieritys vähenee ja ovulaatiot loppuvat. POI on harvinainen tila; sen esiintyvyys on noin 1 % naisista.

Munasarjojen toiminnanvajaus voi johtaa elämänmittaiseen sukupuolihormonien puutokseen. Vaikeimmissa tilanteissa murrosiän kehitys ei lainkaan käynnisty tai kuukautiset eivät ala.

Syyt ja oireet

Munasarjojen toiminnan hiipumisen syy jää usein tuntemattomaksi. Ns. autoimmuunitaudit ovat ilmiön taustalla jopa 30 %:ssa tapauksista. Turnerin oireyhtymä on tavallisin naisten kromosomipoikkeavuus. Se johtuu X-kromosomin osittaisesta tai täydellisestä puuttumisesta tai sen poikkeavasta rakenteesta. Muutkin X-kromosomiin liittyvät viat tai geenimutaatiot voivat myös olla munasarjojen vajaatoiminnan takana. Lantion alueen kirurginen toimenpide, solunsalpaajahoidot sekä lantion alueelle kohdistuva sädehoito voivat myös aiheuttaa ohimenevän tai pysyvän munasarjojen toiminnanvajauksen. Joskus myös vaikeat infektiot voivat olla oireen taustalla. Ympäristötekijöiden vaikutus tunnetaan huonosti. Tupakointi varhentaa menopaussia ja nopeuttaa munasarjojen toiminnan hiipumista.

Kuukautisten puuttuminen voi olla primaarista (kuukautiset eivät ala lainkaan) tai sekundaarista (kuukautiset jäävät vähitellen pois). Ensioireina voi esiintyä kiertojen lyhenemistä, kuukautisvuotojen niukentumista tai puuttumista ja hikoilua. Joskus munasarjojen toiminnan hiipuminen todetaan lapsettomuustutkimusten yhteydessä.

Jos kyseessä on jokin kromosomipoikkeavuus tai geenimutaatio, oireyhtymän kliininen kuva vaihtelee ja oireita voi olla muiden elinten toiminnassa. Esimerkiksi lyhytkasvuisuus liittyy Turnerin oireyhtymään.

Diagnostiikka

Epäiltäessä munasarjojen toiminnan hiipumista on sukutaustan selvittely aina aiheellista. Gynekologinen tutkimus jaultraäänitutkimus ovat aina tarpeelliset. Jos ultraäänitutkimuksessa aiemmin normaaleilta näyttäneet munasarjat ovat muuttuneet pieniksi ja tiiviiksi, löydös tukee munasarjojen toiminnan hiipumista. Kohdun limakalvo on tällöin varsin ohut, viivamainen. Aluksi määritetään myös tavanomaiset hormonikokeet kuten amenorreassa yleensäkin. Muut tutkimukset suunnitellaan yksilöllisesti taustatietojen perusteella.

Hoito

Hoitamattomana munasarjojen vajaatoimintaan ja estrogeenipuutokseen liittyy terveysriskejä, kuten sydän- ja verisuonisairastavuutta ja osteoporoosia, joiden riski muuten lisääntyy vasta luonnollisen menopaussi-iän jälkeen. Hormonivajaus voidaan korvata korvauslääkityksellä, joka on samantyyppinen kuin vaihdevuosien hormonihoito. Jos tila on todettu ja laboratoriokokeilla varmistettu alle 40-vuotiaana, hormonihoito on Kelan kautta kokonaan korvattu 50-vuotiaaksi saakka.

Lapsettomuuden hoito on hankalampaa. Tutkimusten mukaan 5–10 % munasarjojen vajaatoimintapotilaista voi tulla spontaanisti raskaaksi. Varsinkin taudin alussa hormonitasot ja taudin aktiviteetti voivat vaihdella suuresti ja lapsettomuus voi olla tilapäistä. Sen vuoksi raskauden ehkäisystä on muistettava huolehtia, ellei raskautta toivota. Luonnollista estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältävät ehkäisypillerit sopivat myös korvaushoidoksi; niistä ei tosin saa Kela-korvausta. Spontaanisti alkaneita raskauksia on raportoitu myös estrogeeni-progestiinikorvaushoidon käyttäjillä, joten raskautta toivovien ei tarvitse välttää tätä lääkitystä. Jos munasarjojen toiminta on hiipunut pysyvästi, voidaan käyttää koeputkihedelmöitystä luovutetuilla munasoluilla.

Psyykkisen tuen tarve on merkittävä.

Kirjallisuutta

  1. Jokimaa V, Oksjoki S. Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen - uhka naisen terveydelle? Duodecim 2015;131(2):136–42
  2. Myntti T, Tiitinen A. Munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen. Suomen Lääkärilehti 2008; 63(16):1501–6.
  3. Halttunen-Nieminen M. Kuukautiskierron häiriöt. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 62-76.
  4. Holopainen E,Söderström-Anttila V, Savolainen-Peltonen H. Turnerin oireyhtymä aikuisiässä: hoito ja seuranta. Duodecim 2020;136(21):2343-50.