Yleistä

Korioamnioniitilla tarkoitetaan sikiökalvojen tulehdusta. Kohdunsisäinen bakteeritulehdus lisää sekä äidin että sikiön sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Ennenaikaisista synnytyksistä 25–40 % johtuu kohdunsisäisestä tulehduksesta. Mitä aiemmin synnytys tapahtuu, sitä todennäköisemmin se on tulehduksen käynnistämä. Täysiaikaisen synnytyksen aikana kehittyvä korioamnioniitti liittyy yleensä pitkittyneeseen lapsivedenmenoon ja synnytykseen.

Synnytystä edeltävän korioamnioniitin syyt, oireet ja hoito

Korionamnioniitti liittyy yleisesti vesikalvojen ennenaikaiseen puhkeamiseen, mutta sitä esiintyy myös kalvojen ollessa ehjät. Kohdunsisäinen bakteeritulehdus voi olla ennenaikaisen lapsivedenmenon syy tai sen seuraus. Puhjenneet kalvot altistavat myös emättimestä nousevalle tulehdukselle, jolloin tulehdus on usein useamman kuin yhden bakteerin aiheuttama. Odottajan oireetonkin virtsatietulehdus hoidetaan. Odottajan yleisinfektio suurentaa synnytyksen ennenaikaisen käynnistymisen riskiä, vaikka infektio ei olisikaan synnytinelimissä.

Oireista korioamnioniittia on arvioitu esiintyvän noin 1 %:ssa raskauksista. Korioamnioniitin klassisia merkkejä ovat odottajan kuume, kohdun aristus, märkäinen tai pahanhajuinen erite kohdunkaulasta ja sykekäyrässä näkyvä sikiön takykardia eli nopea sydämensyke. Odottajan verikokeissa näkyvät suurentuneet valkosolupitoisuudet (merkki tulehduksesta). Kaikkia oireita ei välttämättä esiinny, ja tulehdus voi paikallisena olla varsin oireeton aiheuttaen vain lapsivedenmenon tai supistuksia. On hyvä tietää, että lievällä korioamnioniitilla saattaa olla sikiön keuhkoja kypsyttävä vaikutus.

Oireisen kohdunsisäisen bakteeritulehduksen hoitona ovat aina suoneen annettava antibiootti ja synnytys. Jos tulehdusoireet ovat lievät, voidaan hyvin ennenaikaisilla raskausviikoilla tapauskohtaisesti harkita raskauden jatkamista antibioottilääkityksen tuella. Ennenaikaisessa lapsivedenmenossa antibioottilääkitys pienentää korioamnioniitin riskiä ja pitkittää raskauden kestoa. Vaikka antibioottihoito ei näytä ehkäisevän ennenaikaista synnytystä ennenaikaisen lapsivedenmenon jälkeen, se pienentää lapsen infektioiden riskiä. Pitkäaikaisista hyödyistä lapsen terveydelle ei ole näyttöä.

Synnytyksen aikana kehittyvän korioamnioniitin syyt, oireet ja hoito

Synnytyksen aikana kehittyvä sikiökalvojen tulehdus liittyy useimmiten tilanteeseen, jossa lapsivedenmenosta on kulunut pitkä aika tai synnytys on pitkittynyt. Tulehdus voi toki tulla lyhyemmänkin synnytyksen aikana. Synnytyksen aikana kuumetta ja sikiön sykkeen nopeutumista voivat aiheuttaa muutkin tekijät, kuten epiduraalipuudutus tai synnyttäjän niukka nesteytys. Korioamnioniitissa kuume on ≥ 38 °C ja siihen liittyy muita infektion merkkejä, kuten sikiön ja synnyttäjän nopeutunut syke. Diagnoosi perustuu kokonaisarvioon, ja verikokeilla todettava suurentunut valkosolupitoisuus tukee epäilyä. Korioamnioniittia hoidetaan suonen sisäisellä antibiootilla. Synnytystä voidaan tarvittaessa edistää oksitosiinilla, mutta supistuksia tulee seurata tarkasti, jotta niitä ei tule liikaa. Pelkkä tulehdus ei ole keisarileikkauksen aihe. Synnytyksen jälkeen sekä synnyttäjää että vastasyntynyttä seurataan mahdollisten infektion merkkien varalta lapsivuodeosastolla.

Korioamnioniitin ehkäisy

Virtsatietulehdus, oireeton bakteerivirtsaisuus (bakteriuria) ja klamydiatulehdus hoidetaan raskaana olevalta naiselta aina. Hammashygienia on tärkeää korioamnioniitin ehkäisyssä jo raskautta suunniteltaessa ja raskausaikana. Oireettoman bakteerivaginoosin tai emättimen GBS (Streptococcus agalactiae) -kasvun hoitaminen raskauden aikana ei vähennä kohdunsisäisiä tulehduksia.

GBS-bakteeria seulotaan kaikilta odottajilta. Näyte otetaan alueen synnytyssairaalan käytäntöjen mukaisesti joko neuvolassa raskausviikkojen 35–37 aikana tai pikatestillä emättimen suulta ja välilihaltä synnytyssairaalassa synnytyksen alkaessa. Jos GBS-testi on positiivinen, annetaan synnytyksen aikana mikrobilääkehoito (yleensä penisilliini) ehkäisynä suojaamaan syntyvää lasta.

Kirjallisuutta

  1. Juhantalo M, Hautakangas T, Palomäki O, Uotila J. Intrauterine contraction monitoring in chorioamnionitis: a secondary, blinded analysis of a randomised controlled trial cohort. BJOG 2025;132(6):795–804.
  2. Uotila J. Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.9.2022.
  3. Aitokallio-Tallberg A, Keski-Nisula L. Infektiosairaudet ja raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 517–539.
  4. Myntti T, Rahkonen L, Paavonen J, ym. Korioamnioniitin diagnostiikan uudet mahdollisuudet. Suom Lääkäril 2018;73(12–13):768–72.
  5. Ekholm E, Alanen A. Kohdunsisäinen bakteeritulehdus. Suom Lääkäril 2012;67(50–52):3762–7.