Yleistä
Bakteerivaginoosi (BV) on yhtä yleinen kuin emättimen hiivatulehdus. Bakteerivaginoosilla tarkoitetaan emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa limakalvoa puolustavat laktobasillit (maitohappobasillit) korvaantuvat haitallisilla, hapettomassa ympäristössä viihtyvillä niin sanotuilla anaerobisilla bakteereilla. Samalla emättimen bakteerimäärä lisääntyy 1 000–10 000-kertaiseksi. Valkovuodon pH suurenee normaalista 3,8–4,0:stä yli 4,5:een.
Bakteerivaginoosi ei ole vieraan bakteerin aiheuttama varsinainen tulehdus, joten se voi parantua itsestään tai itsehoidolla. Se ei ole seksitauti, mutta sairastumisen riski suurenee useiden seksuaalikontaktien myötä. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. Myös tupakointi suurentaa bakteerivaginoosin riskiä.
Bakteerivaginoosin oireet
Tavallisin oire on pahanhajuinen runsas valkovuoto, joka on tasaista, jopa maitomaista tai harmahtavaa. Oireisiin voi liittyä lievää kutinaa tai kirvelyä. Haju on tyypillisesti tympeä, kalamainen, ja se voi pahentua esimerkiksi yhdynnän jälkeen. Kuukautisvuodon jälkeen voi myös esiintyä enemmän oireita.
Emätineritteen bakteeriviljely ei sovellu bakteerivaginoosin diagnosointiin. Diagnosoinnissa voidaan kliinisen tutkimuksen lisäksi käyttää apuna emättimen pH-testausta, kaliumhydroksiditestiä tai emätineritteen mikroskooppitutkimusta. Bakteerivaginoosi voi löytyä oireettomalta naiselta sattumalta papakokeessa, jolloin sitä ei tarvitse hoitaa.
Bakteerivaginoosin itsehoito
Lievä tulehdus voi hoitua itselääkinnällä. Lievien oireiden hoitoon ja oireiden uusiutumisen ehkäisemiseksi on hyvä noudattaa seuraavia ohjeita:
- Vesipesuja tulisi tehdä korkeintaan kaksi kertaa päivässä. Emätintä ei tule suihkuttaa, ja pesun jälkeen iho kuivataan pyyhkeellä kevyesti painellen.
- Karvojen poistoa kannattaa välttää.
- Jos haluaa käyttää öljyjä tai perusvoiteita, tulisi niistä valita hajusteettomat vaihtoehdot.
- Lievien oireiden yhteydessä bakteerivaginoosin hoitona voi käyttää apteekista ilman reseptiä saatavia emättimen happamuutta lisääviä aineita. Bakteerivaginoosin hoitoon tarkoitetut valmisteet sisältävät muun muassa maitohappoa tai maitohappobakteereja tai C-vitamiinia. Vaihtoehtoina ovat paikallisesti käytettävät emätingeelit, -tabletit sekä -puikot. Niiden vaikutuksesta emättimen bakteerikanta ja pH-arvo normalisoituvat ja limakalvon vastustuskyky paranee. Hoitoja käytetään tyypillisesti noin viikon ajan.
- Näistä valmisteista voi olla hyötyä naisille, joilla on toistuvia emätintulehduksia.
- Probioottien hyödystä bakteerivaginoosin hoidossa ei toistaiseksi ole vakuuttavaa näyttöä, mutta niitä voidaan käyttää toistuvan bakteerivaginoosin estohoidossa.
- Kondomin käyttöä yhdynnässä suositellaan, jos bakteerivaginoosi uusiutuu toistuvasti (sperman emäksisyys suurentaa vaginan pH:ta ja voi joskus altistaa bakteerivaginoosille).
Bakteerivaginoosin lääkehoito
Yleensä oireellinen tulehdus hoidetaan lääkkeillä, jotka edellyttävät lääkärin reseptiä. Lääkehoidon onnistumiseksi kannattaa noudattaa seuraavia ohjeita:
- Bakteerivaginoosi hoidetaan joko suun kautta otettavalla lääkkeellä tai paikallisesti voiteella tai emätinpuikolla.
- Suun kautta hoitona käytetään metronidatsolia yleensä 5–7 vuorokauden kuurina. Paikallishoitona metronidatsolia käytetään emätintablettina tai -geelinä viikon ajan. Vaihtoehtona on klindamysiini emätintablettina 3 vuorokauden ajan tai emätinvoiteena 7 vuorokauden ajan.
- Uusin lääkevaihtoehto on dekvaliniumkloridi, jota käytetään emätintabletteina 6 vuorokauden ajan iltaisin. Hoito on keskeytettävä kuukautisten ajaksi ja sitä on jatkettava niiden jälkeen. Mikäli emätin on hyvin kuiva, on mahdollista, että emätinpuikko ei liukene, jolloin hoito ei ole tehokas.
- On tärkeää käyttää lääkekuuri loppuun asti, vaikka oireet häviäisivätkin aiemmin.
- Metronidatsoli-hoidon yhteydessä ei saa nauttia alkoholia, koska alkoholin ja hoitona käytetyn lääkkeen yhteisvaikutus saattaa aiheuttaa antabusreaktion kaltaisia oireita, kuten pahoinvointia.
- Seksipartnerin hoito ei ole tämän tulehduksen yhteydessä tarpeellista.
- Raskaudenaikainen bakteerivaginoosi hoidetaan paikallishoidolla.
- Bakteerivaginoosin oireet häviävät yleensä hyvin. Jälkitarkastusta ei tarvita, ellei siihen ole muita syitä.
Milloin hoitoon?
Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos
- lisääntyneen valkovuodon lisäksi esiintyy virtsaamisvaikeuksia, ylimääräistä veristä vuotoa, alavatsakipuja ja/tai kuumetta
- on syytä epäillä, että oireet aiheutuvat seksitaudista
- oireet esiintyvät raskauden aikana
- tulehdukset ovat toistuvia eikä itsehoito auta.
Kirjallisuutta
- Jakobsson M, Halonen P ja Kotaniemi-Talonen T. Vulvovaginiitti. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.6.2025.