Probioottien alkuperät

Tavallisimmin probiootteina on käytetty maitohappobakteereita tai bifidobakteereita, joita esiintyy luontaisestikin suolistossamme.Tavallisimmin probiootteina käytetään maitohappobakteereita tai bifidobakteereita, joita esiintyy luontaisestikin suolistossamme. Myös muut mikrobit, kuten hiivat (esim. Saccharomyces boulardii), voivat olla probiootteja. Selvityksissä on tunnistettu ja kartoitettu bakteeri- ja hiivakantoja, joita tutkimalla on löydetty tavallisimmat nykyisin käytettävät probiootit.

Probioottisia mikrobeja on eristetty muun muassa äidinmaidosta, iholta, suoliston mikrobistosta ja käymisteitse valmistetuista elintarvikkeista.

Probioottien kartoitus

Probioottisten mikrobien tarkka kartoitus on tärkeä osa probiootin ominaisuuksien tutkimista, koska kaikki mikrobit ovat erilaisia. Nykyisen käsityksen mukaan probioottimikrobi tulee tunnistaa geneettisin menetelmin analysoimalla koko probiootin perimä eli genomi. Tätä tietoa tarvitaan esimerkiksi viranomaistarkoituksiin. On tärkeää ymmärtää, että kaikki mikrobit, myös maitohappobakteerit (laktobasillit) ja bifidobakteerit, ovat ainutlaatuisia. Tämä merkitsee sitä, että lähisukuistenkin bakteerikantojen ominaisuudet ja vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia. Tämä koskee myös probioottiyhdistelmiä. Kaikkien yhdistelmien vaikutuksia on niin ikään tarkasteltava erillisissä tutkimuksissa, koska eri kantojen yhdistely voi vahvistaa terveysvaikutuksia tai hävittää niitä.

Probiootti voidaan kartoittaa joko sellaisenaan tai elintarvikkeen osana. Probiootteja sellaisinaan tai niiden yhdistelmävalmisteita on saatavilla muun muassa apteekeista kapseleina, tabletteina tai lapsille esimerkiksi vitamiinitippojen lisänä. Elintarvikkeissa probiootteja on tavallisimmin meijerituotteissa (jogurtit, piimät, herajuomat ja mehut).

Probioottien käyttötarkoitukset

Probioottien vaikutuksia arvioivia kliinisiä tutkimuksia on tehty runsaasti, ja myönteisiä tuloksia on todettu monella terveyden osa-alueella. Tavallisimmin tutkimustieto viittaa suoliston mikrobiston koostumuksen tasapainottumiseen, mutta probiooteilla on myös suoria vaikutuksia ihmiselimistön toimintaan. Probioottien käyttöä on tutkittu eniten lasten akuutin ripulitaudin hoidossa ja antibioottien haittavaikutuksien ehkäisyssä. Muita käyttökohteita ovat haitallisten taudinaiheuttajien (patogeenien) vaikutusten ehkäisy, suolen limakalvon tasapainottaminen, suoliston mikrobiston häiriöiden vähentäminen, turistiripulin hoito ja ennaltaehkäisy, laktoosin hajottaminen ja laktoosi-intoleranssin oireiden vähentäminen (jogurtissa käytetyt bakteerit). Probioottien käyttämistä muun muassa masennuksen hoidossa ja painonhallinnan apuna tutkitaan myös.

Kaikilla probioottikannoilla ei ole edellä mainittuja terveydelle edullisia ominaisuuksia, sillä kaikki probiootit ovat erilaisia ja niiden terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Eri probiootit sopivatkin eri tarkoituksiin. Käytettävästä probiootista on oleellista kartuttaa tutkimustietoa, joka osoittaa sen tärkeimmät vaikutukset.

Suomessa käytössä olevat probiootit

Meillä tavallisimmin käytettyihin probiootteihin kuuluvat Lactobacillus rhamnosus GG -tuotteet (Valio Gefilus -tuotteet) ja Bifidobacterium lactis BB12:ta sisältävät elintarvikkeet sekä Lactobacillus reuteriDSM 17938 -bakteeria sisältävät valmisteet. Apteekkivalmisteena on saatavilla myös Saccharomyces boulardii -hiivavalmiste, joka on tarkoitettu turistiripulin hoitoon ja ehkäisemiseen sekä antibioottiripulin hoitoon.

Probiootteja sisältäville elintarvikkeille ei vielä ole myönnetty terveysväittämiä Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) arvioiden perusteella. Sen vuoksi tavallinen kuluttaja ei saa helposti kattavaa ja perusteltua tietoa eri elintarvikkeissa olevien probioottien vaikutuksista ja turvallisuudesta. Helpoimmin taustatietoa voi saada apteekkien henkilökunnalta.

Useat tieteelliset ja lääketieteelliset organisaatiot ja järjestöt ovat arvioineet probioottien käyttöä eri sairaustilojen yhteydessä. Esimerkiksi Euroopan lasten gastroenterologian, hepatologian ja ravitsemustieteen yhdistyksen (ESPGHAN) mukaan Lactobacillus rhamnosus GG:n, Lactobacillus reuterin ja Saccaromyces boulardiin käyttöä lasten akuutin ripulin hoidossa ja vastaavasti Lactobacillus rhamnosus GG:n ja Saccaromyces boulardiin käyttöä lasten antibioottiripulin ehkäisyssä voidaan suositella. Lisäksi ESPGHAN:n mukaan Lactobacillus reuteri DSM 17938:n ja Bifidobacterium lactis BB12:n käyttöä voidaan suositella rintaruokitun imeväisen koliikki-itkun hoitoon. Järjestö antaa samanlaisen suosituksen myös Lactobacillus rhamnosus GG:n ja Lactobacillus reuteri DSM 17938:n käytöstä lapsen toiminnallisen vatsakivun hoitoon. Maailman gastroenterologijärjestöllä (WGO) ja Amerikan gastroenterologiyhdistyksellä (AGA) on myös suosituksia probioottien käytöstä.

Mitä probiooteista on hyvä tietää?

• Kaikki probiootit ovat erilaisia, ja niillä on erilaisia ominaisuuksia, vaikka ne olisivat samaa sukua tai jopa samaa lajia (esim. kaksi Lactobacillus rhamnosus -kantaa voivat vaikuttaa hyvin eri tavoin). On tärkeää käyttää tuotteita, jotka sisältävät selkeästi määriteltyjä ja tunnistettuja probioottikantoja, joiden vaikutukset on dokumentoitu tieteellisin perustein.
• Siihen, onko probiootti tehokkaampi elintarvikkeisiin sisällytettynä vai tablettimuodossa, vaikuttavat useimmiten henkilökohtaiset mieltymykset. Probiootteja sisältävät elintarvikkeet ovat tavallisimmin kylmäsäilytettyjä tuotteita, joilla on myös ravitsemuksellisia ominaisuuksia, ja osa komponenteista saattaa suojata eläviä probiootteja. Kapseleita, tabletteja tai tippoja on helpompi kuljettaa mukana ja käyttää, ja niiden annostelu on tavallisesti helpommin toteutettavissa.
• Jos kärsii erityisistä oireista, on hyvä konsultoida lääkäriä, ravitsemusterapeuttia tai apteekin henkilökuntaa. He voivat etsiä probiootin, joka sopii tiettyyn vaivaan.
• Käymisteitse valmistetut (fermentoidut) elintarvikkeet, kuten hapankaali ja juustot, eivät ole probioottisia. Hapankaali ja muut fermentoidut elintarvikkeet ovat kuitenkin osa terveellistä ruokavaliota, sillä niissä on usein paljon eläviä maitohappobakteereita. Koska niitä ei ole tutkittu tai kartoitettu, niiden terveysvaikutuksista ei ole tutkimustietoa.
• Tarvittavat annokset vaihtelevat probiooteittain, ja ne riippuvat myös probiootin kantajatuotteesta eli elintarvikkeesta tai apteekkituotteesta. Minimiannoksen tarkastelu on tärkeä osa probioottitutkimusta, ja se on kantakohtainen. Useimmiten minimiannos vaihtelee 100 miljoonasta elävästä bakteerista yli 10 biljoonaan bakteeriin tai hiivasoluun. Määrän tulee olla tutkimuksin osoitettu.
• Useaa probioottia sisältävä tuote ei välttämättä ole parempi kuin tuote, jossa on vain yhtä probioottia. Tärkeintä on, että kyseinen tuote (yksittäinen probiootti tai usean probiootin yhdistelmä) on tutkittu ja sen vaikutukset on osoitettu.
• Probioottien vaikutukset ovat hyvin yksilökohtaisia. Jos käytetystä probiootista ei ole julkaistua tietoa, mutta se tuntuu vaikuttavan, on käyttäjän itsensä päätettävissä, jatkaako sen käyttöä vai ei.

Mitä probioottituotteen pakkausmerkinnöistä tulisi etsiä?

• Probioottivalmisteen sisältämä bakteeri tai hiiva.
  • Merkinnöistä tulisi käydä ilmi mikrobin suku, laji ja kanta (esim. Bifidobacterium lactis Bb-12, Lactobacillus rhamnosus GG).
• Elävien bakteerien määrä elintarvikeannosta, probioottikapselia tai tablettia kohden
• Tutkimuksin osoitettu tarvittava annos tai annostelu
• Mahdolliset todetut terveysvaikutukset ja viitteet niihin
• Tarvittavat säilytysohjeet ja viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen -päiväys
• Valmistajan tai tuottajan yhteystiedot ja kuluttajapalvelun osoite tai puhelinnumero lisätietojen saamiseksi