Influenssa

Raskaus lisää odottavan äidin riskiä sairastua vakavaan influenssaan ja sen jälkitauteihin, kuten keuhkokuumeeseen. Influenssa voi jonkin verran lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Raskaana olevan naisen riski sairastua vakavaan influenssaan viisinkertaistuu, jos hänellä on lisäksi jokin perustauti, kuten astma, diabetes tai sydän-, munuais- tai maksasairaus.

Äidin sairastuminen influenssaan on riski sikiölle. Sen sijaan raskaudenaikainen influenssarokotus on turvallinen sekä äidille että syntymättömälle lapselle. Rokotteen voi antaa missä raskauden vaiheessa tahansa. Sen ei ole todettu lisäävän keskenmenon riskiä tai sikiön epämuodostumia.

Influenssarokotus vähentää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana annettu rokote suojaa myös lasta. Äidin rokotuksilla pystytään todennäköisesti estämään jopa puolet vauvojen ensimmäisten elinkuukausien influenssoista. Rokotettu äiti suojaa vauvaansa myös välillisesti: kun hän ei itse sairastu, hän ei myöskään tartuta lastaan.

Koronavirus

Raskaus ei näytä altistavan koronavirustartunnalle. Raskaana olevat koronavirusinfektion saanet joutuvat turvautumaan sairaalahoitoon ja tehohoitoon jonkin verran useammin kuin ei raskaana olevat samanikäiset naiset. Vakavan koronataudin tai koronan aiheuttaman raskauskomplikaation riski on erittäin pieni niillä raskaana olevilla, joilla ei ole useampia vakavalle koronataudille altistavia sairauksia. Lisääntyneistä sikiöhaitoista tai epämuodostumista ei ole viitteitä.

Raskaana olevan koronavirustauti kasvattaa ennenaikaisen synnytyksen todennäköisyyttä. Myös vaikea tautimuoto voi edellyttää ennenaikaista synnytystä äidin voinnin heikentyessä. Tutkimuksissa on osoitettu, että pre-eklampsian ja kohtukuoleman riski suurenee koronavirusinfektion myötä.

Koronavirus voi tarttua äidistä syntymättömään lapseen. Vastasyntyneillä ja pienillä imeväisillä oireisen taudin vaara on kuitenkin erittäin pieni. Tartunnan saaneiden vastasyntyneiden oireet ovat olleet pääosin lieviä, ja ne ovat menneet nopeasti ohi (ks. Koronavirusinfektio (COVID-19) lapsella). Ennen syntymäänsä vastasyntynyt saa koronainfektioon sairastuneelta äidiltään verenkierron kautta suojaavia koronavasta-aineita. Myös rintamaidon on osoitettu sisältävän koronavasta-aineita. Äiti saa imettää lasta koronavirusinfektion aikana.

THL suosittelee koronarokotetta raskauden aikana vain riskiryhmille. Koronavirusrokotteen perussarjaa suositellaan kaikille 18 vuotta täyttäneille, jos henkilö ei ole aiemmin saanut koronarokotuksia. Kertynyt tutkimustieto raskauden aikana annetuista koronarokotteista ei viittaa turvallisuushuoliin; mahdolliset sivuoireet ovat samanlaisia kuin ei-raskaana olevilla. Epämuodostumien tai suorien tai epäsuorien sikiöhaittojen esiintyvyyden ei ole havaittu lisääntyneen.

Herpes simplex

Äidin raskauden alkupuolella sairastamaan yleistyneeseen Herpes simplex -viruksen primaari-infektioon voi erittäin harvoin liittyä kohdunsisäinen infektio ja sikiön vaurioituminen. Sikiövauriot ilmenevät ihon, keskushermoston ja silmien poikkeavuuksina. Suurin riski liittyy tilanteeseen, jossa äiti sairastuu loppuraskauden aikana primaariseen genitaalialueen herpestulehdukseen. Se voi johtaa vastasyntyneen vaikeaan tulehdukseen. Tämä on onneksi harvinainen ongelma.

Suurin osa vastasyntyneen tartunnoista tapahtuu synnytyksen yhteydessä emättimestä. Arvioiden mukaan vain noin 5 % vastasyntyneiden herpestulehduksista on saatu kohdussa. Jos äidillä esiintyy primaarinen genitaaliherpes raskauden aikana, suositellaan sen aktiivista hoitamista asikloviirilla. Se soveltuu herpeksen hoitoon raskauden aikana raskauden kestosta riippumatta. Jos viimeisen raskauskolmanneksen aikana esiintyy useampia uusintaepisodeja, aloitetaan asikloviirilääkitys raskausviikoilla 36–38 ja sitä jatketaan synnytykseen saakka. Tarkoituksena on pienentää synnytyshetkellä aktiivisen genitaaliherpeksen esiintymisen riskiä.

Sytomegalovirusinfektio

Sytomegalovirus (CMV) kuuluu herpesviruksiin. Tartunta saadaan kehon eritteiden, kuten syljen, välityksellä tai seksitartuntana. Raskaana olevan CMV-infektio on miltei aina oireeton. Se aiheuttaa muutamalle prosentille lievän mononukleoosin kaltaisen taudinkuvan ja joskus lievän hepatiitin eli maksatulehduksen. Jos raskaana olevan maksa-arvot ovat suurentuneet, täytyy CMV-infektio sulkea pois. Synnyttäjistä 50–80 %:lla on sytomegalovirusvasta-aineita. Seulontoja ei pidetä perusteltuina. Rokotetta ei toistaiseksi ole käytössä.

Vaikeita sikiövaurioita voi syntyä, jos äiti on saanut primaari-infektion ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Raskausaikaisia ensitartuntoja tulee 0,2 %:lle raskaana olevista, ja 40 %:ssa tapauksista virus siirtyy sikiöön. Infektio voi johtaa kasvun hidastumaan, erilaisiin keskushermostovaurioihin tai psykomotorisen kehityksen viivästymiseen. Äidin vasta-ainepositiivisuus ei suojaa sikiötä, koska infektion uusiutuminen voi aiheuttaa synnynnäisen taudin, joka tosin on selvästi lievempi kuin primaari-infektio. Tartunnan saaneista vastasyntyneistä noin 90 % näyttäisi olevan oireettomia, mutta noin 10 %: lla todetaan myöhemmin esimerkiksi kuulovika.

Synnynnäinen CMV-infektio on maailmanlaajuisesti yleisin sikiöiden infektio. Suomessa syntyy arviolta 60 sytomegalo-oireyhtymää sairastavaa lasta vuodessa. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy vuosittain noin 5 lasta, joilla on sytomegalovirusinfektion aiheuttama kuulovaurio tai muu kehitysvaurio. Riskiryhmään kuuluvat päiväkodeissa työskentelevät naiset, koska infektio tarttuu lapsen eritteiden kautta. Hyvä käsihygienia on tärkeä keino tartuntojen ehkäisyssä.

Zikavirusinfektio

Zikavirus on ensisijaisesti hyttysten välityksellä tarttuva sairaus. Vain yksittäisiä sukupuoliteitse tapahtuneita tartuntoja on raportoitu. On mahdollista, että zikavirus voi siirtyä äidistä sikiöön raskauden aikana.

Zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä sikiölle, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana. Vuoden 2015 aikana erityisesti Brasilian zikavirusepidemia-alueilla raportoitiin tavallista enemmän synnynnäisiä keskushermoston kehityshäiriöitä (lähinnä pienipäisyyttä). Kehityshäiriötapauksia on raportoitu myös muista Latinalaisen Amerikan maista, joissa on ollut zikavirusepidemioita. Yhteys zikavirusinfektioon on varmistunut, mutta ongelman yleisyydestä ja riskin suuruudesta raskauden aikana on erilaisia arvioita (1–10 %).

THL päivittää zikavirukseen liittyviä suosituksia verkkosivuillaan. Tämänhetkinen (13.6.2024 päivitetty) suositus on, että raskaana olevien on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisten kanssa matkustamisen riskeistä ja heitä suositellaan siirtämään matkoja, jotka eivät ole välttämättömiä. Jos raskaana oleva kuitenkin matkustaa alueille, joilla zikavirusta esiintyy, on muistettava huolellinen hyttysiltä suojautuminen.

Kirjallisuutta

  1. Raskaus ja koronavirus. Raskaana olevien ja imettävien koronarokotukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). . (Päivitetty 26.5.2025).
  2. Puhakka L, Lappalainen M, Hedman K. Raskaudenaikaiset virusinfektiot ja vastasyntynyt. Duodecim 2022;138(11):987–93.
  3. Savolainen-Peltonen H, Perheentupa A. Koronavirusinfektion vaikutukset lisääntymisterveyteen – koronavirusrokotteista ilmeinen hyöty. Duodecim 2022;138:649–51.
  4. Tekay A, Jernman R. Rokottamattomat raskaana olevat päätyvät herkemmin tehohoitoon ja ennenaikaiseen synnytykseen koronan vuoksi. Duodecim 2021;137:2365–6.
  5. Jernman R, Nelskylä K, Rahkonen L, ym. COVID-19 ja raskaus. Duodecim 2020;136(15):1645-5.
  6. Aitokallio-Tallberg A, Keski-Nisula L. Infektiosairaudet ja raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 497–516.
  7. Alanen A. Toksoplasma-, parvovirus- ja sytomegalovirusinfektiot raskauden aikana. Duodecim 2010;126(2):159–66.