Suomessa lääkkeet on lainsäädännöllisesti jaettu kahteen ryhmään, itsehoitolääkkeisiin ja reseptilääkkeisiin. Reseptilääkkeiden saamiseen apteekista tarvitaan lääkärin laatima lääkemääräys eli resepti. Resepti on sähköinen tietoverkon asiakirja (e-resepti), jossa kuvataan potilaalle määrätty lääke, sen määrä ja vahvuus sekä lääkepakkaukseen liitettävä käyttöohje.

Miksi tarvitaan resepti?

Lääkäri ja potilas sopivat yhdessä lääkehoidosta. Resepti on keino välittää hoitopäätöksen tiedot apteekille, joka toimittaa tarkoitukseen sopivan, hinnaltaan edullisimman lääkevalmisteen oikean määrän ja vahvuuden sekä merkitsee lääkepakkaukseen lääkärin ilmoittaman käyttöohjeen.

Reseptilääkkeen määrääminen perustuu lääkärin suorittamaan potilaan tutkimukseen ja diagnoosiin. Rauhoittavien psyykenlääkkeiden ja opioidipohjaisten kipulääkkeiden reseptipakko mahdollistaa hoidon seurannan ja vähentää väärinkäytön mahdollisuutta.

Sähköisen reseptin edut ja riskit

Paperiresepti monine reseptilatinan koukeroineen siirtyi historiaan 1.1.2017, jolloin sähköinen resepti tuli tietyin poikkeuksin lääkemääräyksen ainoaksi muodoksi. Reseptin sähköinen allekirjoitus, reseptien säilytys valtakunnallisessa Reseptikeskuksessa ja potilaan kaikkien lääkemääräysten näkyminen keskitetysti samassa tietokannassa vähentävät virheiden, yhteisvaikutusten ja väärinkäytön riskiä.

Sähköiset potilastieto- ja reseptijärjestelmät ohjaavat reseptin laatijaa ja tekevät entiset reseptinkirjoituksen muotoseikat tarpeettomiksi. Älykkäät reseptinkirjoitusohjelmat tarjoavat valmiita ehdotuksia lääkkeen annokseksi ja varoituksia mahdollisista haitta- ja yhteisvaikutuksista muun lääkehoidon kanssa. Viimeinen harkinta ja vastuu jäävät kuitenkin aina lääkärille, joka koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella tekee parhaimman mahdollisen hoitopäätöksen.

Reseptin lääkemäärä, voimassaoloaika ja uusiminen

Resepti on voimassa 24 kuukautta sen määräämis- tai uusimispäivästä lukien, ellei voimassaoloaikaa ole rajattu. Virallisessa luettelossa nimettyjen huumausainelääkkeiden ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden reseptien voimassaoloaika on yksi vuosi. Sähköiset reseptit tallennetaan keskitettyyn tietokantaan, Reseptikeskukseen.

Pitkäaikaishoidoissa lääkäri voi määrätä lääkkeen reseptin koko voimassaoloajaksi joko ilmoittamalla tarvittavan päiväannoksen perusteella pakkauksien lukumäärän tai antamalla tiedon hoidon pituudesta, jolloin apteekki laskee tarvittavien pakkausten lukumäärän.

Resepti tulisi aina mieluiten uusia lääkärin vastaanotolla, jolloin hoitavalla lääkärillä on mahdollisuus tutkia potilas, tarkistaa hoidon teho, tarve ja turvallisuus.

Jos resepti uusitaan etänä, sen voi tehdä sähköisesti Omakanta-palvelussa, jonne voi kirjautua omalla verkkopankkitunnuksella, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella. Kirjautumisen jälkeen näkyviin tulee lista resepteistä, joiden perusteella voi lähettää lääkärille uusimispyynnön. Jos uusimispyyntöön on liitetty potilaan puhelinnumero, lähetetään tekstiviestinä tieto, kun lääkäri on tehnyt uusimispäätöksen.

Reseptin uusimisessa voi myös saada apua terveyskeskuksen tai apteekin henkilökunnalta, joka toimittaa uusimispyynnön sähköisesti lääkärille.

Reseptilääkkeen pakkauksen annosteluohjetarrasta saa myös tiedon reseptin jäljelle jäävästä toimittamattomasta lääkemäärästä ja sen reseptin voimassaoloajasta. Apteekki luovuttaa kerralla enintään kolmen kuukauden käyttöä vastaavan lääkemäärän. Tähän on syynä se, että Kela korvaa kertaostona enintään kolmen kuukauden lääkkeen käytön kustannuksia. Suurempia lääkemääriä on toki mahdollista hankkia ilman Kelakorvausta, mikä voi kuitenkin olla asiakkaalle haitallista, koska apteekissa lääkkeitä, päinvastoin kuin usein kotona, säilytetään ohjeiden mukaan ja ne ovat todennäköisiesti aina uusinta tuote-erää.

Milloin uusiminen ei onnistu ja tarvitaan uusi resepti?

Reseptejä säilytetään Reseptitietokannassa 30 kuukautta, minkä jälkeen reseptitason tietoa potilaan lääkehoidosta ei enää ole olemassa. Kahden vuoden lääkehoidon kattava lääkemääräys voidaan uudistaa 28 kuukauden kuluessa alkuperäisen lääkemääräyksen antamisesta. Muiden reseptien osalta uusiminen on mahdollista 16 kuukauden sisällä.

Lääkäri on saattanut turvallisuussyistä merkitä reseptiin uusimiskiellon tai hylätä uusimispyynnön. Uusimisen rajoittamisen tarkoituksena voi olla esimerkiksi unilääkkeen virheellisen käytön rajoittaminen, mutta ennen kaikkea kyse on useimmiten potilaan lääketurvallisuuden varmistamisesta uuden lääkärikäynnin muodossa, minkä jälkeen on mahdollista optimoida lääkehoitoa uudella, ehkä tilanteen mukaan muutetulla lääkemääräyksellä.

Entä jos tietojärjestelmä ei toimi?

Reseptin tarkoitus on välittää kaikki tarvittava tieto apteekkiin oikean ja turvallisen lääkehoidon varmistamiseksi oikea-aikaisesti. Niinpä tietojärjestelmien puuttuessa tai pettäessä lääkäri voi laatia reseptinkirjoituksen sääntöjen mukaisen, yksiselitteisen lääkemääräyksen tulostamalleen paperilomakkeelle tai tulostusmahdollisuuden puuttuessa tavalliselle paperille.

Eurooppalainen lääkemääräys (EU-resepti)

Euroopan unionin tai talousalueen valtioilla ei ole yhtenäistä sähköistä reseptinkirjoitusjärjestelmää. Tämän vuoksi matkailijan on turvallisinta kuljettaa oma lääkityksensä mukanaan. Silloin kun ulkomailla olo pidentyy ja käytössä on erityisillä säilytysohjeilla varustettuja lääkkeitä, joudutaan mahdollisesti turvautumaan oleskelumaan apteekkien palveluksiin.

Sähköisen reseptin käyttäjä voi ottaa matkalle mukaan lääkärin tulostaman potilasohjeen, jossa on lueteltu kaikki samalla kerralla määrätyt lääkkeet. Apteekista tai lääkäriltä saa myös englanninkielisen yhteenvetotulosteen sähköisistä resepteistä. Omakanta-palvelusta voi tulostaa resepteistä yhteenvedon suomeksi. Sen voi pyytää myös apteekista tai terveydenhuollosta.

Ennen matkaa kannattaa myös varmistaa kohdemaan maahantuontikäytännöt henkilökohtaisten lääkkeiden osalta. Jos lääkkeiden joukossa on huumaavia tai keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja matkustaa Schengen-maihin, on apteekista pyydettävä niille Schengen-todistus.

Suomalainen englanniksi tulostettu paperiresepti on voimassa EU-maissa. Eurooppalaiset lääkemääräykset ovat ja tulevat pitkäksi aikaa jäämään kirjallisiksi, koska sähköisen reseptin edellyttämää ylikansallista tietojärjestelmää ei ole olemassa. Sähköisesti saatavilla oleva reseptilomakkeen pohja on hyödyllinen, mutta ei välttämätön, kunhan reseptissä on kaikki vaadittavat tiedot kohdemaan apteekille ymmärrettävässä muodossa. Huumausaineeksi määriteltyjä lääkkeitä ei voi määrätä EU-reseptillä.

Eurooppalaista lääkemääräystä ei voi uusia, ja sen voimassaoloaika noudattaa toimittamismaan kansallisia säädöksiä, ellei lääkäri ole erikseen rajoittanut lääkemääräyksen voimassaoloaikaa. Suomalaisen EU-reseptin saaneen on hyvä tietää, että eri EU-maissa reseptin vanhenemisaika voi erota suomalaisesta käytännöstä. Suomessa eurooppalaisella lääkemääräyksellä määrättyä lääkevalmistetta voi toimittaa myös suomalaisesta apteekista.

Potilas maksaa lääkkeen koko hinnan ja hakee mahdollisen sairausvakuutuskorvauksen omasta kotimaastaan.

Erityisluvalla saatava lääke

Tavallisesti reseptillä määrätään lääkkeitä, joille suomalainen viranomainen on antanut myyntiluvan. Koska reseptin tarkoituksena on mahdollistaa potilaan paras mahdollinen lääkehoito, lääkärin on mahdollista määrätä myös erityisistä syistä mitä tahansa maailmassa tehdasmaisesti valmistettua lääkettä. Tätä tarkoitusta varten apteekki hakee viranomaiselta erityisluvan ulkomailla kaupan olevan lääkkeen toimittamiseksi. Potilaalle erityislupamenettely merkitsee myös kotimaiseen lääkevalmisteeseen verrattuna suurempaa kustannusta. Vaikka tietylle valmisteelle ei olisi myyntilupaa Suomessa, sairausvakuutus voi joissakin tapauksissa korvata lääkekuluja.

Lääke, joka valmistetaan apteekissa (ex tempore –resepti)

Viime vuosisadan alussa suuri osa lääkkeistä valmistettiin apteekeissa. Nykyäänkin lääkäri voi määrätä periaatteessa mitä tahansa lain sallimaa lääkeainetta, jota apteekki pystyy valmistamaan. Apteekkien lääkevalmistus on keskittynyt suuriin apteekkeihin, käytännössä Helsingin yliopiston apteekkiin, jolla on lääkevalmistuksen laatuvaatimukset edellyttämä osaaminen ja tuotantotilat. Tavallisimpia ex-tempore -lääkkeitä ovat ihotautien hoitoon tarkoitetut valmisteet.

Itsehoitolääkkeet

Joitakin lääkkeitä saa sekä itsehoitolääkkeinä että reseptillä. Itsehoitolääkkeiden pakkauskoko on yleensä pienempi ja hinta lääkeannosta kohden kalliimpi kuin vastaavilla reseptilääkkeillä, eikä niiden kustannuksia korvata sairausvakuutuksesta. Itsehoitoon valikoidaan lääkkeitä, joita käytetään, kun sairaus on lievä ja helposti tunnistettava eikä sen hoito edellytä välttämättä lääkärin seurantaa. Itsehoidon lääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, minkä vuoksi niitä ei toimiteta suurina pakkauskokoina. Jos lääkehoidon tarve on jatkuva, on parempi, että lääkäri arvioi oireiden syyn ja parhaan mahdollisen hoidon.