Yleisyys

Silmän verkkokalvon laskimotukokseen sairastuu 15 vuoden aikana 23 ihmistä tuhatta ihmistä kohti, heistä 18 verkkokalvon laskimohaaran tukokseen ja 5 verkkokalvon keskuslaskimotukokseen. Keskuslaskimotukos on yleisempi iäkkäillä. Yli 90 % sairastuneista on yli 50-vuotiaita.

Syyt

Verkkokalvon laskimotukoksen syntyyn vaikuttavat laskimon seinämän vaurio ja tulehdustekijät. Nämä aiheuttavat verisolujen sakkautumisen ja sitä kautta tukoksen. Tukos aiheuttaa verkkokalvolle turvotusta ja verenvuotoa.

Riskitekijät

Korkea verenpaine on riskitekijä verkkokalvon laskimotukokselle. Myös diabetes ja korkeat veren rasva-arvot suurentavat laskimotukoksen riskiä.

Glaukoomaan ja eräisiin muihin sairauksiin (esim. SLE eli perhosreuma, HIV ja sarkoidoosi) liittyy suurentunut verkkokalvon laskimotukoksen riski. Hormonivalmisteet suurentavat verkkokalvon laskimotukoksen riskiä. Lisäksi rakenteelliset tekijät, kuten drusen-papilla (näköhermon kalkkikertymät) ja hyperopia (plustaitteisuus), suurentavat riskiä.

Oireet

Näön heikkeneminen toisesta silmästä muutaman tunnin aikana ilman kipua on yleinen oire silmän verkkokalvon laskimotukoksen yhteydessä.

Näöntarkkuuden heikkeneminen voi olla lievää tai merkittävää. Heikkenemisen määrä riippuu siitä, missä kohtaa silmän verkkokalvoa laskimotukos esiintyy.

Milloin hoitoon?

Näön äkillinen, saman vuorokauden aikana tapahtunut nopea heikkeneminen on aina syy hakeutua hoitoon päivystyksellisesti.

Taudin toteaminen

Silmän verkkokalvon laskimotukos todetaan lääkärin suorittamassa silmänpohjan tutkimuksessa.

Lääkärin tutkimuksissa tarkistetaan näöntarkkuus.

Silmänpohjat tutkitaan oftalmoskoopilla tai biomikroskoopilla laajennetun mustuaisen läpi. Silmänpaine mitataan. Silmänpohjan valokerroskuvauksella (OCT-tutkimus) saadaan tarkempaa tietoa verkkokalvon tilanteesta.

Yleistutkimuksina tehdään verenpaineen mittaus ja verensokerin tarkistus. Lisäksi tutkitaan veren rasva-arvot. Jos muut riskitekijät eivät selitä tukoksen syytä, tutkitaan herkästi veren hyytymistekijät.

Jos diagnoosi on epäselvä, potilas tutkitaan erikoissairaanhoidossa heti äkillisessä vaiheessa. Jos diagnoosi on selvä, potilas tutkitaan erikoissairaanhoidossa noin yhden kuukauden sisällä tarvittavien lisähoitojen tarpeen arvioimiseksi.

Erotusdiagnostiikka

Diabetekseen liittyvä verkkokalvon tai näköhermon sairaus voi esiintyä laskimotukosta muistuttavin oirein ja löydöksin. Verkkokalvon tulehdukselliset verisuonisairaudet voivat myös muistuttaa laskimotukosta.

Hoito

Hoidossa aiemmin käytetyistä liuotushoidoista ei ole osoitettu olevan hyötyä.

Silmän sisään annettavat lääkehoidot voivat vähentää keskeisen näköalueen (makula) turvotusta. Hoitona voidaan käyttää glukokortikoidi-ruiskeita ja verisuonikasvutekijän estäjiä. Verkkokalvolle voidaan antaa myös laserhoitoa, jos todetaan uudissuonikasvua.

Joissakin tapauksissa voi olla mahdollista palauttaa näöntarkkuutta jonkin verran hoitojen avulla.

Seuranta

Keskuslaskimotukoksen seuranta on tärkeää alkuvaiheessa verkkokalvon uudissuonikasvun toteamiseksi. Ensimmäiset seurantakäynnit ovat usein kahden viikon, yhden kuukauden ja kolmen kuukauden kuluttua.