Yleisyys

Silmän verkkokalvon keskusvaltimotukoksen ilmaantuvuus on 8,5 tapausta miljoonaa henkilöä kohti.

Syyt

Tukoksen syynä on usein kaulavaltimoiden alueella esiintyvä tukos tai sydänperäiseen sairauteen liittyvä tukos. Muualta verenkierrosta liikkeelle lähtevä hyytymä voi edetä verkkokalvon verisuoniin.

Riskitekijät

Sydän- ja verisuonisairaudet, valtimoiden alueen tulehdus ja temporaaliarteriitti (ohimovaltimotulehdus) voivat altistaa valtimotukokselle.

Noin 10 %:lla valtimotukokseen sairastuneista on esiintynyt edeltävä, muutamia minuutteja kestävä toispuoleinen näön menetys (okulaarinen TIA-kohtaus, amaurosis fugax).

Oireet

Silmän verkkokalvon tukoksen oireena on äkillinen näön menetys toisesta silmästä. Näkökyky voi heikentyä niin paljon, että potilas pystyy korkeintaan erottamaan ojennetut sormet mutta ei näe sen tarkemmin.

Mustuainen on osittain laajentunut verkkokalvon valtimotukoksen yhteydessä. Mustuainen reagoi huonosti valoon.

Milloin hoitoon?

Näön äkillinen, saman vuorokauden aikana tapahtunut nopea heikkeneminen on aina syy hakeutua hoitoon päivystyksellisesti.

Taudin toteaminen

Verkkokalvon tukos todetaan lääkärin tekemässä tutkimuksessa.

Ensihoitoyksikössä tutkitaan näöntarkkuus ja silmänpaine. Silmänpohja tutkitaan laajennetun mustuaisen läpi. Lääkärin tutkimuksissa silmänpohjaa tarkasteltaessa nähdään, että silmänpohja on muuttunut normaalia vaaleammaksi.

Tukoksen toteamisen jälkeen on tärkeää aloittaa taudin syiden selvittelyt mahdollisimman pian. Lisätutkimuksina otetaan laboratoriokokeita taustan selvittämiseksi. Tarvittaessa tehdään veren hyytymistekijätutkimukset. Lisäksi tutkitaan sydänsähkökäyrä ja verenpaine ja tehdään kaulavaltimoiden ultraäänitutkimus. Lisätutkimuksina harkitaan keuhkojen alueen röntgenkuvausta sekä aivojen tietokonekerroskuvausta tai magneettikuvausta.

Hoito

Ensiapuna saatetaan käyttää 250 mg asetyylisalisyylihappoa ("aspiriinia"), jos tälle ei ole vasta-aiheita.

Ensiapuna annettavan hoidon tavoitteena on saada silmänpohjan tutkimuksessa nähty tukkeuma liikkumaan eteenpäin ja siirtymään pienempään suonihaaraan.

Käytössä on kaksi hoitomenetelmää, joista kummastakaan ei ole kiistatonta näyttöä. Hoitona voidaan käyttää silmämunan painelua ensihoitoyksikössä tai ns. etukammiopistoa silmälääkärin suorittamana. Etukammiopisto alentaa äkillisesti silmänpainetta. Molempien hoitojen tavoitteena on saada tukos liikkeelle ja siirtymään sellaiselle alueelle, jossa riski näön heikentymiseen olisi pienempi.

Diagnoosin varmistamisen ja mahdollisen ensihoidon jälkeen potilas ohjataan päivystyksellisesti neurologin hoitoon. Aivoinfarktin riski on suuri kahden tukosta seuraavan viikon aikana.

Seuranta

Silmän keskusvaltimon tukos johtaa usein pysyvään näön heikentymiseen. Lisäksi verkkokalvolle ja värikalvolle voi kasvaa uudisverisuonia. Näiden muutosten toteamiseksi sovitaan usein silmälääkärin jälkitarkastus kuukauden päähän tukoksen ilmenemisestä.