Mikä on cp-vamma?

Cp-vamma (cerebral palsy) on varhaislapsuudessa saadun aivovaurion jälkeinen neurologinen tila, jossa sensomotoristen hermoverkkojen vaurion seurauksena ilmenee eriasteista asennon, koordinaation, tasapainon ja kehonhallinnan vaikeutta. Toisilla vamma ei vaikuta arkeen juuri lainkaan ja toiset voivat tarvita jatkuvaa tukea arjen toiminnoissa.

Korkean tulotason maissa cp-vamman esiintyvyys on pienentynyt, ja nyt diagnoosin saa noin 2 lasta tuhatta vastasyntynyttä kohden. Suomessa tämä tarkoittaa noin 80–90 uutta cp-vammadiagnoosia vuosittain.

Vamman aiheuttava aivovaurio syntyy sikiökaudella, synnytyksen aikana tai viimeistään varhaislapsuudessa kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Neurologisiin oireisiin vaikuttaa paitsi aivovaurion laajuus ja sijainti myös ajankohta, jolloin vaurio on syntynyt.

Etiologisina tekijöinä voivat olla hapenpuutteesta johtuvan aivovaurion lisäksi aivojen kehityshäiriö tai geneettiset muutokset aivoissa. Syynä eivät ole kuitenkaan etenevät sairaudet.

Cp-vamman aiheuttava aivovaurio on pysyvä, mutta hermoston muovautuvuuden ansiosta oireita voidaan lievittää kuntoutuksella.

Cp-vammaan liittyy myös vaihtelevia liitännäisoireita vaurion laajuudesta ja sijainnista riippuen. Cp-vamma ei tarkoita kehitysvammaa. Osalla henkilöistä, joilla on cp-vamma, voi kuitenkin olla myös kehitysvamma. Cp-vammaan liittyy myös vaihtelevia liitännäisoireita vaurion laajuudesta ja sijainnista riippuen.

Cp-vammasta käytetään lääketieteessä usein termiä cp-oireyhtymä, joka kuvaa paremmin vamman kirjon laajuutta.

Ihmiset, joilla on cp-vamma, tarvitsevat yleensä moniammatillista kuntoutusta läpi elämän.

Cp-vamman vaikutus toimintakykyyn

Cp-vammaan liittyvät motoriset vaikeudet esiintyvät usein yhdessä muiden lääketieteellisten tilojen kanssa. Näitä voivat olla kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen liittyvät vaikeudet, aisti- ja hahmotushäiriöt, epilepsia, kivut, kehitysvamma sekä erilaiset muut tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat.

Heikentynyt asennon hallinta vaikeuttaa istumista, seisomista ja liikkumista ja siten päivittäistä suoriutumista sekä osallistumista. Istumisen hallinnan puute voi vaikuttaa kommunikaatioon, syömiseen, itsehoitoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Lihasvoiman ja lihasten kontrollin heikentyminen on cp-vammassa tavallista. Lihasheikkous vaikeuttaa sekä karkeamotoriikan hallintaa että itsenäistä liikkumista. Aikuisiässä lihasvoima voi heikentyä entisestään.

Henkilöillä, joilla on cp-vamma, on usein heikentynyt fyysinen kunto, joka esiintyy usein samanaikaisesti kuormittavien ja paljon energiaa vaativien liikkumismallien kanssa. Tämän vuoksi hyvä kestävyyskunto on hyvin tärkeää toimintakyvyn kannalta.

Poikkeava lihasjänteys, lihasepätasapaino, heikentynyt lihasvoima ja vuorotahdin puutteellisuus aiheuttavat usein sekundaarisia tuki- ja liikuntaelinongelmia, kuten nivelten jäykistymisiä, skolioosia ja lonkan luksaatioita.

Cp-vammaan voi sisältyä aistitoimintojen heikentymistä. Näkemisen vaikeudet voivat johtua silmän rakenteellisista tiloista (esim. kaukotaitteisuudesta), silmän lihasten motorisista vaikeuksista ja niiden neurologisesta säätelystä (kuten karsastuksesta), näköhermojen toiminnan häiriöistä (näkökenttäpuutoksesta) tai aivojen vaikeuksista tulkita näköaistimuksia. Nämä ongelmat hankaloittavat arjessa selviytymistä, kuten lukemista.

Kuulon heikentyminen voi olla joko mekaanista tai hermostoperäistä. Lisäksi voi esiintyä hahmottamisen vaikeuksia ja aistiherkkyyttä.

Kognitiiviset ongelmat voivat liittyä keskittymiskykyyn, ajanhallintaan, havaitsemiseen, työmuistiin, kykyyn yhdistellä ja järjestellä asioita tai kykyyn suorittaa tehtävä loppuun asti.

Toimintakykyyn vaikuttavia mahdollisia liitännäisongelmia

Mielenterveyden haasteet ovat henkilöillä, joilla on cp-vamma huomattavasti yleisempiä kuin väestössä keskimäärin.

Moni nuori ja aikuinen kokee uupumusta, joka voi olla fyysistä tai kognitiivista. Uupumus heikentää ihmisen kapasiteettia ja toimintakykyä.

CP-vammaan liittyvä heikentynyt luuntiheys saattaa näkyä läpi elämän, mikä voi johtaa murtumiin, osteoporoosiin ja heikentyneeseen toimintakykyyn.

Suurentunut riski hengitystieinfektioihin voi johtua siitä, että ruokaa, juomaa tai sylkeä joutuu toistuvasti hengitysteihin. Riskiä voivat lisätä myös rintakehän tai selkärangan virheasennot, kuten skolioosi, sekä vaikeudet saada limaa poistettua hengitysteistä. Liman poistumista voivat vaikeuttaa lihasjänteyden muutokset, heikko yskiminen tai rintakehän rakenteelliset muutokset.

Cp-vamma voi vaikuttaa rakon ja suolen toimintaan. Virtsan pidättämisvaikeuksia voi esiintyä, samoin vatsakipuja, refluksitautia, ummetusta ja ulosteinkontinenssia.

Syömiseen ja juomiseen liittyvät vaikeudet ovat tavallisia, minkä seurauksena voi esiintyä aliravitsemusta tai ylipainoa.

Hengitys- ja nielemisvaikeudet, ravitsemusongelmat, aliravitsemus, kuolaaminen, refluksi sekä purentaviat vaikuttavat suun ja hampaiden terveyteen.

Cp-vamma voi vaikeuttaa puheen tuottamiseen tarvittavien lihasten tahdonalaisia liikkeitä, jolloin artikulaatiosta tulee epätarkkaa, kankeaa tai puuromaista. Puhevammaisella henkilöllä tarkoitetaan kuulevaa henkilöä, joka ei pysty asioimaan, viestimään asioitaan tai vastaanottamaan tietoa puhutun kielen avulla.

Äänen ja hengityksen koordinaatiossa voi olla haasteita, mikä aiheuttaa äänen heikkoutta ja tekee puhenopeudesta hitaamman. Tätä kutsutaan dysartriaksi. Runsasta syljeneritystä ilmenee noin joka viidennellä.

Aikuisilla, joilla on cp-vamma on lisäksi suurentunut riski useisiin kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen, astmaan, epilepsiaan, iskeemiseen sydänsairauteen, aivohalvaukseen, sydän- ja verisuonitauteihin, maksasairauksiin, nivelrikkoon, osteoporoosiin, alipainoon, krooniseen keuhkosairauteen sekä mielenterveyden haasteisiin.

Toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä

  1. Liikkuminen ja motorinen toimintakyky
    • Liikkumisen vaikeudet, tuen tai apuvälineen tarve
    • Spastisuuden, niveljäykistymisen, aistihäiriöiden tai vaikuttaja- ja vastavaikuttajalihaksen samanaikaisen supistumisen aiheuttamat tasapainovaikeudet
    • Liikkeen kohdistamisen vaikeus tai kehon osien tahdottomat liikkeet
    • Suun alueen motoriset häiriöt
  2. Aistit ja hahmottaminen
    • Aistitoimintojen häiriöt, kuten hahmotushäiriö, näkövamma, kuulovamma ja aistiyliherkkyydet
  3. Kommunikaatio
    • Ääni- ja puhetoiminnot tai kommunikointikyky
    • Lukeminen tai kirjoittaminen
  4. Kognitiivinen toimintakyky ja toiminnanohjaus
    • Kognitiiviset häiriöt (esim. keskittymiskyky, ajanhallinta, havaitseminen, työmuisti, asioiden yhdistely ja järjestely, tehtävän loppuun saattaminen)
    • Oman toiminnan ohjaus
  5. Psyykkinen hyvinvointi
    • Masennus, ahdistus tai uupumus
    • Univaikeudet
  6. Kehon perustoiminnot
    • Kipu
    • Ruuansulatus, ravitsemus, nielemisvaikeudet
    • Rakon toiminta
    • Hengitys
  7. Muut sairaudet
    • Epilepsia
    • Osteoporoosi

Cp-vamman luokittelu

Cp-vamma voidaan luokitella usealla eri tavalla lihasjäntevyyden, vamman laajuuden (mihin kehon osiin vamma vaikuttaa) sekä toimintakyvyn perusteella.

Cp-vamman kliiniset muodot

Lihasjäntevyyden ja liikkumismallin perusteella cp-vamma jaetaan seuraaviin muotoihin:

  • Spastinen cp-vamma, jolle on ominaista spastisuus eli jäykkyys (nopeudesta riippuva lihastonuksen lisääntyminen) sekä patologiset venytysrefleksit. Spastinen cp-vamma jaetaan
    • unilateraaliseen (hemiplegia, toispuoleinen)
    • bilateraaliseen (molemmin puoleinen), johon kuuluvat mm. diplegia ja tetraplegia.
  • Dyskineettinen cp-vamma, jossa esiintyy tahdosta riippumattomia liikkeitä, kuten dystoniaa (lihasjänteys vaihtelee) sekä koreaa (nykiviä, nopeita, epärytmisiä ja epätarkoituksenmukaisia lihasliikkeitä), atetoosia (alhaista lihasjänteyttä, koordinaatiovaikeuksia ja jatkuvaa tahatonta lihasliikettä) tai näiden yhdistelmää koreoatetoosia
  • Ataktinen cp-vamma, jolle ovat tyypillisiä epäkoordinoituneet liikkeet ja usein heikko lihastonus
  • Muu tai ei-spesifioitu cp-vamma

Spastiset cp-vammat ovat yleisimpiä (noin 70–90 % tapauksista). Niitä voidaan tarkentaa edelleen sen mukaan, mihin kehon osiin vamma vaikuttaa (kuva Spastisten cp-vammojen jaottelu):

  • yhteen raajaan kohdistuva cp-vamma (monoplegia)
  • toispuolinen cp-vamma (hemiplegia), joka on yleisin yksittäinen muoto (noin 20–35 %)
  • alaraajapainotteinen cp-vamma (diplegia)
  • kolmeen raajaan vaikuttava cp-vamma (triplegia)
  • kaikkiin raajoihin vaikuttava cp-vamma (tetraplegia).
Kuva

Spastisten cp-vammojen jaottelu.

Palvelut ja tukitoimet

Cp-vammaisen henkilön terveyttä ja toimintakykyä on tuettava elinikäisesti. Vaikka cp-vamma ei sinänsä ole etenevä, sen oirekuva yleensä muuttuu iän myötä ja useimmiten vaikeutuu merkittävästi aikuisiässä.

Iän myötä ilmenevät liitännäisoireet ja toimintakyvyn heikentyminen jäävät helposti tunnistamatta. Tämä voi vaarantaa itsenäisyyden, elämänlaadun, sosiaaliset vuorovaikutussuhteet ja työkyvyn. Oikea-aikaiset palvelut ja tukitoimet ovat välttämättömiä selviytymisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.

Palvelujen ja tukitoimien järjestäminen perustuu myöntämiskriteereihin, jotka on kirjattu useisiin eri lakeihin. Palvelutarpeen taustalla oleva terveydentilaan liittyvä tekijä tulee osoittaa lääkärinlausunnolla.

Järjestöjen sosiaaliturvaoppaassa sekä Suomen CP-liiton oppaissa on kerrottu eri etuuksien ja palveluiden hakemisesta sekä cp-vammasta yleensä.

Kuntoutus

Kuntoutustarpeen arviointi perustuu aina lääkärinlausuntoon/kuntoutussuunnitelmaan, joka lapsilla ja nuorilla tehdään erikoissairaanhoidossa ja yli 16-vuotiaalla perusterveydenhuollossa. Kuntoutuksen järjestäjä on pääosin Kela. Eläkevakuutusyhtiöt kustantavat työkykyyn liittyvää kuntoutusta, ja jotkin järjestöt järjestävät sosiaalista valmennusta.

Henkilö, jolla on cp-vamma, saa tarvitsemaansa laaja-alaista tukea parhaiten vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Hakemukseen tarvitaan kuntoutussuunnitelma tai vastaavat tiedot sisältävä B-lausunto. Lausunnon pitää olla tehty julkisessa terveydenhuollossa. Jos suunnitelma on laadittu muualla, suunnitelma on hyväksytettävä julkisessa terveydenhuollossa ennen hakemukseen liittämistä.

Vaativa lääkinnällinen kuntoutus on tarkoitettu alle 65-vuotiaille henkilöille, joiden suoritus- ja osallistumisrajoite aiheuttaa huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoissa. Lisäksi on osoitettava, että työstä, opiskelusta tai muista arjen toiminnoista suoriutuminen on suunnitellun kuntoutuksen avulla mahdollista. Vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ovat esimerkiksi fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia.

Jos vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen edellytykset eivät täyty, henkilö voi hakea harkinnanvaraista kuntoutusta. Sen myöntäminen perustuu B-lausuntoon tai vastaavat tiedot sisältävään lääketieteelliseen selvitykseen, josta ilmenee sairaus sekä suositeltu kuntoutus ja sen tavoitteet.

Kuntoutus on tavoitteellista toimintaa. Yksilölliset ja merkityksellisiin toimintoihin liittyvät tavoitteet asetetaan yhdessä cp-vammaisen henkilön (ja/tai läheisten) kanssa. Tavoitteiden tulee heijastaa henkilön elämänvaihetta, toiveita sekä perhe- ja kulttuuritaustaa. Tavoitteiden tulee liittyä henkilön motivaatioon ja kokemukseen omasta osaamisestaan, jotta ne tuntuvat merkityksellisiltä ja saavutettavilta.

Kuntoutuksen avulla tuetaan henkilön toimintakykyä ja selviytymistä, itsenäisyyttä sekä osallistumista opiskeluun, työelämään, sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan.

Apuvälineet

Apuvälineisiin on oikeus, jos henkilöllä on lääketieteellisin perustein todettu sairaus, vamma tai kehitysviivästymä, joka heikentää hänen toimintakykyään ja vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään. Nämä apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia.

Apuvälinettä varten ei välttämättä tarvita erillistä lausuntoa, vaan lähete oman perusterveydenhuollon apuvälineyksikköön, hyvinvointialueen apuvälinekeskukseen tai erikoissairaanhoidon poliklinikkaan riittää.

Sopeutumisvalmennus ja sosiaalinen valmennus

Sopeutumisvalmennus voi kuulua yhtenä osana Kelan kustantamaan ammatilliseen, lääkinnälliseen tai harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Havaittu tarve tulee kirjata henkilön kuntoutussuunnitelmaan tai B-lausuntoon.

Kelan sopeutumisvalmennuskurssit auttavat asiakasta ja hänen perhettään sopeutumaan sairauden tai vamman mukanaan tuomiin muutoksiin.

CP-liitto järjestää vertaisryhmissä toteutettavaa, kurssimuotoista sosiaalista valmennusta elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tueksi.

Kohtaa jokainen yksilöllisesti

Jokaisessa kohtaamisessa on tärkeää tehdä tilanteesta rauhallinen ja antaa kommunikoinnille riittävästi aikaa. Koska kommunikointikeinot ovat erilaisia eri ihmisillä, kannattaa selvittää, miten kommunikointi sujuu parhaiten kyseisen ihmisen kanssa.

  • Anna henkilölle tilaa käyttää omaa kommunikointikeinoaan.
  • Tulkki voi helpottaa kommunikointia.
  • Ota katsekontakti henkilöön itseensä ja osoita näin, että haluat keskustella hänen kanssaan, et tulkin tai avustajan kanssa.
  • Jos sinun on vaikeaa ymmärtää puhetta, älä esitä, että ymmärsit, vaan kysy uudelleen ja varmista, että ymmärsit oikein.
  • Puheen tuottamisen ongelmat eivät automaattisesti tarkoita ajattelukyvyn heikentymistä. Tärkeintä on kohdata jokainen ihmisenä ja yksilöllinen tilanne huomioiden.

Suomen CP-liitto ry

Suomen CP-liitto on valtakunnallinen vammais- ja erityisliikuntajärjestö, jonka toimintapiiriin kuuluvat henkilöt, joilla on cp-vamma, mmc (meningomyeloseele), hydrokefalia tai normaalipaineinen hydrokefalia sekä heidän läheisensä. Lisäksi toimintapiiriin kuuluvat henkilöt, joilla on motorisen oppimisen vaikeus tai lievempiä motoriikan vaikeuksia.

Artikkeliin ovat antaneet asiantuntijapanostaan:

Ira Jeglinsky-Kankainen, yliopettaja, kuntoutus

Juha-Pekka Kulmala, kliinisen biomekaniikan dosentti, akatemiatutkija

Helena Mäenpää, lasten neurologian erikoislääkäri, kuntoutuksen erityispätevyys

Kirjallisuutta

  1. Ahonen M, Jeglinsky-Kankainen I, Gissler M, et al. Answer to Letter to the Editor of C. Lu, et al. concerning "Mortality for pneumonia and risk of pneumonia in children with cerebral palsy treated with and without surgery" by M. Ahonen, et al. (Eur Spine J [2025]; doi: 10.1007/s00586-025-09625-y). Eur Spine J 2025;(): PMID: 41428065
  2. EDACS suomenkielisestä käännöstyöstä löytyy tietoa tässä: CP-vammaisten syömis- ja juomistaitojen luokittelu (EDACS) nyt julkaistu myös suomenkielisenä - Valteri 23.4.2021
  3. Baranello G, Signorini S, Tinelli F, et al. Visual Function Classification System for children with cerebral palsy: development and validation. Dev Med Child Neurol 2020;62(1):104-110 PMID: 31180136
  4. Autti-Rämö I, Haataja L, Mäenpää H, Kiviranta T. Paikallisista malleista yhtenäiseen käytäntöön toimintakyvyn arviointimenetelmien valinnassa ja kuntoutuksen suunnittelussa. Esimerkkinä CP-oireisto. Kelan tutkimus. Työpapereita 115. Kela 2017.
  5. Hirvonen M, Ojala R, Korhonen P, et al. Cerebral palsy among children born moderately and late preterm. Pediatrics 2014;134(6):e1584-93 PMID: 25422011
  6. Hidecker MJ, Paneth N, Rosenbaum PL, et al. Developing and validating the Communication Function Classification System for individuals with cerebral palsy. Dev Med Child Neurol 2011;53(8):704-10 PMID: 21707596
  7. Eliasson AC, Krumlinde-Sundholm L, Rösblad B, et al. The Manual Ability Classification System (MACS) for children with cerebral palsy: scale development and evidence of validity and reliability. Dev Med Child Neurol 2006;48(7):549-54 PMID: 16780622
  8. Henderson RC, Kairalla JA, Barrington JW, et al. Longitudinal changes in bone density in children and adolescents with moderate to severe cerebral palsy. J Pediatr 2005;146(6):769-75 PMID: 15973316
  9. Jahnsen R, Villien L, Stanghelle JK, et al. Fatigue in adults with cerebral palsy in Norway compared with the general population. Dev Med Child Neurol 2003;45(5):296-303 PMID: 12729142
  10. Jeglinsky-Kankainen I, Vänskä N, Kinnunen A, ym. The perspectives of young adults with cerebral palsy on transition to adult's health care and rehabilitation. Disabilities 2025;5(1):p.12.
  11. Kemp BJ. What the rehabilitation professional and the consumer need to know. Phys Med Rehabil Clin N Am 2005;16(1):1-18, vii PMID: 15561542
  12. Mäenpää H. CP-vamma. Julkaisussa: Pihko H, Haataja L, Rantala H, toim. Lastenneurologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2014, s. 128–137.
  13. Novak I, Jackman M, Finch-Edmonson M, Fahey M. Cerebral palsy. The Lancet 2025;406(10499):174–88.
  14. Odding E, Roebroeck ME, Stam HJ. The epidemiology of cerebral palsy: incidence, impairments and risk factors. Disabil Rehabil 2006;28(4):183-91 PMID: 16467053
  15. Palisano R, Rosenbaum P, Bartlett D, Livingston M. Gross Motor Function Classification System expanded and revised. CanChild Centre for Childhood Disability Research, McMaster University, Ontario, Canada 2007.
  16. Rosenbaum P, Paneth N, Leviton A, et al. A report: the definition and classification of cerebral palsy April 2006. Dev Med Child Neurol Suppl 2007;109():8-14 PMID: 17370477
  17. Sellers D, Mandy A, Pennington L, et al. Development and reliability of a system to classify the eating and drinking ability of people with cerebral palsy. Dev Med Child Neurol 2014;56(3):245-51 PMID: 24344767