Älypuhelinten maailmanvalloitus alkoi noin 15 vuotta sitten ja muutama vuosi sitten lähes kaikilla Suomen kouluikäisillä oli hallussaan oma älypuhelin. Puhelimet ja sosiaalinen media haastavat vanhemmuuden kuten monet muut ilmiöt aiemmin. Lasten ja nuorten kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että vanhemmilla on riittävästi tietoa älypuhelimista ja sosiaalisesta mediasta ja uskallusta toimia vastuullisena aikuisena.

Digilaitteet ja kehittyvät aivot

Aivomme muovautuvat koko elämän ajan kaiken oppimamme ja kokemamme kautta. Erityisen voimakasta tämä muovautuvuus on lapsuudessa ja nuoruudessa. Metsässä polku vahvistuu, kun sitä kuljetaan, ja samoin käyttäytyvät myös hermosolujen väliset yhteydet aivoissa. Pienten lasten kehittyville aivoille kaikkein tärkein virike on elävä vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Vuorovaikutus on välttämätöntä esimerkiksi kielen, tunnetaitojen ja itsesäätelyn oppimiseksi. Jos aikuinen käyttää runsaasti älypuhelinta tai muuta teknologiaa ollessaan lapsen kanssa, vuorovaikutus on lapselle vaikeaa ennustaa ja aikuinen myös viestii lapselle vähemmän. Tämä voi viivästyttää lapsen puheen kehitystä ja lisätä lapsen huomiohakuista käytöstä.

Hyvin pienikin lapsi oppii pyyhkäisemään älypuhelimen tai tabletin ruutua, sillä tuo liike on helppo ja ruudulla tapahtuva muutos palkitsee. Lapsen pitäisi kuitenkin saada oppia puhumaan, kävelemään, kiipeämään, piirtämään ja paljon muuta. Leikki-ikäisen lapsen tulisi oppia kehitysvaiheensa mukaisesti myös odottamaan vuoroa esimerkiksi varhaiskasvatuksen siirtymätilanteissa, ja siksi digilaitteiden käytön tulisi olla tarkkaan harkittua. Varsinaisia digitaitoja pienten lasten älylaitteiden käyttö ei edistä.

Alle 2-vuotiaille ei suositella älylaitteita lainkaan. Alle kouluikäisillä ja alakoululaisilla käytön tulisi olla varsin rajattua, ja vielä teini-ikäisetkin tarvitsevat aikuisten lempeää mutta johdonmukaista tukea arkeen älypuhelimen ja tietokoneiden kanssa (taulukko Suositukset digiteknologian käytöstä ja rajoista). Tammikuussa 2026 julkistettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Opetushallituksen johdolla kootut suositukset alle 13-vuotiaiden ruutuajasta. Tätä vanhempien osalta suositukset kootaan vuoden 2026 aikana, mutta kansainvälisesti suosituksia on jo tehty koko väestölle.

Näyttöön perustuvia suosituksia digilaitteiden käytölle

Suositusten tavoitteena on auttaa lapsia, nuoria ja huoltajia rajaamaan koko perheen digiteknologian käyttöä aivojen suojaamiseksi liialliselta ja vahingolliselta kuormitukselta. Toivomuksena on, että suositukset otetaan käyttöön koko perheenä. Aikuisten rooli ja esimerkki ovat keskeisiä, kun lapsia ja nuoria kannustetaan vähentämään älypuhelimen käyttöä. Tutkimusten mukaan myös valtaosa nuorista itse toivoo käytön vähentämistä.

• Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille
• Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille -esite
• Opetushallituksen Puhelimen ja muun mobiililaitteen käytön säännöt koulussa

Digiteknologia ja empatia

Empatia tarkoittaa monenlaisia taitoja, joiden avulla voimme jakaa tunteita ja ymmärtää toisiamme. Ihmisillä on vahva taipumus empatiaan, ja tunteet voivat tarttua jo vauvalta toiselle. Kun yksi vauva itkee, toinen liittyy pian mukaan.

Syvällisten empatiataitojen kehitys vaatii kokemuksia empaattisesta vuorovaikutuksesta ja tunteen siitä, että on tullut ymmärretyksi. Pientä lasta voi auttaa nimeämällä lapsen ajatuksia ("sinua taitaa harmittaa, että nyt on aika mennä nukkumaan") tai lukemalla hänelle satuja ja keskustelemalla niistä. Nuorille on tärkeää, että aikuinen puhuu myös omista tunteistaan.

Älypuhelimen monet sovellukset helpottavat yhteydenpitoa kavereihin. Sovellusten välillä on kuitenkin suuria turvallisuuseroja. Esimerkiksi Whatsapp sisältää nykyisin viestien lisäksi myös kanavia, joista osa tarjoaa hyvin kyseenalaista sisältöä. Sen sijaan Signal on kaikkein turvallisin viestisovellus.

Some voi myös lisätä tunteiden jakamista. Etäyhteyksien välityksellä vuorovaikutus kuitenkin kapeutuu, kun ilmeet, eleet ja äänensävyt jäävät usein pois. Siksi tunteet eivät välity ruutujen kautta yhtä hyvin kuin elävässä vuorovaikutuksessa ja esimerkiksi kiusaaminen on netin välityksellä helpompaa (Katso digiteknologia ja turvallisuusriskit). Toisaalta someen liittyy myös riski kielteisten tunteiden ja mielenterveysoireiden tarttumisesta, mikä voi osaltaan selittää nuorten lisääntyneitä ahdistusoireita.

Digiteknologia ja uni

Uni on tärkeää oppimiselle ja palautumiselle kaikenikäisillä, mutta erityisen tärkeää uni on lasten ja nuorten kehittyville aivoille. Valitettavasti nuoret nukkuvat yhä vähemmän. Unen puute voi osaltaan lisätä myös keskittymisvaikeuksia ja ahdistusoireita.

Älypuhelinta käytetään usein herätyskellona, mutta sitä tulee myös vilkuiltua illalla ja jopa keskellä yötä. Sekä ruutujen valo että sovellusten ja pelien sisältö kiihdyttävät mieltä ja vaikeuttavat nukahtamista. Yöunen jääminen liian lyhyeksi vaikeuttaa oppimista ja muuta toimintaa päivän aikana. Jos nuori nukkuu koulupäivän jälkeen päiväunet, vuorokausirytmi luisuu herkästi hallinnasta.

Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpiä rauhalliset, laitteettomat iltarutiinit ovat. Puhelin kannattaa jättää illalla toiseen huoneeseen, jolloin sen houkutusta on helpompi vastustaa. Perinteisen herätyskellon käyttäminen tarjoaa paremman mahdollisuuden rauhoittumiseen illalla ja vähentää somen selailua keskellä yötä.

Digipelaaminen

Pelit herättävät monesti aikuisissa suuria tunteita. Pelejä on kuitenkin niin monia erilaisia, että niiden niputtaminen yhteen ei ole mielekästä.

Yleispäteviä ohjeita on kaksi:

1. Ikärajat perustuvat asiantuntijoiden arvioon, ja ikäraja K18 ei ole suositus vaan laki.
2. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää löytää tasapaino pelaamisen ja muun arjen välillä.

Digitaalisia pelejä on tutkittu jo kohtalaisen paljon, mutta älypuhelimella pelaamista vielä melko vähän. Jo ruudun pienen koon takia älypuhelimella pelattavat pelit poikkeavat monella tavalla tietokone- ja konsolipeleistä. Lasten ja nuorten keskuudessa yleisimpiä puhelinpelejä ovat ilmaiseksi ladattavat pelit, joissa eteneminen vaatii joko rahaa tai mainosten katselemista. Pelien suunnittelussa on usein hyödynnetty tutkittua tietoa koukuttavuuden lisäämiseksi.

Vaikka digipelaaminen voi olla kiva harrastus, pelaajat istuvat yleensä paikallaan ja luontainen liikkuminen vähenee. Liikunnan puute ja kiihdyttävät pelisisällöt voivat heikentää unen laatua ja vaikeuttaa keskittymistä esimerkiksi koulussa. Siksi pelaamiseen ei tulisi käyttää kaikkea vapaa-aikaa.

Jos alakoululaiselle ei hankita omaa älypuhelinta, aikuisen on huomattavasti helpompi valvoa sekä pelaamista että sosiaalisen median käyttöä. Nuorten kanssa on hyvä huomioida tässäkin asiassa lisääntyvä autonomia. Siitä huolimatta nuoret arvostavat vanhempien kiinnostusta omaa elämäänsä, myös pelejä, kohtaan.

Digiriippuvuus

Mitä nuorempi lapsi saa oman älypuhelimen tai huoneeseensa oman tietokoneen, sitä suurempi on ongelmien riski. Vaikka aikuiset ovat ymmärrettävästi huolissaan mahdollisesta riippuvuudesta, vähemmistö nuorista kokee digilaitteiden tai netin käytöstä merkittäviä haittoja (taulukko Toiminnallisen riippuvuuden tunnusmerkkejä, esimerkkinä älyp).

Älypuhelimen käyttö voi olla monella tavalla ongelmallista. Nuori voi käyttää puhelinta niin paljon, että oppiminen kärsii. Osa nuorista käyttää älypuhelinta ajaessaan pyörällä, mopolla tai autolla, jolloin sekä oma että muiden liikenneturvallisuus vaarantuu. Joskus ongelmallinen käyttö kohdistuu johonkin tiettyyn sisältöön, kuten rahapeleihin tai pornoon, tai tiettyyn sovellukseen, kuten TikTokiin. Silloin voi auttaa, että juuri tuon sovelluksen poistaa käytöstä.

Apua ja tukea on saatavissa muun muassa perheneuvolasta, koulupsykologilta ja -kuraattorilta sekä nuorisoasemalta. Lisätietoa ja neuvoja löytyy myös netistä (taulukko Apua ongelmalliseen digiteknologian käyttöön). Digipeliriippuvuudesta löytyy lisätietoa myös artikkelista peliriippuvuus.

Digiteknologia ja stressi

Sovellusten ilmoitukset, turvattomuuden tunteet ja some-alustoilla tapahtuva vertailu aiheuttavat käyttäjille stressiä. Tätä ns. teknostressiä lisäävät myös teknologian monimutkaisuus ja sen jatkuvat muutokset.

Teknostressiä voi pyrkiä hallitsemaan kahdella tavalla. Älypuhelimen asetuksissa voi muokata ilmoitusten saapumista ja ilmoituksiin liittyviä ääniä sekä yksityisyysasetuksia. Toisaalta myös omaa suhtautumistapaa voi muuttaa joko yksin tai yhdessä toisten kanssa. Turhautumisen hallintaa ja itsehillintää voi opetella, ja kuormittavista tuntemuksista voi puhua muiden kanssa. Kaveripiirissä voi myös yrittää rakentaa yhteisiä sääntöjä sille, millaisia viestejä ja mihin aikaan vuorokaudesta yhteiseen ryhmään lähetetään. Vanhempien kannattaa luoda myös yhteisiä sääntöjä sille, minkä ikäisille lapsille hankitaan mitäkin laitteita ja sovelluksia. Tämä lisää vertaistuen tunnetta ja vähentää vanhemmuuteen liittyvää kuormitusta.

Digiteknologia ja oppiminen

Kahta tai useampaa asiaa, jotka vaativat tietoista ajattelua, ei ole mahdollista suorittaa samaan aikaan. Suomessakin on päätetty rajata puhelinten käyttöä oppitunneilla, ja yhä useammat kunnat ovat päättäneet rajata puhelinten käyttöä myös välitunneilla. Tämä on perusteltua, sillä välitunnit on tarkoitettu aivojen tuulettamiseen ja ajan viettämiseen muiden lasten ja nuorten kanssa.

Pelkkä pääsy tiedon äärelle ei takaa oikeaa oppimista. Todellinen oppiminen vaatii älyllistä ponnistelua, joka on työläämpää kuin nopea Google- tai tekoälyhaku. Jo pelkkä älypuhelimen näkyminen pulpetilla vaikeuttaa keskittymistä opetukseen, ja siksi kotonakin on syytä laittaa puhelimet syrjään läksyjen ajaksi. Oman haasteensa kuvaan tuovat koulujen tarjoamat tabletit ja kannettavat tietokoneet, joiden käyttöä vanhempien on vaikea rajoittaa. Samalla laitteella, jolla voi opiskella ja tehdä läksyjä, voi olla houkutus mennä myös nettikauppojen ja -pelien sivustoille.

Älypuhelimille on tuotettu joitakin oppimista edistäviä sovelluksia, joissa on usein mukana myös pelillisiä elementtejä. Esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa sovellukset voivat monipuolistaa ja elävöittää oppimateriaaleja. Siitä huolimatta älypuhelin tuo mukanaan niin paljon muita houkutuksia, että näitäkin sovelluksia voi suositella lasten käyttöön lähinnä aikuisen puhelimella ja aikuisen valvonnassa.

Digiteknologia ja fyysinen terveys

Lapsuuden ja nuoruuden aikana saavutetaan aikuisiän luuston vahvuus ja elimistö tottuu parhaimmillaan sietämään myös pitkäkestoista fyysistä rasitusta. Yhteiskunnassamme lisääntynyt passiivinen aika on heikentänyt lihasten ja kehon hallintaa ja johtanut myös urheilua aktiivisesti harrastavien lasten ja nuorten keskuudessa lisääntyneisiin rasitusmurtumiin. Liikuntasuosituksen täyttää vain alle puolet 9-vuotiaista ja alle viidesosa 15-vuotiaista.

Digiteknologian käytön välittömiä vaikutuksia fyysiseen terveyteen ovat esimerkiksi silmien kuivuminen ja kirvely, päänsärky ja kumaran asennon aiheuttamat niska-hartiavaivat. Digipelit, sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut johtavat kaikki liikunnan vähenemiseen, millä on monenlaisia kielteisiä vaikutuksia terveyteen.

Digiteknologia ja turvallisuusriskit

Monet vanhemmat ovat huolissaan siitä, missä lapset liikkuvat ja keitä he kohtaavat. Siksi he ottavat iloiten vastaan sovelluksen, jolla lapsen puhelimineen tai kelloineen voi paikantaa. Jotkut vanhemmat saattavat kuvitella lapsen olevan turvassa, koska hän on kotona. Älypuhelimen kautta lapsen ulottuvilla on kuitenkin koko maailma – ja myös lapsi on koko maailman saavutettavissa. Lisäksi harvat vanhemmat ovat pohtineet, missä iässä tällainen lapsen kyttääminen ylittää laittomuuden rajan ja millaisella toiminnalla lapsen vastuuntuntoa ja molemminpuolista luottamusta tuetaan. Todellisuudessahan Suomen julkiset tilat eivät ole lapsille kovin vaarallisia ympäristöjä.

Sosiaalisen median turvallisuusriskit voi jakaa neljään ryhmään: sisältö, yhteydenotot, käytös ja "sopimukset".

• Lapsille haitallista sisältöä ovat etenkin porno ja väkivalta. Näiden perinteisten ongelmien lisäksi haittaa aiheuttavat myös esimerkiksi syömishäiriöitä tai naisvihaa lietsovat sisällöt sekä yhteiskuntarauhaa horjuttava disinformaatio.
• Some-alustojen ikärajoista huolimatta lapset ja nuoret saavat usein yhteydenottoja aikuisilta, jotka esiintyvät todellista nuorempina tai uskottuina aikuisina. Yhteydenottojen tavoitteena voi olla lapsen johdattelu esimerkiksi seksuaalirikoksen uhriksi. Mitä nuorempana lapsi aloittaa somen käytön, sitä suurempi riski hänellä on tulla hyväksikäytetyksi. Toisen erityisen riskiryhmän muodostavat yksinäiset lapset ja nuoret, sillä he saattavat uskoutua nettitutuille, jotka voivat käyttää heidän luottamustaan hyväkseen.
• Käytösriskit liittyvät lasten ja nuorten kohdalla etenkin kiusaamiseen. Ennen kiusattu lapsi oli kotonaan turvassa, mutta älypuhelimen välityksellä kiusaaminen voi jatkua vielä illalla ja koulun lomilla omassa huoneessakin. Toisaalta käytösriski voi realisoitua myös silloin, jos lasta houkutellaan mukaan rikolliseen toimintaan.
• Sosiaalisen median sopimukset tarkoittavat sitä, miten alustat hyödyntävät käyttäjistä keräämäänsä dataa. Lisäksi sopimukset viittaavat tapaan, jolla lapsetkin altistuvat somessa kaupalliselle sisällölle, jota on mahdotonta erottaa somevaikuttajien muusta sisällöstä. Tämä toimintatapa on itse asiassa Suomen kuluttajansuojalainsäädännön vastainen.

Olennaista lasten ja nuorten turvaamisessa on, että vanhemmat ovat edes jossain määrin perillä siitä, mitä heidän lapsensa tekee puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. Avoimen keskusteluyhteyden rakentaminen ja ylläpitäminen ja mielenkiinnon osoittaminen lapsen elämää kohtaan empaattisella tavalla tukevat myös lapsen itsetuntoa. Silloin lapsi pitää itseään suojaamisen arvoisena eikä hae hyväksyntää tuntemattomilta. Jos lapsi tai nuori lähestyy vanhempaa ja haluaa kertoa hänelle jostakin huolesta, lapsen kuunteleminen on tärkeämpää kuin mikään muu.

Digiteknologia ja muuttuva maailma

Lapsia ei voi kasvattaa pumpulissa, mutta heitä ei tulisi myöskään jättää selviämään nykyajan haasteista yksin. Eräässä eurooppalaisessa tutkimuksessa suomalaisista lapsista ja nuorista käytettiin vuosikymmen sitten nimitystä "supported risky explorers" eli tuetut, riskejä ottavat seikkailijat. Nimitys kuvasti osuvasti sekä suomalaisten nuorten vapautta ja siihen liittyviä riskejä että nuorten mahdollisuutta saada tukea lähellään olevilta aikuisilta. Vuosikymmenessä some on muuttunut algoritmien myötä hyvin erilaiseksi. Jokainen käyttäjä näkee aivan erilaista sisältöä, ja alustat hyödyntävät paljon kehittyneempiä menetelmiä lisätäkseen aikaa, jonka käyttäjät alustoilla viettävät. Myös vastuu faktantarkistuksesta on siirretty tietoisesti käyttäjien harteille. Muutosten myötä lasten ja nuorten somen käyttöön liittyvät riskit ovat lisääntyneet huomattavasti, ja iloiset seikkailut ovat vähentyneet. Tästä syystä yhä useammat tutkijat ja valtiot kannattavat lasten suojelua ja sosiaalisen median ikärajan nostamista 15 tai 16 vuoteen.

Vinkkejä digiteknologian käyttöön arjessa

Kukaan ei tiedä, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Todennäköisesti yhteiskunta tarvitsee jäseniltään empatiaa, pitkäjänteisyyttä, kokonaisuuksien ymmärtämistä ja erilaisten tietolähteiden yhdistelyä myös tulevaisuudessa. Siksi teknologian käytössäkin on syytä huomioida näiden ominaisuuksien kehitys.

Arjessa on tärkeää olla tilaa ja aikaa luonnolliselle vuorovaikutukselle ilman älylaitteita. Jossakin perheessä tällaista aikaa voi olla matkalla harrastuksiin, toisessa yhteisen aterian äärellä. Joka tapauksessa illat olisi hyvä järjestää niin, että nuoretkin ehtivät nukkua aina vähintään kahdeksan tuntia.

Hyvä itsetunto suojaa lapsia ja nuoria monilta vaaroilta ja harmeilta. Itsetunto puolestaan vahvistuu, kun lapset ja nuoret saavat osakseen vanhempien ja muiden läheisten aikuisten myönteistä huomiota. Siksi on niin tärkeää, että aikuiset ovat sopivasti uteliaita ja kiinnostuneita lapselle ja nuorelle tärkeistä asioista, myös älypuhelimen ja pelien sisällön osalta.

Säännöt ja rajat luovat myös turvallisuutta. Jos vanhempi on sääntöjen suhteen johdonmukainen ja sopivan jämäkkä, mutta valmis joustamaan kohtuudella lapsen kasvaessa, teknologian käytöstäkään ei tarvitse jatkuvasti riidellä. Sääntöjen osalta kannattaa luottaa myös esimerkin voimaan: nuoren on helpompi sitoutua sääntöihin, joita myös perheen aikuiset noudattavat.