Yleistä

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD, lyhenne englanninkielisestä nimityksestä attention-deficit/hyperactivity disorder) on oireyhtymä, jossa aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen kehitys on häiriintynyt. Häiriö on havaittavissa jo lapsuudessa ja jatkuu osalla nuoruuteen ja aikuisikään asti.

ADHD:sta voi olla kyse, kun vaikeus keskittyä tai yliaktiivisuus tai impulsiivisuus aiheuttavat merkittävää haittaa usealla elämän osa-alueella, eivätkä selity muilla tekijöillä (kuten toisella sairaudella tai häiriöllä).

Tarkkaavuus, aktiivisuus ja impulsiivisuus ovat yksilöllisiä ominaisuuksia ja erot ihmisten välillä ovat suuret. Monilla esiintyy näitä ominaisuuksien haittaavia piirteitä, vaikka kokonaisuus olisi normaalialueella. Kyky olla tarkkaavainen tai aktiivisuuden ja impulsiivisuuden määrä vaihtelee myös elämäntilanteen mukaan. Kuormittavassa elämäntilanteessa jotkin piirteet saattavat haitata tavallista enemmän. Oireyhtymästä eli ADHD:sta on kyse, kun useat piirteet aiheuttavat merkittävää haittaa usealla elämän osa-alueella läpi elämän, eivät vain poikkeavan kuormittavassa tilanteessa tai esimerkiksi mielialahäiriön aikana.

ADHD:n esiintyvyys on aikuisilla 2,2–3,4 %. ADHD-diagnoosi on yleisempi lapsuudessa pojilla kuin tytöillä. Ero tasoittuu iän myötä, mutta ei katoa kokonaan.

Ongelmiin, kuten keskittymisen tai impulsiivisuuden aiheuttamiin haasteisiin, on aina hyvä hakea apua, oli niiden syy mikä tahansa.

ADHD:n oireet aikuisuudessa

ADHD:lle ominaisia ovat kognitiivisiin kykyihin ja yleiseen pärjäävyyteen nähden liiallinen tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus tai impulsiivinen eli hetken mielijohteista syntyvä käytös. Piirteiden yhdistelmät ovat yksilöllisiä: toisilla voi korostua erityisesti tarkkaamattomuus, toisilla yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, kun taas toisilla voi olla kaikkia näitä oireita.

Samoja piirteitä on lievempinä yleisesti väestössä. Lisäksi monella keskittyminen vaikeutuu, jos esiintyy pidempään jatkuvia huolia, unettomuutta tai mielenterveyden häiriöitä tai jos elämässä on samanaikaisesti liikaa vastuita tai tekemistä. ADHD eroaa näistä siten, että haitta on pysyväisluontoinen ja esiintyy usealla elämän osa-alueella.

Tarkkaavuuden ongelmat näkyvät lapsella usein jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja koulutehtäviin. Aikuisuuteen asti jatkuessaan ne voivat vaikeuttaa keskittymistä opiskelu- ja työtehtäviin. Tarkkaamattomuus ilmenee vaikeutena kuunnella puhetta tai seurata ohjeita, toistuvina virheinä etenkin yksitoikkoisemmissa tehtävissä sekä toistuvina vaikeuksina tehtävien ja toimien järjestämisessä. Vaikka olisi muuten vaikea olla tarkkaavainen, saattaa kyetä keskittymään johonkin itselle mieluisaan ja kiinnostavaan toimintaan, kuten piirtämiseen tai tietokonepelien pelaamiseen.

Tarkkaamattomuus voi tulla esille pitkäkestoista keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä, kesken jäämisenä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohteluna, aikataulujen toistuvana pettämisenä, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä ja pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä häiriintymisenä. Se voi ilmetä myös virheiden välttämiseksi tehtynä liiallisena tarkisteluna, joka merkittävästi hidastaa tehtävien suorittamista. Tarkkaamattoman henkilön on usein vaikea keskittyä keskusteluun ryhmässä, mutta kahden kesken etenkin tärkeäksi koettu keskustelu voi kuitenkin sujua.

Yliaktiivisuus voi olla käsien ja jalkojen hermostunutta liikuttelua, kiemurtelua paikallaan istuessa tai toistuvia poistumisia tilanteista, joissa edellytetään paikallaan oloa. Yliaktiivisuus voi esiintyä myös ylenmääräisenä puhumisena ja jatkuvana "menossa olemisena". Impulsiivisuus puolestaan voi tulla esiin toistuvina vaikeuksina odottaa vuoroaan, toisten keskeyttämisenä, toistuvana tuppautumisena muiden seuraan ja kysymyksiin vastaamisena, ennen kuin ne on kunnolla edes esitetty.

ADHD-oireyhtymään voi liittyä mielialojen voimakasta vaihtelua. ADHD-piirteet voivat johtaa huonommuuden kokemukseen ja heikentyneeseen itsetuntoon. Voi olla vaikeaa luoda kestäviä ystävyys- tai seurustelusuhteita. Opinnot saattavat keskeytyä, ja saattaa olla vaikeaa pysyä samassa työpaikassa pidempään, työura voi olla rikkonainen.

Myönteisenä piirteenä oireyhtymään liittyy osalla kyky keskittyä joihinkin itseä kiinnostaviin tehtäviin erityisen hyvin, vaikka muutoin keskittymiskyky olisi huono. Lisäksi osa kokee, että oireyhtymään usein liittyvä ympäristön ärsykkeiden herkkä havainnointi ja ajatusten vaihtelu lisäävät luovuutta. Impulsiivinen ihminen saatetaan kokea reippaana toimeen tarttujana, ja joskus asioiden suoraan sanominen voi olla hyväksi.

ADHD:n oireiden aiheuttama haitta on pysyväisluontoista, mutta hoidolla ja kuntoutuksella sitä voidaan vähentää. Koettuun haittaan vaikuttavat myös ympäristön vaatimukset. Ympäristön rakenteellisilla muutoksilla voidaan usein myös merkittävästi vähentää haittoja. Esimerkiksi ympäristö voi tukea pärjäämistä, mikäli ulkoa tulevia keskeytyksiä on vähän, tai on mahdollisuus vaihdella sopivassa rytmissä työtehtäviä. Osaa auttaa fyysisesti aktiivisen työn ja paikallaan tehtävän työn vaihtelu ja rytmitys.

ADHD:n syyt

ADHD on lapsuudessa alkava keskushermoston kehityksen häiriö. Sen synty on yleensä monitekijäinen ja voimakkaasti perinnöllinen. Yksittäistä geeniä, joka aiheuttaisi aina ADHD:n, ei ole tunnistettu, mutta useiden geenien on osoitettu lisäävän ADHD:n esiintymisen todennäköisyyttä. Samat geenit voivat aiheuttaa tarkkaamattomuutta ilman ADHD-oireyhtymää. Tämä selittää sen, miksi väestössä esiintyy jatkumona keskittymiskyvyttömyyden ja yliaktiivisuuden piirteitä. Raskauden- ja synnytyksen aikaiset tekijät, kuten hapenpuute synnytyksessä tai pieni syntymäpaino, lisäävät ADHD:n todennäköisyyttä. Henkilön, jolla on ADHD, lähisukulaisilla on 2–8 kertaa keskimääräistä useammin myös ADHD.

Runsas digilaitteiden ja sosiaalisen median käyttö sekä jatkuvat keskeytykset (kuten sosiaalisen median merkkiäänet) voivat häiritä keskittymistä. Runsas älypuhelimen käyttö on liitetty moniin mielenterveyden häiriöihin. Ainakin nuorilla sosiaalisen median runsaan käytön, tai runsaan tietokonepelaamisen, tiedetään voivan johtaa impulssikontrollin heikkenemiseen. Henkilöt, joilla on valmiiksi tarkkaavuuden vaikeuksia, saattavat olla erityisen herkkiä älylaitteiden aiheuttamalle keskittymiskyvyn heikkenemiselle.

ADHD:n toteaminen

ADHD-diagnoosi edellyttää, että sille tyypillisiä oireita on useita ja että ne häiritsevät elämää usealla eri osa-alueella pysyväisluonteisesti. Ihmisellä voi olla joitakin selviä ja haitallisia ADHD-oireita, jotka kokonaisuutena eivät kuitenkaan täytä ADHD:n diagnostisia kriteereitä.

ADHD:n tutkiminen perustuu yhtäältä olemassa olevan tiedon keruuseen, kuten koulutodistuksiin, neuvola- ja kouluterveydenhuollon merkintöihin sekä muuhun aiemmin kertyneeseen tietoon, ja toisaalta henkilön itsensä ja mahdollisesti myös jonkun hänet tuntevan tai lapsuudessa tunteneen henkilön haastatteluun.

Tarvittaessa tukena käytetään muitakin menetelmiä, kuten psykologin tai neuropsykologin tutkimusta. ADHD:tä ei voida diagnosoida laboratoriokokeella tai aivojen kuvantamistutkimuksella.

On olennaista erottaa muut seikat, jotka voivat aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä tai yliaktiivisuutta. Näitä voivat olla esimerkiksi oppimishäiriöt, sairaudet, masennus, ylikuormittuminen, päihteiden käyttö, runsaat keskeytykset pitkin päivää ja olosuhteiden aiheuttama vaikeus tehdä asiat alusta loppuun. Samalla on tärkeä muistaa, että jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ongelmakäytön tai monien muiden psykiatristen häiriöiden taustalla voi olla diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD.

Jos ihmisellä on elämää haittaavia keskittymis- tai tarkkaavuusvaikeuksia, yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta, jotka eivät omin konstein lievene tai joiden syy on epäselvä, on tärkeää kartoittaa terveydenhuollossa elämäntilanne, kuormitustekijät, elämänlaatu, uni, mielenterveys ja fyysinen terveys.

Elämäntilanteen aiheuttamaan kuormittumiseen, jatkuviin ulkopuolelta tuleviin keskeytyksiin tai multitaskaukseen (eli usean tekemisen suorittamiseen samaan aikaan) tulee saada apua. Työkuormaa on hyvä tarkastella esimerkiksi esihenkilön ja työterveyshuollon kanssa ja työpäiviin tulisi tehdä tilaa keskittymiselle ja askareiden suorittamiselle alusta loppuun.

Hankinnainen keskittymisen vaikeus (ADT, attention deficit trait) muistuttaa ADHD:ta. Siinä ADHD-oireita muistuttavia oireita aiheuttavat ja ylläpitävät edellä mainitut elämäntilanteeseen ja -tapoihin liittyvät keskittymistä haittaavat asiat.

Mielenterveyden häiriö tai liiallinen päihteiden käyttö tulee hoitaa ja mahdolliset fyysiset sairaudet samoin, sillä nämä voivat merkittävästi vaikuttaa keskittymiskykyyn. Toisaalta pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jota on yritetty aktiivisesti hoitaa, ei saisi olla este ADHD-tutkimukselle, mikäli henkilö tarvitsee tätä.

Jos hoidon ja elämäntapojen tarkastelun sekä korjaamisen jälkeen ilmenee edelleen elämää jatkuvasti haittaavia keskittymiskyvyn tai yliaktiivisuuden oireita, on hyvä terveydenhuollossa harkita, tarvitaanko ADHD-selvitystä.

Keskittymiskyvyttömyys tai "ADHD-epäily" ei siis suoraan johda ADHD-tutkimukseen vaan ensin selvitetään laajasti ongelmien taustasyitä. Ensisijaisesti terveydenhuollosta tarjotaan neuvoja, miten keskittymistä voi itse tukea. Lisäksi hoidetaan edellä mainittuja keskittymistä heikentäviä asioita ja sairauksia. Usein haittaavaksi pahentunut keskittymiskyvyttömyys lievittyy jo näillä avuilla.

Aikuisilla ADHD:ta tutkivat psykiatrit ja neurologit. Monella hyvinvointialueella tutkimukset on keskitetty, jotta osaaminen on mahdollisimman hyvää. Osaamista tarvitaan etenkin keskittymiskyvyttömyyden eri syiden erottamisessa ja hoidossa.

Keskittymisvaikeuksien ja ADHD:n hoito

ADHD:n lääkkeettömiä hoitokeinoja voi kokeilla, jos henkilöllä on ADHD:n piirteitä, kuten keskittymisvaikeutta, vaikka ei olisi oireyhtymää. Toimivia apukeinoja arkeen tulisi saada jo oireiden perusteella. Aikuiset, joilla on ADHD-piirteitä, voivat hyötyä jo siitä, että oireiden syy ymmärretään oikein. Silloin ne voidaan huomioida arjen ja työtehtävien järjestelyssä sekä suunnittelussa. Arjen hallinta rutiineineen ja tasapainoinen elämä luovat pohjan oireiden hallinnalle. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota yleisesti hyvinvointia tukeviin asioihin, kuten uneen, liikuntaan, päivärytmiin, ravitsemukseen ja älyteknologian käyttöön.

Mielenterveystalon Keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelma on käytettävissä monenlaisiin ja monesta syystä johtuviin keskittymisvaikeuksiin. Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisilta on saatavissa myös monipuolisesti ohjausta ja tukea.

Tiettyihin nimenomaan ADHD:seen suunnattuihin hoitoihin, kuten kuntoukseen tai ADHD-lääkitykseen, tarvitaan diagnoosi.

ADHD:n hoito on tärkeää, koska oireyhtymään liittyy suurentunut mieliala-, käytös- ja päihdehäiriöiden riski. ADHD:n oireiden lievittyminen parantaa usein elämänlaatua ja on osa mahdollisten muiden häiriöiden hyvää hoitoa. Tuen tarve ja sen sopiva muoto vaihtelevat yksilöstä toiseen ja myös saman yksilön eri elämänvaiheissa. Psykososiaalisen hoidon, eli neuvonnan, valmennuksen tai terapian, tulisi olla saatavilla. Lääkityksestä on usein merkittävää hyötyä, mutta lääkkeisiin liittyy mahdollisia haittavaikutuksia ja lääkkeiden käytön tulee olla ohjeiden mukaista.

Sekä ADHD-diagnoosin saaneen henkilön itsensä että hänen elämässään tiiviisti mukana olevien ihmisten on tärkeää tietää oireiden heijastavan hermoston erilaista toimintatapaa. Samalla on hyvä tietää, että omien rutiinien muuttaminen voi tuoda apua ja suuri osa voi vähentää ADHD-piirteiden aiheuttamaa haittaa omilla valinnoillaan ja toiminnallaan.

Säännönmukaiset rutiinit arjessa ovat hyväksi. Nettiterapia ja vertaistukiryhmä voivat auttaa luomaan uusia rutiineja ja helpottaa merkittävästi arkea. Neuropsykiatrisesta valmennuksesta ja neuropsykologisesta kuntoutuksesta voi olla hyötyä. Kela tulee neuropsykologista kuntoutusta tiettyjen ehtojen täyttyessä.