Käypä hoito -suositus ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
  • Patientinformation på svenska (käännettävänä ruotsiksi)

Yleistä

ADHD:stä voidaan tunnistaa 3 ilmenemismuotoa sen mukaan, painottuvatko oireet tarkkaamattomuuteen, yliaktiivisuuteen vai impulsiivisuuteen, vai esiintykö kaikkia näitä ydinoireita.

ADHD:n oirekuva muuttuu usein iän myötä. Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat oireiden voimakkuuteen ja haittaavuuteen. Sukupuolella on epäilty olevan vaikutusta ADHD-oireiden ilmenemiseen, mutta tutkittua tietoa aiheesta on toistaiseksi niukasti.

ADHD:n diagnostiseen arvioon tarvitaan systemaattinen ja laaja kokonaistilanteen arvio, mikä tarkoittaa yleensä useita arviointitapaamisia.

ADHD-oireita voidaan hoitaa sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla että lääkehoidolla.

Hoitava taho laatii potilaalle yksilöllisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman, mihin kirjataan suunnitellut tukitoimet, hoito ja kuntoutus sekä asetetut hoitotavoitteet, eri toimijoiden välinen työnjako, seurannasta vastaava yksikkö ja aikataulu.

Mahdollisesti ADHD?

ADHD:n mahdollisuus on otettava huomioon, jos esiintyy pitkäkestoisia keskittymisen vaikeuksia, yliaktiivisuutta ja impulsiivista käyttäytymistä.

Tukitoimet pitää aloittaa heti, kun kyseisiä ongelmia havaitaan. Jos tukitoimet ja tarvittavat muutokset elintapoihin lievittävät oireita riittävästi, ei tarkempia tutkimuksia välttämättä tarvita. Pedagogiset tukitoimet aloitetaan koulussa, perheneuvolasta saa ohjausta ja neuvoja vanhemmuuteen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yleisesti hyvinvointiin vaikuttaviin elintapoihin (uni, liikunta, päivärytmi, ravitsemus ja sähköisen median käyttö).

Lapsilla ja nuorilla ADHD-epäily voi herätä myös käyttäytymiseen, toimintakykyyn tai koulunkäyntiin liittyvien ongelmien vuoksi. Lasten ja nuorten ADHD arvioidaan ja hoidetaan yleensä perusterveydenhuollossa.

Aikuisen kohdalla epäily ADHD:stä saattaa herätä hänellä itsellään, läheisillä, työpaikalla tai esimerkiksi työterveyshuollossa. Jos diagnoosia ei ole tehty lapsuudessa tai nuoruudessa, on pyrittävä varmistamaan, että oireita on ollut jo lapsuusiässä.

Aikuisen ADHD-diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri, mutta sen voi tehdä myös opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri.

ADHD:n ydinoireet

ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus, jotka poikkeavat muista samanikäisistä ja samalla kehitystasolla olevista.

Aktiivisuuden säätelyn vaikeus tarkoittaa vaikeutta olla tilanteeseen sopivalla tavalla aktiivinen. Etenkin lapsilla se ilmenee fyysisenä ylivilkkautena, mutta aikuisilla se voi olla sisäistä levottomuuden tunnetta. Aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi ilmetä myös matalana vireystilana.

Tarkkaavuuden säätelyn vaikeus on vaikeutta kohdentaa tarkkaavuus olennaiseen ja keskittyä tekemiseen pitkäjänteisesti. Se voi ilmetä keskittymisvaikeuksina, häiriöherkkyytenä, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä, lyhytjänteisyytenä ja taipumuksena hukata tavaroita.

Impulsiivisuus voi ilmetä kärsimättömyytenä, taipumuksena toimia nopeasti ja harkitsemattomasti, liiallisena puheliaisuutena sekä vaikeutena odottaa omaa vuoroaan esimerkiksi keskusteluissa. Se voi ilmetä myös tarpeettomien riskien ottamisena esimerkiksi liikenteessä.

Oirekuvaan liittyy tyypillisesti toiminnanohjauksen vaikeuksia esimerkiksi tehtävien suunnittelussa, aloittamisessa ja järjestelmällisessä loppuun saattamisessa, ajankäytössä ja järjestyksen ylläpitämisessä.

ADHD:hen liittyy usein myös tunteiden säätelyn vaikeuksia. Ne voivat ilmetä ärsyyntymisherkkyytenä, voimakkaina tunteenpurkauksina tai vaikeutena ilmaista tunteita sosiaalisesti sopivalla tavalla.

Käypä hoito -suosituksen yhteydestä löytyy lisätietoa ADHD:n oireista eri ikävaiheissa (lapsilla ADHD:n oireet lapsilla, nuorilla ADHD:n oireet nuoruusikäisillä ja aikuisilla ja ikääntyneillä ADHD:n oireet aikuisuudessa ja ikääntyvillä). Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat oireiden ilmenemiseen (ks. lisätietoaineisto ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät).

Edellä mainittuja oireita esiintyy ajoittain meillä kaikilla. ADHD:ssa oireita on paljon ja usein, ne ovat pitkäkestoisia, vaikeita ja aiheuttavat haittaa toimintakyvylle.

Huolellinen arviointi on hyvän hoidon perusta

ADHD-oireita epäiltäessä tehdään ensin yleinen diagnostinen arvio, eli selvitetään kaikki toimintakykyä haittaavat oireet ja niihin vaikuttavat asiat. Samalla selvitetään elämäntilanteen ja elintapojen (uni, liikunta, ruutuaika, ruokailujen säännöllisyys) vaikutus oireisiin. Lisäksi tulee arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä.

ADHD-oireisiin kohdentuva tarkennettu arviointi aloitetaan, jos yleisarvion perusteella oirekuva viittaa ADHD:hen, oireet eivät selity muilla syillä ja niistä aiheutuu selkeää haittaa toimintakyvylle. Liian varhainen pelkästään ADHD-oireisiin kohdentunut arviointi altistaa ADHD:n ylidiagnosoinnille ja muiden häiriöiden ja syiden tunnistamatta jäämiselle.

Diagnostinen arvio sisältää ADHD-oireiden määrän, esiintymisen ja haitan arvioinnin (haastattelu, tarvittaessa kyselylomakkeet) sekä lääkärin tutkimuksen. Ks. lisätietoaineistot Lasten ja nuorten ADHD-epäily: taustatietokartoitus Lasten ja nuorten ADHD-epäily: taustatietokartoitus sekä ADHD-diagnoosia varten tehtävä kliininen tutkimus lapsilla ja nuorilla ADHD-diagnoosia varten tehtävä kliininen tutkimus lapsilla ja nuorilla.

Arviointi vaatii yleensä useita tapaamisia ja tiedon hankkimista eri lähteistä. Tarpeelliset erotusdiagnostiset tutkimukset valitaan esitietojen ja lääkärintutkimuksen perusteella.

ADHD-diagnoosin edellytykset löytyvät Käypä hoito -suosituksen taulukosta ICD-10:n mukaiset Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteerit .

Digitaalisen median vaikutus oireisiin

Sähköisen median runsas käyttö saattaa lisätä ADHD-oireiden riskiä.

  • Lisääntyvän tutkimusnäytön mukaan varhainen runsas altistuminen sähköiselle medialle voi haitata lapsen säätelytaitojen, kuten keskittymisen ja tunnetaitojen, kehitystä, etenkin jos unen, liikunnan, leikin ja vuorovaikutuksen määrä vähenee.
  • WHO:n suosituksen mukaan alle 2-vuotiaalla ei tulisi olla lainkaan ruutuaikaa, ja alle kouluikäisilläkin korkeintaan yksi tunti päivässä.
  • Nuorilla runsas digilaitteiden, älypuhelimen ja sosiaalisen median käyttö, television katsominen ja videopelit saattavat lisätä tarkkaavuuden ylläpitämisen vaikeuksia.
  • Altistuminen ADHD-aiheisille somesisällöille voi myös lisätä itsearvioituja ja koettuja ADHD-oireita.

Arkea tukeva hoito ja kuntoutus

Tukitoimet aloitetaan heti, kun havaitaan tarkkaavuuteen, yliaktiivisuuteen tai impulsiivisuuteen liittyviä toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yleisesti hyvinvointiin vaikuttaviin elintapoihin (uni, liikunta, päivärytmi, ravitsemus ja sähköisen median käyttö).

Varhaiskasvatuksessa ja koulussa toteutettavat tukitoimet Varhaiskasvatuksessa ja koulussa toteutettavat ADHD-oireisten lasten ja nuorten tukitoimet ovat usein lapsilla ja nuorilla välttämättömiä.

Ks. myös video Tukitoimet aloitetaan heti huolen herätessä Tukitoimet aloitetaan heti huolen herätessä (video).

Potilaalle ja hänen läheisilleen pitää itseymmärryksen ja -tuntemuksen vahvistamiseksi antaa tietoa ADHD:stä, oireiden hallinnasta, arjen sujuvuutta lisäävistä keinoista ja erilaisista hoitomuodoista heti diagnoosin varmistuttua. Kun kyseessä on lapsi tai nuori, vanhempien ohjaaminen on välttämätöntä.

Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito. Sillä tarkoitetaan kotona, päivähoidossa ja koulussa toteutettavaa käyttäytymisen ohjausta, jonka tavoitteena on tukea toimintakykyä ja lisätä onnistumisia.

Vanhempainohjauksen avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lastensa käyttäytymistä ja lisätä positiivista vuorovaikutusta. Vanhempainohjaus Strukturoidut vanhemmuustaito-ohjelmat ja ADHD toteutetaan yleensä ryhmäohjauksena siihen suunnitellun käsikirjan mukaisesti. Koko perheen toimintakykyä ja jaksamista tulee tukea aktiivisesti.

Organisointitaitojen harjoittelu koulussa parantaa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten taitoja huolehtia koulutehtävistä ja suoriutumista opinnoista.

Kognitiivis-behavioraaliset psykoterapiat näyttäisivät vähentävän aikuisten ja mahdollisesti myös nuorten ADHD-oireita. Myös mindfulness-pohjaiset interventiot saattavat vähentää lasten ja nuorten ADHD-oireita.

Toimintaterapian vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei ole riittävästi tutkimustietoa, mutta se voi olla tarpeen osana yksilöllistä kuntoutusta vahvistamaan toimintakykyä ja osallisuutta arjen elinympäristöissä. Ks. erillinen lisätietoaineisto Toimintaterapia ADHD:n hoidossa Toimintaterapia ADHD:n hoidossa.

Myöskään neuropsykiatrisesta valmennuksesta ADHD-oireiden hoidossa ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Kliinisen kokemuksen perusteella valmennus voi soveltua käytettäväksi esimerkiksi silloin, kun tarvitaan käytännönläheistä ohjaamista oirehallinnan menetelmien käyttöönotossa.

Moni tarvitsee myös lääkehoitoa

Lääkehoidon tarve arvioidaan ADHD-diagnoosin varmistuttua. Tarpeellisia tukitoimia ja psykososiaalisia hoitomuotoja jatketaan myös lääkehoidon aikana.

ADHD:n lääkehoidossa käytetään stimulantteja (metyylifenidaatti, deks- ja lisdeksamfetamiini), atomoksetiinia tai guanfasiinia.

Lääkehoidon on oltava johdonmukaista, ja lääkehoidon arvioinnin täytyy olla alussa tiivistä ja jatkossakin säännöllistä yksilöllisen tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Seurantojen yhteydessä tarkistetaan kokonaistilanne, lääkeannoksen teho ja riittävyys, mahdolliset haittavaikutukset sekä lääkityksen jatkamisen tarve. Samalla arvioidaan myös muun kuntoutuksen tai tukitoimien tarve ja asianmukaisuus.

Mahdollisten haittavaikutusten vuoksi lääkehoidon aikana seurataan sykettä ja verenpainetta sekä lapsilla ja nuorilla lisäksi kasvua.

Muut hoitomuodot

Liikunta vähentää ADHD-oireita, joten sitä suositellaan kaikille.

Ravitsemushoitoja (monityydyttymättömien rasvahappojen, raudan tai magnesiumin lisääminen ruokavalioon tai ruokaainerajoitukset) ei suositella ADHD-oireiden lievittämiseen. Sen sijaan ateriarytmin säännöllisyyteen ja ruokavalion monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota.

Biopalautehoidosta, tietokoneistetusta kognitiivisten taitojen harjoittelusta tai homeopatiasta ei näyttäisi olevan hyötyä ADHD-oireisiin.

ADHD:n syntyyn vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät

ADHD:n tausta on monitekijäinen, ja sen ilmenemiseen vaikuttavat yhdessä erilaiset perimän ja ympäristön altistavat ja suojaavat tekijät. Tutkimukset ovat osoittaneet, että alttius ADHD:lle on voimakkaasti periytyvää.

Muita ADHD:n riskiä suurentavia tekijöitä saattavat olla sikiöaikainen tai vastasyntyneen hapenpuute, hyvin pieni syntymäpaino tai veren pieni glukoosipitoisuus.

Sikiön altistuminen äidin tupakoinnille tai alkoholin tai huumeiden käytölle voi lisätä ADHD:n riskiä ainakin niillä lapsilla, jotka ovat siihen geneettisesti alttiita. Myös äidin ylipaino ennen raskautta ja sen aikana sekä raskaudenaikainen stressi saattavat suurentaa ADHD:n riskiä.

Perheolosuhteisiin liittyvillä riskitekijöillä (esim. perheen kielteinen ilmapiiri, rankaiseva kasvatus, väkivaltakokemukset, vanhempien psyykkiset sairaudet) saattaa olla vaikutusta oireiden ilmenemiseen ja samanaikaishäiriöihin.

Seurannaisvaikutukset ja ennuste

Oppimisvaikeudet ovat tavallisempia ADHD-diagnoosin saaneilla, joten ne saattavat hankaloittaa suoriutumista opinnoissa ja työelämässä.

ADHD-oireisiin liittyy tapaturma-alttiutta ja suurentunut riski joutua vaaratilanteisiin. Lääkehoito näyttää pienentävän onnettomuusriskiä kaikissa ikäryhmissä.

Henkilöillä, joilla on ADHD, on lisääntynyt riski syyllistyä rikoksiin tai joutua rikosten uhreiksi. ADHD:n on todettu olevan yhteydessä myös suurempaan päihdeongelmariskiin.

Monilla ADHD:n oireet lievittyvät, muuttavat muotoaan, vähenevät tai väistyvät iän karttuessa. Tavallisesti yliaktiivisuus ja impulsiivisuus vähenevät, mutta tarkkaamattomuuden aiheuttama haitta voi kasvaa ulkoisten vaatimusten lisääntyessä. Osalla ADHD-oireita esiintyy kuitenkin vielä aikuisuudessakin, vaikka diagnoosikriteerit eivät aina enää täyty.

Muut samanaikaiset oireet ja häiriöt

ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita häiriöitä tai sairauksia: esimerkiksi hieno- tai karkeamotoriikan sekä aistitiedon käsittelyn ongelmia, puheen ja kielen kehityksen häiriöitä, oppimisvaikeuksia, autismikirjon häiriöitä, tic-oireita, unihäiriöitä, käytöshäiriöitä, masennusta tai ahdistuneisuushäiriöitä. Myös syömishäiriön riski on tytöillä ja naisilla suurentunut. Päihdehäiriön riski on ADHD-diagnoosin saaneilla 2–3-kertainen normaaliväestöön verrattuna.

Muun häiriön diagnoosi ei estä ADHD-diagnoosia, jos molempien häiriöiden diagnostiset kriteerit täyttyvät. Jos muita samanaikaisia häiriöitä todetaan, tulee niiden hoidosta huolehtia ADHD:n hoidon ohella.

ADHD:n esiintyvyys

ADHD-diagnoosien ja lääkehoidon määrä on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Luotettavaa tutkimustietoa esiintyvyyden lisääntymisen tai alueellisten erojen syistä ei ole julkaistu.

Vuonna 2023 julkaistussa kansainvälisessä katsauksessa ADHD:n esiintyvyydeksi lapsilla ja nuorilla arvioitiin 8,0 % (6,0–10 %). ADHD on lapsuudessa yleisempi pojilla kuin tytöillä, mutta ero tasoittuu iän myötä.

Aikuisilla esiintyvyyden on arvioitu olevan 2,2–3,4 %. Iän myötä ADHD:n esiintyvyys pienenee.

Lisätietoa ja käytännön ohjeita

Käypä hoito -suosituksen yhteydestä löytyy paljon lisätietoa muun muassa seuraavista aiheista:

ADHD-liitto on valtakunnallinen järjestö, joka edistää ADHD-oireisten ja heidän läheistensä hyvinvointia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. ADHD-liitto tarjoaa muun muassa neuvontaa, vertaistukea, kurssitoimintaa ja kokemustoimintaa, koordinoi jäsenyhdistyksiään eri puolella Suomea sekä tuottaa materiaalia verkkosivuillaan ja sosiaalisen median kanavissaan.

Potilasedustajien viiteryhmä

Potilaiden osallisuus on toteutettu Käypä hoito -suosituksen yhteydessä kahdella viiteryhmän kokouksella. Lisäksi viiteryhmän jäsenillä on ollut mahdollisuus antaa suosituksesta lausunto.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Kiitämme ADHD-liittoa ja viiteryhmän jäseniä potilasversion kommentoinnista.

Tekstin ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja ja kokoava kirjoittaja, lastenpsykiatrian ylilääkäri / asiantuntijalääkäri Anita Puustjärvi, Pohjois-Savon hyvinvointialue, KYS ja Kela ja Käypä hoito -toimittaja, neurologian erikoislääkäri Krista Nuotio, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.