Melatoniini ja aikabiologiset unilääkkeet

Melatoniini on ihmisen käpylisäkkeestä erittyvä hormoni, joka tahdittaa sisäistä kelloa ja ylläpitää vuorokausirytmiä. Melatoniini edistää unen tuloa. Melatoniinireseptoreihin sitoutuvien agonistien eli melatoniinin kaltaisesti vaikuttavien aineiden tutkimus on luonut uuden käsitteen aikabiologiset unilääkkeet. Aikabiologisten unilääkkeiden teho perustuu niiden nukahtamista helpottavaan vaikutukseen ja siihen, että ne rytmittävät elimistön uni-valverytmiä.

Suomessa aikabiologisista lääkkeistä on käytössä melatoniini sekä hitaammin imeytyviä melatoniinin depot-valmisteita. Melatoniinia käytetään yleensä annoksina 1–5 mg iltaisin. Joskus voi olla hyötyä annoksen nostamisesta 10 milligrammaan.

Melatoniini on monen potilaan kohdalla lievemmän, tilapäisen unettomuuden hoidossa hyvin toimiva lääke, jonka käyttöön ei liity lääkeriippuvuuden kehittymisen riskiä. Iäkkäämpien potilaiden kohdalla nämä aikabiologiset unilääkkeet voivat olla erityisen käyttökelpoisia, koska ne rytmittävät uni-valverytmiä eivätkä heikennä muistia. Melatoniini on usein toimiva lääke myös vuorokausirytmin rikkoontumiseen (viivästynyt unijakso, jet lag, vuorotyö) liittyvän unettomuuden hoidossa. Melatoniinia voi kokeilla myös viivästyneen univaiheen hoitoon, kun nukahtamisvaihe on siirtynyt yli puolenyön. Tällöin melatoniini otetaan jo alkuillasta, jolloin nukahtamisaika siirtyy aikaisemmaksi.

Melatoniini on yleisesti ottaen hyvin siedetty aine. Haittavaikutuksina voi ilmetä väsymystä, huimausta tai päänsärkyä. Melatoniinin turvallisuutta ei ole tutkittu henkilöillä, jotka sairastavat autoimmuunitauteja, ja siksi heidän ei tule käyttää sitä.

Aikabiologisiin unilääkkeisiin kuuluu myös toinen melatoniinin reseptoreiden agonisti eli agomelatiini, jota käytetään masennuksen hoitoon. Jos henkilöllä on masennuksen lisäksi nukahtamis- tai univaikeuksia, saattaa agomelatiini olla sopiva lääke, koska siitä saa apua molempiin. Agomelatiinin käyttö edellyttää maksan turvakokeita ja maksan toiminnan seurantaa (ks. Masennustilojen hoidossa käytettävät lääkkeet).

Aikabiologisiin unilääkkeisiin ei nykytiedon valossa kehity riippuvuutta. Tämän vuoksi ne ovat korvanneet vanhempia unilääkkeitä etenkin lievemmän sekä iäkkäämpien unettomuuden hoidossa.

Aikabiologiset unilääkkeet eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita kuin perinteiset unilääkkeet tai rauhoittavat masennuslääkkeet, jos potilaan unettomuuden taustalla on voimakkaampia psyykkisiä ristiriitoja, ahdistuneisuutta, pelkoja tai masennusta.

Masennuslääke fluvoksamiini suurentaa melatoniinin pitoisuutta elimistössä merkittävästi, ja sen yhteiskäyttöä melatoniinin kanssa tulee välttää. Estrogeenivalmisteet (osa ehkäisyvalmisteista ja hormonikorvaushoitovalmisteet) nostavat melatoniinin pitoisuutta. Niiden kanssa melatoniinia voi käyttää, mutta aloittaen pienemmästä annoksesta.

Sedatiiviset antihistamiinit

Doksylamiini on etanoliamiinista johdettu nukahtamista edistävä H₁-histamiinireseptoreiden välityksellä vaikuttava antihistamiini, jolla on antagonistinen vaikutus näihin reseptoreihin. Sen rauhoittava ja oksentelua hillitsevä vaikutus perustuu tähän histamiinireseptorivaikutukseen sekä mahdollisesti myös muskariini- ja serotonergisten reseptoreiden antagonismiin.

Doksylamiinin annos on 12,5–25 mg 30 minuuttia ennen nukkumaan menoa. Doksylamiini nopeuttaa nukahtamista, syventää unta ja pidentää sen kestoa.

Yleisimmät haittavaikutukset ovat päiväaikainen uneliaisuus, suun kuivuminen, ummetus, näön hämärtyminen, virtsaumpi, keuhkoputkien limanerityksen lisääntyminen ja heitehuimaus. Dosyklamiinin haittavaikutukset voivat korostua iäkkäillä potilailla ja maksan tai munuaisten toimintahäiriöistä kärsivillä.

Hydroksitsiini on toinen väsyttävä antihistamiini, jota käytetään ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa, etenkin jos siihen liittyy allergiaoireita. Kerta-annos on yleensä 25–50 mg, maksimivuorokausiannos on 100 mg. Lääkettä ei saa käyttää, jos on pidentynyt sydämen QT-aika tai jokin sydänsairaus tai muu fyysinen tila, johon liittyy pidentyneen QT-ajan riski, sillä pidentynyt QT-aika altistaa rytmihäiriöille, jotka voivat olla vaarallisia.

Hydroksitsiinin tavallisimmat haittavaikutukset ovat päiväsaikainen uneliaisuus, väsymys, päänsärky ja suun kuivuminen.

Hydroksitsiini aiheuttaa harvinaisesti kouristuksia. Koska hydroksitsiini voi aiheuttaa antikolinergisiä haittoja, glaukoomaa sairastavien tulee käyttää sitä varoen.

Bentsodiatsepiinit

Vaikka unettomuuden hoitoon on tullut uusia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja käytetään edelleen etenkin lyhyen elämäntilannekriisiin liittyvän unettomuuden hoidossa. Bentsodiatsepiinien käytössä on muistettava, että ne ovat niin sanottuja kolmiolääkkeitä eli lääkepakkauksen kyljessä on punainen varoituskolmio: tämä muistuttaa, että lääke saattaa heikentää kykyä ajaa autoa tai muuta moottoriajoneuvoa ja kykyä käyttää koneita seuraavana aamuna. Kolmiolääkettä käyttävä henkilö saa ajaa autoa, mutta hänen on muistettava riittävä aikaväli lääkkeen ja ajamisen välillä. Lääkkeen aloitusvaiheessa ja annosnostovaiheessa on kiinnitettävä huomiota omaan toimintakykyyn aamuisin. Pienikin annos bentsodiatsepiinia voi heikentää ajokykyä kuuden tunnin ajan.

Bentsodiatsepiineista vain midatsolaami, nitratsepaami, tematsepaami ja triatsolaami luokitellaan unilääkkeiksi. Unettomuuden hoidossa voidaan kuitenkin käyttää monia markkinoilla olevia bentsodiatsepiineja. Eri bentsodiatsepiinit eroavat toisistaan sekä imeytymis- että poistumisnopeutensa suhteen.

Triatsolaami ja midatsolaami imeytyvät nopeasti, ne ovat bentsodiatsepiineista kaikkein lyhytvaikutteisimpia ja niitä käytetään lähinnä sairaalahoidossa. Niiden käyttöön liittyy muita unilääkkeitä useammin takautuvaa muistinmenetystä.

Jos potilaalla ilmenee sekä nukahtamisvaikeutta että yöllistä heräilyä, bentsodiatsepiineista sopii tarvittaessa otettavaksi lääkkeeksi parhaiten suhteellisen nopeasti imeytyvä ja jonkin verran pidemmän puoliintumisajan omaava tematsepaami (10–20 mg iltaisin). Jos taas potilaan unettomuus ilmenee lähinnä yöllisenä heräämisalttiutena, bentsodiatsepiineista sopivat parhaiten joko tematsepaami tai hitaammin imeytyvä oksatsepaami (ks. Ahdistuneisuushäiriöissä käytettävät lääkkeet). Jos potilaan unettomuus on pidempiaikaista ja unettomuuteen liittyy päivisin toimintakykyä haittaavaa ahdistuneisuutta, kannattaa harkita muita lääkkeitä kuin bentsodiatsepiineja.

Jotta bentsodiatsepiinien teho säilyisi, ei niitä kannata käyttää joka ilta. Jos on kuitenkin pitkään käyttänyt pientä annosta iltaisin säännöllisesti, voi tästä kokeilla hitaasti vieroittautua annosta pienentämällä. Hyödyt ja haitat arvioidaan yksilöllisesti.

Tsopikloni ja tsolpideemi

Bentsodiatsepiinien rinnalle unilääkkeinä on parin viimeisen vuosikymmenen aikana noussut lääkkeitä, jotka eivät kemialliselta rakenteeltaan ole bentsodiatsepiineja. Niiden vaikutus välittyy kuitenkin bentsodiatsepiini- ja GABA-reseptoreiden kautta. Suomessa näistä uni- ja nukahtamislääkkeistä ovat käytössä tsopikloni ja tsolpideemi. Niitä kutsutaan Z-lääkkeiksi, koska niiden englanninkieliset nimet alkavat z-kirjaimella (kolmas lääke tsaleptoni ei ole Suomessa markkinoilla tällä hetkellä).

Z-lääkkeitä käytettäessä vanhempien ihmisten on hyvä huomioida lääkkeen vaikutuksen nopea alku ja lihasjäntevyyden heikkeneminen vaikutuksen alkaessa.

Lääkkeiden nopean puoliintumisajan takia seuraavan aamun väsymystä ja ongelmia esimerkiksi tarkkaavuudessa ja autolla ajossa on vähemmän kuin bentsodiatsepiineja käytettäessä.

Rauhoittavat masennuslääkkeet

Rauhoittavat masennuslääkkeet (trisykliset masennuslääkkeet, mirtatsapiini, tratsodoni) voivat olla hyvin käyttökelpoisia lääkkeitä sekä tilapäisen unettomuuden että erityisesti kroonisemman unettomuuden hoidossa.

Ellei kyseessä ole vakavaan masennukseen liittyvä unettomuus, masennuslääkkeen annos unettomuuden hoidossa on masennuksen hoidossa käytettyjä annoksia pienempi (esimerkiksi doksepiini 1–5 mg iltaisin, mirtatsapiini 3,75–7,5 mg iltaisin, tratsodoni 50–100 mg iltaisin).

Sedatiiviset psykoosilääkkeet

Useita psykoosilääkkeitä käytetään pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa. Perinteisistä psykoosilääkkeistä yleisesti käytettyjä ovat klooriprotikseeni (25–200 mg iltaisin) jalevomepromatsiini (10–100 mg iltaisin). Uuden polven psykoosilääkkeistä etenkin ketiapiini (25–200 mg) on käytännössä osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi kroonisen ja vaikeahoitoisen unettomuuden lääkkeeksi.

Valeriaana

Rohtovirmajuurta eli valeriaanaa on vuosisatoja käytetty unta parantavana yrttinä. Ilman reseptiä saatavaa valeriaanaa kannattaa kokeilla lievän tai pelkän työrasitukseen liittyvän nukahdusvaikeuden tai yöllisen heräilyn hoidossa. Valeriaanan käyttöön ei liity bentsodiatsepiinireseptoreiden välityksellä vaikuttavien nukahtamislääkkeiden haittavaikutuksia. Valeriaanan annos on 300–600 mg iltaisin, tarvittaessa annoksen voi toistaa. Maksimiannos on 1200 mg/vrk.

Ks. myös Lääkärikirja Duodecimin unettomuutta käsittelevä artikkeli Unettomuus.