Varhainen alkion- ja sikiönkehitys

Varhainen alkionkehitys käsittää vaiheet hedelmöityksestä varhaiseen elimien kehittymiseen. Kehitysbiologiassa varhaiseen alkionkehitykseen luetaan kahdeksan ensimmäistä viikkoa hedelmöityksestä eli aika, jona kaikkien elinjärjestelmien kehitys on päässyt käyntiin. Lainsäädännössä alkio muuttuu sikiöksi jo siinä vaiheessa, kun alkio on kiinnittynyt kohdun limakalvoon. Koska hedelmöityminen tapahtuu keskimäärin 2 viikkoa viimeisten kuukautisten alkamisen jälkeen, lisätään sikiönkehitysviikkoihin 2 viikkoa silloin kun puhutaan raskausviikoista.

Raskauden ensimmäiset pari kuukautta ovat tärkeimpiä uuden ihmisyksilön kehityksessä. Silloin kaikki elimet saavat pääasialliset solutyyppinsä, muotonsa ja paikkansa. Sydän saa muotonsa jo kuuden viikon kuluttua hedelmöityksestä, kun alkio on noin yhden senttimetrin mittainen. Alkionkehityksen loppuvaiheessa noin kahdeksan viikkoa hedelmöityksestä alkio on kasvanut noin kolmen senttimetrin mittaiseksi (kuva ).

Kuva

Alkiosta sikiöksi. 6 rvk: Alkion pituus on 4 mm, syke +, ruskuaispussi. 12 rvk: Sikiön pää-perämitta on 8 cm ja paino 20 g. Pää on suhteettoman suuri, raajat kehittyneet ja liikkuvat.

Ensimmäinen raskauskolmannes – alkion- ja sikiönkehitys

Sikiön kehityksen kannalta on tarkoituksenmukaista jakaa raskaus kolmanneksiin eli trimestereihin. Ensimmäinen raskauskolmannes (I trimester) alkaa viimeisten kuukautisten alkaessa ja jatkuu 14. raskausviikon alkuun. Jakson loppuun mennessä kahdesta sukusolusta, munasolusta ja siittiöstä, alkunsa saanut yksilö on saanut kaikki ihmiseksi tunnistettavat piirteensä.

Kaikki tärkeät elimet ja rakenteet kehittyvät ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana (kuva ). Kehitys alkaa keskushermostosta ja sydämestä ja päättyy sormien ja varpaiden kehittymiseen. Tänä aikana alkio on herkimmillään ulkoisille tekijöille, kuten äidin sairauksille, lääkeaineille, päihteille, ympäristömyrkyille ja säteilylle.

Kuva

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kehittyvät sikiön kaikki tärkeät elimet ja rakenteet.

Kullakin elimellä on oma erityisen herkkä kehitysvaiheensa, jolloin myös epämuodostumien syntyriski on suurin. Ajanjakso 5. raskausviikon alusta 11. raskausviikon loppuun laskien on ratkaiseva epämuodostumien syntymisen kannalta. Tästä eteenpäin tapahtuu lähinnä elinten kasvua ja kypsymistä lapsen syntymään asti, eikä varsinaisia rakenteellisia epämuodostumia synny. Aivojen kehitys jatkuu kuitenkin voimakkaana aina toiselle ikävuodelle asti, joten niihin voi kehittyä rakenteellisia muutoksia myöhemminkin.

Toinen raskauskolmannes - sikiö saavuttaa elinkyvyn rajat

Toinen raskauskolmannes (II trimester) alkaa 14. raskausviikolla ja jatkuu 28. raskausviikolle. Tyypillistä tälle ajanjaksolle ovat sikiön nopea kasvu ja jo olemassa olevien elinjärjestelmien kypsyminen (kuva ).

Kuva

Toisen raskauskolmanneksen aikana sikiö kasvaa ja kypsyy nopeasti.

Varsinaisia uusia rakenteita ei enää kehity lukuun ottamatta ulkoisia sukupuolielimiä, kynsiä ja hiuksia. Sikiö liikkuu aktiivisesti. Ensimmäistä lastaan odottava äiti alkaa tuntea sikiön liikkeitä yleensä 20. raskausviikolla ja uudelleensynnyttäjä jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Sikiön ihon rasvakerros on vielä ohut ja iho punainen, ryppyinen ja läpikuultava ja sitä peittää untuvakarva eli lanugo. Aistit alkavat toimia, ensin kuulo ja tuntoaisti, sitten maku- ja hajuaistit. Näköaisti kehittyy viimeisenä pääosin vasta syntymän jälkeen. Sikiö reagoi ärsytyksiin liikkeillään, silmiään räpyttämällä ja sydämensykettään kiihdyttämällä (kuva ).

Kuva

Raskausviikkoja on 20, sikiön pituus on 22 cm ja paino 300 g.

Elintoimintojen kypsyessä sikiö saavuttaa elinkykynsä toisen raskauskolmanneksen lopulla, jolloin sikiön verenkiertoelimistö ja keuhkot alkavat olla riittävän kehittyneet huolehtimaan kaasujen vaihdosta. Tärkeä muutos liittyy keuhkorakkuloiden lukumäärään ja kykyyn tuottaa niitä auki pitävää ainetta, surfaktanttia. Ilman sitä keuhkorakkulat painuvat kasaan eikä keuhkoihin pysty vetämään ilmaa.

Jos sikiö syntyy hyvin ennenaikaisena 24. raskausviikolla, se painaa keskimäärin 600 grammaa, mutta sen keuhkojen kypsyys ei ole vielä riittävää hengitystoimintaan. Tehohoidosta huolimatta sikiön mahdollisuus jäädä henkiin on vain noin 50 %. Kuukautta myöhemmin 28. raskausviikolla syntyessään sikiö painaa jo kilon ja on 37 senttimetriä pitkä. Sen keuhkojen kyky tuottaa surfaktanttia on vielä riittämätön, mutta tehohoidossa sikiön mahdollisuudet selvitä ovat 90 %. 32. raskausviikon jälkeen syntyneillä lapsilla näitä pikkukeskosille ominaisia hengitysvaikeuksia ei yleensä enää ole odotettavissa.

Kolmas raskauskolmannes - valmiudet syntymän jälkeiseen elämään

Kolmas raskauskolmannes kestää 29. raskausviikosta synnytykseen. Tänä aikana sikiö kolminkertaistaa painonsa ja rasvan kertyminen ihonalaiseen kudokseen antaa täysiaikaiselle vastasyntyneelle tyypillisen pullean muodon (kuva ). Ruskean rasvan kertyminen selän ihoon ja sisäelinten ympärille alkaa jo toisen raskauskolmanneksen aikana ja on tärkeää vastasyntyneen lämmönsäätelyn kannalta.

Kuva

Kolmannella raskauskolmanneksella sikiö on saavuttanut elinkykyisyyden kohdun ulkopuolella.

Sikiön ihoa peittää valkoinen lapsenkina, joka suojaa sikiön herkkää ihoa sen vedenalaisen elämän aikana. Sikiön liikkeet lisääntyvät ja voimistuvat. Viimeisen raskauskolmanneksen aikana sikiön uni-valverytmille on tyypillistä 40–50 minuuttiakin pitkät unijaksot ja niitä seuraavat aktiiviset 15–20 minuuttia kestävät vaiheet. Tuolloin vatsalla tuntuu yleensä helposti yli 10 potkua tai vartalonojennukseen liittyvää liikettä.

Kuva

Raskausviikkoja on 32, sikiön pituus on 40 cm ja paino 1 800 g.

Täysiaikainen vastasyntynyt tyttö painaa Suomessa keskimäärin 3 500 grammaa ja poika 3 700 grammaa. Vastasyntynyt on keskimäärin 50–52 senttimetriä pitkä. Päänympärys on keskimäärin 35 senttimetriä ja vatsanympärys suunnilleen sama. Kallon luita erottavat saumat ja aukileet mahdollistavat ensinnä pään muovautumisen synnytyksen aikana kovassa paineessa ja toisaalta aivojen voimakkaan kasvun lapsuusiässä (kuva ). Aukileet sulkeutuvat 1,5 vuoden ikään mennessä, mutta viimeiset saumat luutuvat vasta lähellä aikuisikää.

Kuva

Vastasyntyneen aukileet.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Sainion kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).

Kirjallisuutta

  1. Kere J, Sariola H. Ihmisen alku. Duodecim 2019;135(24):2391–9.
  2. Tuuri T, Sainio K. Alkion varhaisvaiheet ja naisen sukupuolielinten kehitys. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 10–22.