Kaikesta kannattaa keskustella

Arkinen puhe pyörii monissa perheissä kevyissä ja käytännöllisissä asioissa: mitä syödään, milloin lähdetään harrastuksiin tai mitä videota lapsi on juuri katsonut. Tällainenkin keskustelu on tärkeää, sillä se rakentaa yhteyttä ja yhteistä elämää. Sen rinnalla olisi hyvä keskustella toisinaan myös syvällisemmin, pysähtyen ajatusten, tunteiden ja huolten äärelle. Kun kotona puhutaan myös välittämisestä, rakkaudesta, arvostuksesta ja vaikeista kysymyksistä, lapselle syntyy kokemus siitä, että kaikesta uskaltaa ja saa puhua.

Lapselle on merkityksellistä, että hän voi kertoa, mitä hänelle oikeasti kuuluu: miten kaverisuhteet voivat, onko elämässä kiusaamista, millaisia ajatuksia hänellä on omasta identiteetistään tai miten hän pohtii isoja teemoja, kuten kuolemaa, uskontoa, sotaa, ilmastonmuutosta tai oman kehon muutoksia. On tärkeää, että aikuinen tekee aloitteita myös näistä aiheista ja uskaltaa ottaa aiheet vastaan rauhallisesti lapsen niistä kysyessä.

Yhdessä keskustelu kehittää perheen keskustelukulttuuria ja vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Näin keskustelu hankalista asioista helpottuu myös tulevaisuudessa.

Sopiva hetki löytyy arjesta

Arjessa kannattaa tietoisesti luoda hetkiä, joissa on aikaa, rauhaa ja tilaa olla yhdessä. Monelle perheelle luontevia paikkoja ovat yhteiset ruokailut, ruoanlaittohetket, automatkat tai jokin muu rauhallinen yhteinen tekeminen. Olennaista ei ole täydellinen hetki vaan ilmapiiri, jossa lapsi huomaa, ettei hänen tarvitse kantaa murheitaan tai salaisuuksiaan yksin. Usein jo se, että joku kuuntelee aidosti, keventää oloa.

Yhdessä katsotut elokuvat ja sarjat tai luetut kirjat luovat tilaisuuksia keskustella vaikeammistakin aiheista ilman, että ne suoraan koskettavat lasta. Illalla juuri ennen nukkumaan menoa kannattaa kuitenkin välttää hankalia aiheita.

Kiinnostuksen osoittaminen

Vanhempi voi osoittaa kiinnostustaan lastaan kohtaan rauhoittumalla kuuntelemaan lasta ja olemalla aidosti läsnä. Puhelin kannattaa laittaa pois ja keskittyä asiaan. Keskeytyksiä tulisi välttää ja sopivassa hetkessä voi esittää lisäkysymyksiä, kuten "Mitä siitä ajattelit?" tai "Kerro lisää". Lapsen kiinnostuksen kohteista, harrastuksista ja kavereista on myös tärkeää keskustella.

Kysymykset ovat arvokkaita

Kun lapsi tulee kysymään jotakin, on hetki aina pysähdyksen arvoinen. Tuossa hetkessä aikuisen on mahdollista osoittaa, että lapsen asia huomataan ja sitä pidetään merkityksellisenä. Kannattaa myös muistaa, että kysymyksen taustalla voi olla pitkään kerätty rohkeus, huoli tai tarve tulla kuulluksi juuri siinä hetkessä. Lapselle tai nuorelle ei välttämättä ole vielä kehittynyt kykyä odottaa siinä määrin kuin aikuisille. Jos aikuinen suinkin pystyy keskeyttämään oman tekemisensä silloin kuin nuorella on tarve keskustella, alkaa keskustelu usein luontevimmin. Jos keskustelut käydään aikuisen aikataulun mukaan, voi nuorella olla huono hetki tai täysin eri asiat mielessä.

Aina aikataulu ei tokikaan anna myöten keskustelulle, mutta siitä huolimatta lapselle olisi tärkeää välittää tunne siitä, että aikuinen kokee keskustelun tärkeäksi. Jos keskusteluun ei juuri silloin ehdi pysähtyä, pitää luvata palata aiheeseen sovittuna hetkenä.

Puhuminen lapsen tai nuoren ikätasoisesti

Ikätasoinen puhe tarkoittaa sitä, että lapselle kerrotaan asioista juuri sen verran kuin hän siinä kehitysvaiheessa tarvitsee. Tärkeintä ei ole täydellinen vastaus vaan rauhallinen, myönteinen ja lasta kunnioittava tapa olla läsnä ja vastata kysymyksiin.

Hyvä lähtökohta on kysyä ensin, mitä lapsi tai nuori jo asiasta tietää ja mitä hän oikeastaan haluaa kuulla. "Mitä olet kuullut tästä aikaisemmin?", "Mitä olette jutelleet tästä kaverien kanssa?", "Oletteko jutelleet koulussa murrosiästä?"

Kannattaa kannustaa lasta kyselemään. Silloin vanhempi voi vastata asia kerrallaan ja seurata samalla lapsen ymmärrystä, reaktioita ja tunteita. Lapsen ei tarvitse saada kerralla kaikkea mahdollista tietoa. Joskus muutama lause riittää, toisinaan keskustelu jatkuu pitkään. Tärkeintä on edetä lapsen tahdissa. Lopuksi kannattaa viestittää, että aiheeseen saa palata uudestaankin.

Rehellisyys ja selkeä puhe auttavat lasta enemmän kuin kiertely. Asioista voi puhua asiallisesti niiden oikeilla nimillä. Samalla voi kysyä, mitä lapsi tai nuori on ehkä kuullut kavereilta, somesta tai muista lähteistä tai millä nimillä ja mitä he ovat keskenään aiheesta keskustelleet.

Vaikeitakaan aiheita ei tulisi kieltää. Kun aikuinen näyttää, että kaikesta saa kysyä ilman häpeää, lapsi oppii vähitellen luottamaan siihen, että koti on turvallinen paikka myös hankalien asioiden käsittelyyn.

Seksuaalisuudestakin puhutaan ikätasoisesti

Keskustelu seksuaalisuudesta ja kehon muutoksista ei kuulu vain murrosikään, vaan se alkaa jo varhain osana lapsen kasvua ja oman kehon hahmottamista. Pienen lapsen kanssa puhe voi olla yksinkertaista kehon osien nimeämistä ja turvallisuuden opettelua. Vähitellen voidaan puhua omista rajoista, tunteista ja ihmissuhteista. Myöhemmin keskustelu laajenee siihen, miten esimerkiksi keho muuttuu kasvaessa ja mitä murrosikä tarkoittaa.

Kun aiheesta puhutaan luontevasti ja ikätasoisesti, siitä ei muodostu tarpeettoman pelottavaa tai hävettävää. Lisätietoa voi lukea väestöliiton seksuaalisuuden portaat -aineistosta.

Valmiita vastauksia ei tarvitse olla

Jos jokin aihe tuntuu aikuisestakin vaikealta, sitä ei tarvitse peittää. Lasta voi kiittää siitä, että hän on uskaltanut ottaa asian puheeksi. Samalla voi sanoa rehellisesti, jos aihe on itsestä monimutkainen tai herättää paljon ajatuksia. Vanhemman tehtävä ei ole aina tietää oikeita vastauksia, vaan ennen kaikkea olla läsnä. Riittää, että osoittaa olevansa valmis pohtimaan asiaa yhdessä. Myös se kannattaa sanoa ääneen, että ihmiset ajattelevat vaikeista asioista eri tavoin.

Jos tuntee ettei keskustelua juuri sillä hetkellä pysty jatkamaan, siihen voi palata myöhemmin – kunhan lapselle ei jää kokemus, että hänen kysymyksensä torjuttiin. Lapselle voi hyvin sanoa, että tarvitsee aikalisää tai tuumaustaukoa ennen kuin jatkaa vaikean asian pohtimista.

Moni vanhempi huomaa, että vaikeista asioista puhumista helpottaa se, että omaa tapaa keskustella pohtii jo etukäteen. Ajatuksia voi jäsentää myös yhdessä toisen vanhemman, ystävän tai muun luotettavan aikuisen kanssa.

Kuolemasta tai vakavasta sairastumisesta puhuminen

Monesti vanhemmat kokevat suojelevansa lasta välttämällä kuolemasta tai vakavasta sairaudesta puhumista. Lapselle on kuitenkin tärkeää, että hän saa olla osallinen häntä koskettavassa suuressa surussa. Keskustelujen myötä suru on yhteistä ja helpompaa kantaa. Kertomisen paikan ja ajankohdan tulisi olla rauhallinen ja kiireetön. Lasta on hyvä valmistaa sanoittamalla, että aikuisilla on tärkeää kerrottavaa. Aiheesta voi lukea enemmän artikkelista Lapsen surun kohtaaminen ja tukeminen läheisen sairastuttua vakavasti.

Keskustelu nuoren käytöksestä johtuvasta huolesta

On oikein empiä ja pohtia ennen kuin ottaa puheeksi lapsen hankalaan käytökseen liittyvän huolen. Keskustelun sävyä kannattaa miettiä. Liian kiihdyksissä on vaikea keskustella rakentavasti. Huoli ei kuitenkaan yleensä vähene odottamalla eli kun asiaa on pohdittu ja mahdollisesti kysytty neuvoa, on keskustelu tärkeää toteuttaa.

Kunnioittava asenne ja pyrkimys vastavuoroisuuteen kannattaa muistaa. Nuori ei ole välttämättä tullut ajatelleeksi tekonsa seurauksia. Kaikki tekevät virheitä, ja nuori ei välttämättä ole ymmärtänyt tekevänsä väärin tai aiheuttavansa huolta. Lapsi ja nuori vasta harjoittelee elämän taitoja.

Ennen keskustelua kannattaa hetki miettiä ongelman lisäksi, mitä hyvää näkee nuoressa. Olisi hyvä löytää itselle jokin toiveikas ajatus, miten tilanteesta voidaan selvitä. Nuoren syyllistäminen ei ole useinkaan rakentavaa. Nuorelle tulisi viestittää, että hyväksyy nuoren, vaikka tekoja ei hyväksyisikään.

Keskusteluun kutsuminen toimii usein paremmin pakottamisen sijaan. "Mitä sä luulet, mistä huolesta mä haluan puhua?", "Mitä sä itse ajattelet tästä?" Monesti keskustelu alkaa parhaiten, kun puhuu omasta huolestaan ja pyytää nuorelta apua sen helpottamiseen. "Minkä kaiken pitäisi muuttua, ettei mun tarvitsisi olla niin huolissaan?", "Minkä pitäisi muuttua, että voisin luottaa siihen, ettei sinulle tapahdu mitään pahaa?", "Mikä ois susta paras ratkaisu?", "Keksitäänkö yhdessä ratkaisu?"

Toki tarvittaessa vanhemman pitää pystyä osoittamaan sallitut rajat. Jos esimerkiksi itseä tai toisia vahingoittava käytös jatkuu, on aikuisen tärkeää osata esittää myös rajat käytökselle, perustella ne ja pysyä niissä tiukasti.

Nolous, riidat ja keskustelun katkeaminen kuuluvat asiaan

Aina keskustelu ei suju helposti. Erimielisyydet voivat kärjistyä riidaksi, puhe voi katketa tai tilanteeseen voi tulla jäykkyyttä ja noloutta. Nämä tunteet ovat kuitenkin tavallisia, täysin sallittuja, eivätkä vaarallisia. Niistäkin voi puhua ääneen. Vanhempi voi esimerkiksi sanoa, että aihe tuntuu itsestä nololta tai vaikealta, mutta on silti tärkeä. "En oikein tiedä, miten aloittaisin, tämä voi olla hankala aihe. Minusta olisi tärkeää kuitenkin jutella. Sopisiko sinulle puhua?" Jo tällainen avaus voi madaltaa kynnystä molemmilta.

Samalla on hyvä muistaa, ettei jokaisen keskustelun tarvitse onnistua täydellisesti. Keskustelutaitoja opetellaan vähitellen, ja joskus yhteinen aallon pituus löytyy helpommin toisena päivänä.

Erimielisyydet ja riidatkin ovat monesti hyvin opettavaisia tilanteita, eikä keskustelua niiden pelossa kannata jättää käymättä. Voi aloittaa esimerkiksi lauseella: "Tämä saattaa suututtaa sinua, mutta koen silti tärkeäksi jutella." Jos huomaa tilanteen kärjistyvän, on aikuisen ensin tärkeintä rauhoittaa itseään. Tarvittaessa nuorelle voi myöntää olevansa kiihtynyt ja tarvitsevansa aikalisän, kunhan lupaa palata asiaan tämän jälkeen.

Kun tilanne on rauhoittunut, rakenna yhteys nuoreen uudelleen. Kohtaa nuori kunnioittavasti ja kysy, mitä nuori ajatteli tilanteesta. Kuuntele ilman keskeytyksiä. Pahoittele ja pyydä anteeksi, että olet loukannut nuorta. Kysy, mitä voidaan yrittää tehdä ensi kerralla eri lailla, ettei riitaa syntyisi.

Aikuisen ei tarvitse tietää kaikkea ja pärjätä yksin

Lapselle ja nuorelle on tärkeää nähdä, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja että niiden kanssa voi oppia elämään. Aikuinen saa olla hämmentynyt, surullinen tai epätietoinen, eikä hänen tarvitse esittää tietävänsä kaikkea.

Samalla lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että aikuinen pystyy kantamaan vastuunsa eikä kaada kaikkea omaa kuormaansa lapsen harteille. Jos aikuisena huomaa, että omat tunteet käyvät liian raskaiksi, tukea kannattaa hakea toisilta läheisiltä tai ammattilaisilta.

Toisten vanhempien kanssa keskusteleminen, vertaistuen hakeminen sekä erityisesti lapsen kaverien vanhempiin tutustuminen voivat helpottaa arkea ja auttaa yhteisten pelisääntöjen rakentamisessa.

Kuuntelu on usein tärkeämpää kuin ratkaisut

Lapsen tai nuoren huolta ei kannata ohittaa nopeasti. Sen äärelle on hyvä pysähtyä ja osoittaa, että asia on tärkeä. Kysymykset, tarkentaminen ja kuulluksi tulemisen tunne ovat usein arvokkaampia kuin nopeat neuvot. Vasta kun lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi, voidaan yhdessä miettiä ratkaisuja – ja aina niitä ei edes tarvita.

Monen vaikean keskustelun taustalla ovat pelko ja häpeä. Nuori voi pelätä, että rehellisyydestä seuraa moitteita tai rangaistus, tai hän voi hävetä omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Siksi avoimuus voi tuntua riskiltä, vaikka juuri se auttaisi eniten. Kun vanhempi suhtautuu rauhallisesti, kuuntelee ja välttää kiireisiä johtopäätöksiä, keskustelun syntymiselle avautuu enemmän tilaa.

Nuoren arvostava kohtaaminen ja vahvuuksien huomioiminen

Kaiken keskustelun perusta on nuoren arvostava kohtaaminen. Pyritään luomaan luottamusta siitä, että lopulta ollaan samalla puolella pyrkimässä kohti hyvää elämää.

Kun vanhempi kiinnittää huomionsa ongelmien sijaan siihen, miten lapsi on esimerkiksi yritteliäs, rohkea, huomaavainen, sitkeä tai kekseliäs, vahvistaa se arvostavaa katsetta puolin ja toisin. Rehellinen vahvuuksista puhuminen luo keskusteluun myönteistä pohjaa ja auttaa lasta näkemään itsensä arvokkaana.

Luonteenvahvuuksia voi pohtia lukemalla artikkelin Luonteenvahvuudet tai esittelyn erilaisista vahvuuksista Luonteenvahvuudet - Terveyskirjasto.