Käypä hoito -suositus Diabeettinen retinopatia
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
- Patientinformation på svenska Diabetisk retinopati
Retinopatian monet muodot
Taustaretinopatia
Silmien verkkokalvosairautta, jossa ei ole uudissuonikasvua, kutsutaan taustaretinopatiaksi. Sille on ominaista hiussuonten pullistumat eli mikroaneurysmat, jotka ovat yleensä ensimmäinen merkki diabeettisesta retinopatiasta. Taustaretinopatiassa esiintyy myös muita muutoksia, kuten vuotoja, joiden perusteella se jaetaan eri vaikeusasteisiin.
Taustaretinopatia ei vielä uhkaa näköä, mutta on merkki diabeteksen vaikutuksesta silmiin ja korostaa hyvän diabeteksen hoidon ja silmien tilan seurannan tarvetta.
Makulopatia
Makulaksi kutsutaan silmän verkkokalvon keskiosaa, joka liittyy sekä tarkkaan että värien näkemiseen. Makulopatiassa näkö heikkenee yleensä verkkokalvon turvotuksen vuoksi.
Makulaturvotus todetaan OCT-tutkimuksella, ja se voidaan jakaa keskeiseen, ei-keskeiseen näköä uhkaavaan ja ei-keskeiseen näköä uhkaamattomaan turvotukseen. Turvotus voi myös hävitä seurannassa ilman hoitoa.
Suomalaisen seurantatutkimukseen mukaan makulaturvotusta ilmaantui viidesosalle tyypin 2 diabetesta sairastavista 10 vuoden kuluessa.
Makulopatiaa voi ilmetä kaikissa retinopatian vaiheissa.
Proliferatiivinen retinopatia
Kun verkkokalvomuutokset etenevät ja suonten tukkeutuminen johtaa uudissuonten kasvuun, puhutaan proliferatiivisesta retinopatiasta. Verkkokalvolle, näköhermon päähän tai molempiin kasvaneet uudissuonet ovat hauraita ja voivat vuotaa verkkokalvon pinnalle tai silmän takaosan täyttävään lasiaiseen.
Tämä on näköä uhkaava muutos ja vaatii silmien hoitamista. Jos proliferatiivista retinopatiaa ei hoideta, johtaa se valtaosalla potilaista sokeutumiseen 5–10 vuoden sisällä.
Kaikkien diabetesta sairastavien silmänpohjat tulee tutkia säännöllisesti
Diabeettinen retinopatia kehittyy pikkuhiljaa. Koska muutokset ovat pitkään oireettomia, saattaa diabetesta sairastavasta tuntua, että säännölliset tarkastukset eivät olisi niin tärkeitä.
Oireettomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö silmänpohjamuutoksia – jopa hoitoa vaativia – jo olisi.
Hoitosuosituksen taulukossa on kerrottu Käypä hoito -työryhmän ehdottamat seulonnat (seulottavat ryhmät, seulonnan aloitus ja seulontaväli).
Silmänpohjakuvaus
Silmänpohjien kuvausta varten mustuaiset eli pupillit laajennetaan käyttäen silmätippoja. Mustuaiset saattavat pysyä laajennettuna muutaman tunnin ajan, jolloin silmät voivat olla valonarat. Häikäisyyn voi varautua etukäteen ottamalla mukaan aurinkolasit. Laajennuksen takia näkökyky voi olla ”sumea”, mutta näkö palautuu normaaliksi muutaman tunnin sisällä.
Itse kuvaus kestää vain muutamia minuutteja, eikä vähäistä häikäistymistä lukuun ottamatta ole epämiellyttävä tai kivulias.
Muita tutkimuksia tarpeen mukaan
Laboratoriokokeista ei diabeettisen retinopatian toteamisessa ole apua, vaan diagnoosi perustuu silmänpohjan tarkkaan kliiniseen tutkimukseen, valokuviin tai molempiin. Hoidon suunnittelussa voidaan tarvita muita kuvantamistutkimuksia.
Retinopatia ja diabetes
Tyypin 1 diabeteksessa retinopatia on harvinainen 5 ensimmäisen sairausvuoden aikana, mutta murrosiästä lähtien muutokset ovat mahdollisia.
Tyypin 1 diabetesta sairastavista lähes kaikille kehittyy vähintään hyvin lievää tai lievää retinopatiaa 20 sairausvuoden kuluessa, jos sairastuminen on tapahtunut nuorena (alle 30-vuotiaana).
Proliferatiivista retinopatiaa heistä on 15–50 prosentilla 15–20 vuoden kuluttua ja makulaturvotusta 10–20 prosentilla.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla taas voi olla retinopatiaa jo siinä vaiheessa, kun sairaus ensimmäisen kerran todetaan.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla riski sairastua proliferatiiviseen retinopatiaan on selvästi pienempi kuin nuorena tyypin 1 diabetekseen sairastuneilla. Heillä, jotka eivät tarvitse insuliinihoitoa, riski on alle 5 prosenttia.
Riskitekijöitä, joihin voit vaikuttaa itse
Paras keino ehkäistä retinopatiaa ja sen etenemistä on hoitaa diabetes mahdollisimman hyvin: verenglukoosi (verensokeri) tulee pyrkiä pitämään mahdollisimman lähellä normaalia, samoin verenpaine ja veren rasva-arvot (muun muassa ns. huono kolesteroli eli LDL-kolesteroli ja triglyseridit).
Muita retinopatian riskitekijöitä ovat diabetekseen liittyvä munuaissairaus, anemia ja keskivartalolihavuus. Tupakoinnin vaikutus diabeettisen retinopatiaan on epäselvä, mutta se on kuitenkin kiistaton makrovaskulaaritaudin (esim. sepel- tai aivovaltimotaudin) riskitekijä.
Raskaus suurentaa diabeettisen retinopatian riskiä, mutta useimmiten vain tilapäisesti.
Riskitekijöitä, joihin et voi vaikuttaa itse
Mitä pidempään diabetesta on sairastanut, sen suurempi on riski sairastua myös retinopatiaan. Tosin kaikille diabetesta sairastaville ei retinopatiaa kehity.
Jos tyypin 2 diabetekseen sairastuu vasta myöhäisellä iällä, riski sairastua retinopatiaan on vähäisempi.
Perheenjäsenen diabeettiseen retinopatiaan liittyy suurentunut riski.
Hoitona laseria tai pistoksia, joskus myös leikkaus
Diabeettisen retinopatian aiheuttama vakava näkövamma voidaan useimmiten estää laserhoidolla, lääkehoidoilla (ensisijaisesti anti-VEGF-injektiot eli pistokset) tai leikkauksella.
Hoito on tarpeen, kun potilaalla todetaan näköä uhkaava makulaturvotus, proliferatiivinen retinopatia tai sitä edeltävä vaihe eli niin sanottu vaikea taustaretinopatia.
Laserhoitoa varten silmä puudutetaan tipoilla, mutta tarvittaessa puudutusta täydennetään suun kautta annettavin kipulääkkein tai lisäpuudutuksella. Laserhoidon vaikutus alkaa välittömästi eikä häviä, teho säilyy vuosikymmeniä.
Laserhoitoon liitetään tarvittaessa myös anti-VEGF-pistoshoito.
Makulaturvotuksen hoito
Pistoshoidot ovat makulaturvotuksen ensisijaisia hoitoja. Lääkehoito anti-VEGF-injektiolla aloitetaan, kun potilaalla todetaan keskeinen, näköä heikentävä turvotus.
Pistos annetaan aluksi kuukauden välein ja tilannetta seurataan. Jos vaste on hyvä, jatketaan pistoksia samalla lääkkeellä, jos taas huono, vaihdetaan toiseen lääkkeeseen.
Anti-VEGF-hoidosta raskauden aikana ei vielä ole riittävästi näyttöä, joten sen käyttämistä ei suositella.
Anti-VEGF-hoito voi aiheuttaa verenpaineen nousua sekä tiettyjä silmäkomplikaatiota.
Jos makulaturvotus on merkittävää, voidaan käyttää myös laserhoitoa.
Lisähoito annetaan noin 4–6 kuukauden kuluttua, jos turvotus ei ole hävinnyt tai todetaan uutta turvotusta.
Joskus makulaturvotuksen hoitona on lasiaisleikkaus.
Seuranta hoidon jälkeen
Hoitotoimenpiteiden jälkeen huolellinen seuranta on tarpeen. Jos käytössä on tehokas silmänpohjan valokuvausmenetelmä, osa seurannasta voidaan toteuttaa sen avulla. Kuvausväli, kun tilanne on pysynyt täysin rauhallisena 2–3 vuotta laserhoidon päättymisestä, voi olla 2 vuotta.
Jos makulaturvotuksesta on jäänyt ns. jäännösturvotusta, seuranta kuuluu silmälääkärille. Jos makulaturvotus on täysin parantunut, seurantamenetelmäksi sopii silmänpohjan valokuvaus.
Kuntoutus oleellinen osa hyvää hoitoa
Näkövammaisen kuntoutuksessa etsitään ratkaisuja heikentyneen näön tuomiin ongelmiin arkielämässä ja työssä, sillä näkövamma voi aiheuttaa haittaa monilla eri elämänalueilla: omatoimisuus, liikkuminen, vapaa-aika, omahoito, ja sen on osoitettu heikentävän elämänlaatua ja altistavan myös masennusoireille.
Kuntoutus aloitetaan osana hoitoa heti, kun tavanomaiset silmälasit eivät enää riitä tarkkaan lähityöhön.
Hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa varten tarvitaan silmälääkärin tai hoitavan lääkärin lausunto.
Kela järjestää harkinnanvaraista työ- ja toimintakykyä ylläpitävää sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta alle 65-vuotiaille.
Lisätietoja taloudellisista etuuksista saa oman sairaalan kuntoutusohjaajalta, Kelasta tai Näkövammaisten liitosta .
Apuvälineet
Apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama sairauden tai vamman aiheuttama apuvälinetarve. Apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia.
Apuvälineet mahdollistavat näkökykyään menettäneelle muun muassa puhelimen ja tietokoneen käytön sekä kirjojen ja lehtien lukemisen. Kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen avustaja voivat antaa mahdollisuuden työssäkäyntiin, opiskeluun ja sosiaaliseen osallistumiseen.
Lääkinnällisestä kuntoutuksesta vastaa ensisijaisesti julkinen terveydenhuolto.
Näönkuntoutuksen palvelut on keskitetty pääosin keskussairaaloiden silmäyksiköihin.
Seuranta
Tyypin 2 diabeteksessa muutokset etenevät hitaasti, jos seulonnassa todetaan normaalilöydös tai erittäin vähäiset muutokset. Tällöin seulontaväli voi olla 3 vuotta tai jopa pidempikin, jos retinopatiaa ei ole todettu, ja verenglukoosi on hyvässä tasapainossa.
Tyypin 1 diabeteksessa ja alle 25-vuotiaana tyypin 2 diabetekseen sairastuneilla seulontaväli on aluksi 2 vuotta, jos seulonnassa ei todeta muutoksia. Muutosten toteamisen jälkeen seurantaväli riippuu retinopatian vaikeusasteesta (silmien tilasta) ja diabeteksen hoitotasapainosta.
Diabetesta sairastaville, jotka suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana, seulonta ehdotetaan tehtäväksi jo raskautta suunniteltaessa tai heti raskauden alussa. Seuranta toteutetaan retinopatian vaikeusasteen ja glukoositasapainon mukaan. Tilannetta seurataan vielä vuoden ajan raskauden jälkeen tavanomaista tiheämmin, jos on todettu vähintään kohtalaisia retinopatiamuutoksia.
Diabeettinen retinopatia lukujen valossa
Diabeettinen retinopatia on työikäisten tärkein, estettävissä oleva näkövammaisuuden syy. 65 vuotta täyttäneillä tarkan näön alueen ikämuutokset ja glaukooma aiheuttavat näkövammaisuutta diabeettista retinopatiaa useammin.
Suomessa diabeettisen retinopatian aiheuttama näkövammautuminen on merkittävästi vähentynyt vuodesta 1990 lähtien.
Näkövammarekisterin mukaan diabeettinen retinopatia on näkövammautumisen syy runsaalla 3 prosentilla kaikista näkövammaisista.
Ks. myös Näkövammaisten liiton sivusto Näkövammaisuus Suomessa .
Lisätietoa aiheesta
- Näkövammaisten liitto on näkövammaisten ihmisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestö, joka tarjoaa tukea, tietoa ja palveluja.
- Terveyskirjasto: Diabeteksen silmäsairaus (diabeettinen retinopatia)
- Diabetesliitto: Diabetes ja silmät
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Diabeettinen retinopatia pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito työryhmän puheenjohtaja, silmätautien erikoislääkäri, osastonylilääkäri, diabeettisen retinopatian seulonta- ja seurantakuvauksen vastuulääkäri Paula Summanen HUS:n Pää- ja kaulakeskuksesta ja Helsingin kaupungin diabeettisen retinopatian seulonnasta (silmätaudeista) ja työryhmän kokoava kirjoittaja, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, eläkkeelle jäänyt Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
