Yleistä

Diabeettinen verkkokalvosairaus on yksi yleisimmistä diabeteksen liitännäissairauksista. Se voi hoitamattomana johtaa vakavaan näön heikkenemiseen. Jokaisen diabetesta sairastavan silmänpohjien tilannetta tulee seurata säännöllisesti, jotta mahdollinen silmänpohjasairaus pystytään toteamaan ajoissa. Muutokset silmänpohjissa kehittyvät vähitellen ja ovat pitkään oireettomia. Ihanteellisinta on, jos hoito päästään aloittamaan jo ennen kuin näkökyky on alkanut heiketä. Jos diabetesta sairastavalla potilaalla on näkökykyyn liittyviä oireita tai silmänpohjakuvausten seulonnassa todetaan merkittäviä muutoksia, ohjataan potilas silmälääkärin tutkimuksiin.

Suomessa on arviolta yli 500 000 diabetesta sairastavaa. Joka toisella tyypin 1 diabetesta sairastavalla arvioidaan olevan diabeettista retinopatiaa vähintään lieväasteisena. Tyypin 2 diabetesta sairastavista noin joka neljännellä esiintyy diabeettisen retinopatian muutoksia (tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen erot esitetään tarkemmin artikkelissa Diabetes ("sokeritauti")).

Diabeettinen retinopatia on harvinainen alle 10-vuotiailla, riippumatta diabeteksen kestosta. Taudin kestettyä yli 20 vuotta tyypin 1 diabetesta sairastavista yli 80 %:lla on verkkokalvomuutoksia ja yli 15 %:lla hoitoa vaativa silmänpohjan sairaus. Koska diabeteksen hoito on nyt tehokkaampaa kuin parikymmentä vuotta sitten, tulevina vuosina riskiluvut ovat todennäköisesti pienempiä.

Vaikea verkkokalvosairaus kehittyy vain harvoille tyypin 2 diabetesta sairastavista.

Jos murrosiässä kasvun, elämänmuutosten ja itsenäistymisen seurauksena diabeteksen hoitotasapainon säilyttäminen on vaikeaa, silmänpohjan tilanteen tehostettu seuranta on aiheellista. Mahdolliset silmänpohjamuutokset herättävät usein hyvän hoitomotivaation.

Diabetekseen liittyvää silmänpohjasairautta voidaan usein hoitaa tehokkaasti. Oikein ajoitettu hoito vähentää merkittävästi näön heikkenemisen vaaraa. Diabeteksen hyvä hoitotasapaino pienentää vakavan verkkokalvosairauden syntymisen riskiä. Hyvä veren glukoositasapaino ja tavoitetasolla oleva verenpaine hidastavat diabeettiseen verkkokalvosairauteen liittyvien muutosten etenemistä.

Diabeteksen verkkokalvosairauden syyt

Diabeteksen verkkokalvosairauden tärkein syy on veren liian suuri sokeripitoisuus. Liian suuri sokerimäärä johtaa verisuonten sisäpinnan solujen (endoteelin) toimintahäiriöön. Tämän seurauksena suonet tihkuvat ja voivat tukkeutua. Verkkokalvon hapenpuute ja verisuonikasvutekijöiden liikatuotanto johtavat uudissuonten kasvuun. Lisäksi runsas verensokeri vaikuttaa haitallisesti kudosten entsyymejä sääteleviin tapahtumiin ja happiradikaalien määrään ja vaurioittaa myös silmän hermoston rakenteita.

Tupakointi, kohonnut verenpaine, dyslipidemiat, keskivartalolihavuus ja diabeettinen munuaissairaus suurentavat diabetesta sairastavan vaaraa sairastua myös verkkokalvosairauteen. Diabeteksen hyvällä hoitotasapainolla on suotuisia vaikutuksia kaikkia näitä haittatekijöitä vastaan. Raskaus suurentaa tilapäisesti verkkokalvosairauden riskiä, mutta ei lisää verkkokalvosairauden etenemistä pitkällä aikavälillä.

Diabeteksen verkkokalvosairauden oireet

Diabeettinen retinopatia on alkuvaiheessa usein oireeton. Tämä hidastaa verkkokalvosairauden toteamista, ellei toteuteta säännöllistä silmänpohjien seurantaa.

Edetessään diabeettinen retinopatia heikentää näköä. Verenvuodot lasiaiseen voivat heikentää näköä äkisti. Mikäli lasiaisvuoto on runsasta, näkö voi heiketä hyvin huonoksi tilapäisesti tai pitkäaikaisesti.

Pienemmät silmänpohjan vuodot aiheuttavat turvotusta verkkokalvolle ja näön sumentumisen tunnetta. Usein potilailla on kauas näkemisen vaikeuksia. Viivojen vääristyminen tai häiriöt värien näkemisessä voivat olla merkkejä tarkan näön alueen muutoksista verkkokalvolla. Näkökenttä voi myös olla repaleinen lasiaisessa olevien vuotojen tai silmänpohjamuutosten takia. Yhtenäinen näkökenttäpuutos voi olla merkki verkkokalvon irtaumasta.

Jos näkökyvyssä tapahtuu selkeitä muutoksia ennen sovittuja määräaikaiskontrolleja, on diabetesta sairastavan syytä hakeutua lääkärin tarkistukseen jo aiemmin. Näkökyvyn oireiden vakavuus määrittelee tarkistuksen kiireellisyyden, ja esimerkiksi puhelinsoitto omalle lääkärille tai oman alueen silmätautien poliklinikkaan voi auttaa käynnin kiireellisyyden arvioinnissa.

Taudin toteaminen ja vaikeusasteet

Taudin varhainen toteaminen ja riittävän ajoissa aloitettu hoito ovat tärkeitä näön säilyttämiseksi. Hoitavan lääkärin tulee tutkia diabetesta sairastavan silmänpohjat säännöllisesti joko silmänpohjakuvilla tai tarkistamalla silmänpohjat oftalmoskoopin (silmäntähystin) tai silmämikroskoopin avulla mustuaisten laajennuksen jälkeen. Useissa kunnissa diabetesta sairastavien silmänpohjatilannetta seurataan säännöllisillä silmänpohjan kuvauksilla. Silmänpohjakuvat menevät joko hoitavalle lääkärille tai suoraan silmälääkärin tarkistettaviksi. Mikäli kuvissa havaitaan muutoksia, ohjataan potilas tarvittaessa silmälääkärin lisätutkimuksiin.

Nykyisten suositusten mukaisesti alle 10-vuotiaana diabetekseen sairastuneen lapsen silmänpohjat tulee tarkistaa ensimmäisen kerran 10-vuotiaana ja siitä eteenpäin vähintään joka toinen vuosi. Mikäli silmänpohjassa havaitaan muutoksia, tulee seurantaa tiivistää. Yli 10-vuotiailla tyypin 1 diabetesta sairastavilla seurannat alkavat heti diabeteksen toteamishetkestä. Tyypin 2 diabeteksessa silmänpohjat tutkitaan heti diabeteksen diagnoosihetkellä ja siitä eteenpäin kolmen vuoden välein, ellei silmänpohjamuutoksia ole todettu. Muussa tapauksessa seurantaväliä tihennetään.

Diabeettinen verkkokalvosairaus jaetaan taustaretinopatiaan, makulopatiaan ja proliferatiiviseen retinopatiaan. Taustaretinopatia ja proliferatiivinen retinopatia voidaan jakaa eri vaikeusasteisiin, esimerkiksi lievään, kohtalaiseen ja vaikeaan.

Taustaretinopatiassa silmässä on diabeettisia muutoksia, jotka eivät uhkaa näköä. Verkkokalvolle tulee alkuvaiheessa pieniä, pistemäisiä vuotoja sekä eriasteisia verisuonimuutoksia. Jos vuodot lisääntyvät, ne voivat aiheuttaa turvotusta verkkokalvon eri kerroksiin. Verkkokalvolle voi tulla niin sanottuja kovia eksudaatteja (haitallisista vuodoista peräisin olevaa kiteytynyttä rasvaa).

Lieväasteista taustaretinopatiaa ei välttämättä tarvitse vielä hoitaa. Seurantaa kuitenkin tehostetaan, ja mikäli muutokset etenevät, on silmänpohjan hoito lasertoimenpiteillä usein aiheellista. Lisäksi diabeteksen hoidon tehostaminen kaikin mahdollisin keinoin on oleellista.

Proliferatiivinen retinopatia tarkoittaa muutoksia, joissa verkkokalvolla on yksi tai useampi uudissuoni. Proliferatiivinen retinopatia on kyseessä myös silloin, jos näköhermon nystyssä, verkkokalvolla tai molemmissa edellä mainituista on muutoksia, jotka uudissuonet ovat saaneet aikaan. Proliferatiivisessa retinopatiassa verkkokalvolla esiintyy uudissuonia ja usein niiden aiheuttamia vuotoja verkkokalvolle tai lasiaiseen (kuva ). Runsaat vuodot ja uudissuonimuodostumat voivat aiheuttaa vetoa verkkokalvolle ja johtaa jopa verkkokalvoirtaumaan (retina-ablaatio). Hoitotoimenpiteitä ovat muun muassa verkkokalvon laserhoito sekä mahdolliset lasiaiseen ja verkkokalvoon kohdistuvat kirurgiset toimenpiteet ja lasiaiseen annettavat lääkeinjektiot.

Diabeettinen makulopatia tarkoittaa verkkokalvon tarkan näön eli makulan alueen muutoksia. Merkittävin tarkan näön alueen muutos on niin sanottu makulaturvotus. Jos potilaalla todetaan diabeettinen makulopatia, voidaan sen kehittymistä usein hidastaa laserhoidoilla.

Diabeteksen verkkokalvosairauden itsehoito

Diabetesta sairastava potilas voi itse vähentää merkittävästi riskiään saada näköä uhkaava silmänpohjan sairaus. Hyvä diabeteksen hoitotasapaino on hoidon avaintekijä. Hyvän hoitotasapainon selkein mittari on riittävän pieni veren sokerihemoglobiiniarvo (kuva ). Lisää tietoa tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoidosta.

Tupakoinnin lopettaminen ja diabeteksen hoidon tehostaminen pienentävät vakavan silmänpohjan sairauden etenemisen riskiä. Korkean verenpaineen tiedetään pahentavan etenkin diabeettista makulopatiaa. Tästä syystä verenpaineen hoidossa tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvään tasoon, jos potilaalla todetaan diabeettinen verkkokalvosairaus.

Diabeteksen verkkokalvosairauden hoito

Tärkein hoito kaikissa diabeettisen retinopatian vaiheissa on hyvä diabeteksen hoitotasapaino. Hyvä hoitotasapaino luo edellytykset myös mahdollisen laserhoidon, kirurgisen hoidon tai lasiaisinjektiohoidon onnistumiselle.

Jos silmänpohjaan kehittyy diabeettinen retinopatia, on ensimmäinen toimenpide usein silmänpohjan laserhoito. Yleensä silmänpohja käsitellään usealla eri hoitokerralla. Silmänpohjan laserhoidosta käytetään nimitystä panfotokoagulaatio, kun silmänpohjan muita kuin keskeisiä (ns. perifeerisiä) osia käsitellään kattavasti.

Laserkäsittelyn tavoitteena on estää uudissuonten syntymistä ja ehkäistä haitallisia vuotoja verkkokalvoon ja lasiaiseen. Hoitoon liittyvät riskit ja mahdolliset hyödyt on syytä käydä läpi hoitavan lääkärin kanssa ennen laserhoitoa. Ennen hoitoa silmä puudutetaan useimmiten paikallispuudutustipoilla. Hoitavan lääkärin ohjeiden mukaan voidaan käyttää myös suun kautta otettavia kipulääkkeitä ennen ja jälkeen toimenpiteen.

Jos silmässä todetaan vakava, näköä uhkaava diabeteksen aiheuttama muutos, on laserhoito vain yksi osa hoitoa. Yhtä tärkeä osa hoitoa on mahdollisimman hyvä diabeteksen hoitotasapaino. Laserhoito antaa usein lisäaikaa näkökyvyn säilyttämiselle. Silmänpohjan muutokset ovat hälytysmerkki samanlaisista verisuonimuutoksista eri puolilla kehoa. Liikunnan lisääminen, useammin tehdyt verensokerimittaukset ja oikein ajoitetut ja annostellut diabeteslääkitykset yhdessä laserhoitojen kanssa pienentävät merkittävästi vakavan näön heikkenemisen riskiä.

Jos retinopatia kehittyy vaikealle proliferatiiviselle asteelle, joudutaan joskus tekemään lasiais- ja verkkokalvokirurgisia toimenpiteitä. Jos tarkan näön alueella on riski irtauman syntymisestä, silmäleikkaus joudutaan tekemään nopeasti. Tällöin pyritään vähentämään verkkokalvoon kohdistuvaa vetoa sekä poistamaan mahdollisia veri- ja nestekertymiä verkkokalvon alta.

Mikäli pitkälle edenneen diabeettisen retinopatian yhteydessä esiintyy pitkäaikainen, kirkastumaton verenvuoto lasiaiseen, harkitaan tässä yhteydessä myös leikkaustoimenpiteitä. Kirurgisen hoidon ajankohtaan vaikuttavat muun muassa potilaan silmänpohjan edeltävä tilanne, toisen silmän tilanne sekä saavutettavissa olevat hyödyt suhteutettuina mahdollisiin riskeihin.

Diabeettista verkkokalvosairautta hoidetaan tarvittaessa myös lasiaiseen annettavien injektioiden avulla. Lasiaiseen voidaan antaa verisuonten kasvutekijöiden estäjiä (ns. VEGF-vasta-aineinjektio; VEGF = vaskulaarinen endoteliaalinen kasvutekijä). Hoitoja annetaan usein kuukauden välein, esimerkiksi kolmen injektion sarjana. Hoitona voidaan käyttää myös kortikosteroidi-injektioita, jos VEGF-vasta-ainehoidoilla ei saada riittävää tehoa. VEGF-vasta-aineinjektiot voivat nostaa silmänpainetta lyhytaikaisesti. Kortikosteroidihoito voi nostaa silmänpainetta ja aiheuttaa kaihia. Pistoksiin liittyy myös silmämunan sisäosien yleistulehduksen vaara (esiintyvyys noin 0,05 %).

Diabeteksen verkkokalvosairauden ehkäisy

Diabeteksen hyvä hoitotasapaino on paras keino diabeettisen retinopatian ehkäisemiseksi. Verenpaineen huolellinen hallinta sekä painonhallinta pienentävät merkittävästi riskiä sairastua diabeettiseen silmänpohjan sairauteen. Tupakoinnin välttäminen sekä runsas liikunta ovat myös tärkeitä ehkäiseviä tekijöitä.

Raskautta suunnittelevien diabetesta sairastavien olisi hyvä tarkistuttaa silmänpohjien tilanne jo ennen suunniteltuja määräaikaistarkastuksia. Lisäksi raskauden aikana silmänpohjien tilannetta on hyvä seurata tehostetusti.

Jokaisen diabetesta sairastavan silmänpohjat tulee tarkistaa säännöllisesti erillisen, potilaan tiedossa olevan hoitosuunnitelman mukaisesti. Näin alkava silmänpohjan diabeettinen verkkokalvosairaus saadaan hoidettua mahdollisimman hyvin. Näillä keinoilla voidaan usean potilaan kohdalla ehkäistä merkittävän näön heikkenemisen uhka.