Käypä hoito -suositus Virtsankarkailu (naiset)

Virtsankarkailun 4 tyyppiä

Ponnistusvirtsankarkailu: virtsaa lirahtaa, kun vatsaontelon paine kasvaa, esimerkiksi kun juostaan, hypätään, nostetaan jotakin, yskitään tai aivastetaan

Pakkovirtsankarkailu: virtsaa karkaa usein suurempia määriä äkillisen ja voimakkaan virtsaamistarpeen yhteydessä

Sekamuotoinen virtsankarkailu: oireissa on sekä ponnistus- että pakkovirtsankarkailua.

Ylivuotovirtsankarkailu: virtsa karkaa, kun virtsarakko ei tyhjene kunnolla. Tähän voi liittyä virtsaamisen vaikeutta ja tunne siitä, että rakkoon jää virtsaa ja/tai virtsahädän tunne puuttuu kokonaan.

Myös termiä yliaktiivinen virtsarakko käytetään yleisesti. Sillä tarkoitetaan tiheää ja pakottavaa virtsaamistarvetta. Oireeseen voi liittyä myös virtsankarkailua.

Riskitekijät

Virtsankarkailua voivat lisätä esimerkiksi ikääntyminen (oireet yleistyvät iän myötä), ylipaino, diabetes, synnytykset ja kohdunpoisto.

Myös elintavat vaikuttavat. Esimerkiksi runsas juominen, tupakointi ja alkoholi saattavat lisätä virtsankarkailua.

Joidenkin neurologisten sairauksien (esimerkiksi aivoinfarkti, aivoverenvuoto tai muistisairaus) yhteydessä voi esiintyä (tai ilmaantua) virtsankarkailuoireita.

Tutkimukset

Virtsankarkailun perustutkimukset, hoito ja seuranta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoitoa saatetaan tarvita silloin, jos oireet ovat vaikeita, tavanomainen hoito ei auta riittävästi tai epäillään jotakin sairautta.

Lääkärin vastaanotolla keskustellaan muun muassa oireista: milloin oireet ovat alkaneet, millaista haittaa niistä on ja missä tilanteissa virtsa karkaa.

Karkeaa arviota virtsankarkailun tyypistä voidaan tehdä kahdella kysymyksellä:

  • Karkaako pissa ponnistaessa, yskiessä tai aivastaessa? Tämä viittaa ponnistusvirtsankarkailuun.
  • Tuleeko joskus niin voimakas pissaamisen tarve, että pissa karkaa, ennen kuin ehdit vessaan? Tämä viittaa pakkovirtsankarkailuun.

Lisäksi tehdään gynekologinen perustutkimus. Tarvittaessa voidaan tehdä yskäisytesti (ks. video Yskäisytesti Yskäisytesti (video)) ja mitata jäännösvirtsa (eli kuinka paljon pissaa jää rakkoon vessassa käynnin jälkeen).

Ks. myös kuva Naisten virtsankarkailun selvittely avoterveydenhuollossa Naisten virtsankarkailun selvittely avoterveydenhuollossa.

Hoito

Lantionpohjan lihasharjoittelu

Lantionpohjan lihasharjoittelu raskauden aikana ja sen jälkeen ehkäisee raskauteen ja synnytykseen liittyviä virtsankarkailuoireita.

Lantionpohjan lihasharjoittelu (ks. ohje Lantionpohjan lihasten harjoitteluohje) on ensisijainen ja usein riittävä hoito lievään ja keskivaikeaan ponnistusvirtsankarkailuun.

Asiaan perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen voi tarvittaessa arvioida lantionpohjan lihasten toimintaa esimerkiksi sormitestillä (ks. lisätietoaineisto Lantionpohjan lihasten sormitestaus Lantionpohjan lihasten sormitestaus).

Elintavat

Ylipaino lisää virtsankarkailun riskiä. Jos sinulla on ylipainoa, painonpudotus voi vähentää virtsankarkailua huomattavasti.

Ummetus kannattaa hoitaa, koska se voi pahentaa virtsankarkailua.

Lääkehoito

Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Pakkovirtsankarkailun lääkehoidossa käytetään beeta3-agonisteja ja antikolinergisia lääkkeitä. Tutkimuksissa ne vähensivät virtsankarkailukertoja noin 30 %.

Etenkin iäkkäillä beeta3-agonistit ovat ensisijainen lääkehoito antikolinergisiin lääkkeisiin liittyvien haittojen vuoksi.

Muita hoitomuotoja

Emättimeen annosteltava paikallinen estrogeeni voi lievittää vaihdevuosi-iän jälkeen alkaneita oireita.

Säärihermostimulaatio voi vähentää pakkovirtsankarkailun oireita.

Kotisähkölaitteita (TNS, TENS, EMS, NMES) voidaan käyttää ponnistus-, pakko- ja sekamuotoisen virtsankarkailun hoidossa. Ks. lisätietoaineisto Kotona toteutettava sähköhoito virtsankarkailun hoidossa Kotona toteutettava sähköhoito virtsankarkailun hoidossa.

Botuliinitoksiini A -hoito annetaan virtsarakon lihakseen. Se voi vähentää pakkovirtsankarkailukertoja. Hoitoa harkitaan, jos muista hoidoista ei ole saatu riittävästi apua. Tutkimuksissa hoito vähensi pakkovirtsankarkailukertoja keskimäärin 43 %.

Nauhaleikkaus ja virtsaputken ympärille ruiskutettava geeli

Vaikeaa ponnistusvirtsankarkailua voidaan hoitaa tehokkaasti ns. nauhaleikkauksella.

Polyakrylamidihydrogeeli on yleisin virtsaputken ympärille ruiskutettava täyteaine (ks. kuva Virtsaputken ympärille ruiskutettavan polyakrylamidihydrogeelin ruiskutustekniikka ja ruiskutuskohdat), jota käytetään myös ponnistusvirtsankarkailun hoitoon. Sen teho ei ole yhtä hyvä kuin nauhaleikkauksella, mutta komplikaatioita esiintyy vähemmän.

Iäkkäät

Iäkkäiden virtsankarkailussa suositaan ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja. Lääkkeistä voi iäkkäillä olla usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Iäkkäillä virtsankarkailu voi liittyä heikentyneeseen liikkumis- ja toimintakykyyn sekä muihin pitkäaikaissairauksiin. Liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus voivat ehkäistä virtsankarkailua.

Vessassa käyntiä voidaan helpottaa monin keinoin: helposti avattavat vaatteet, apuvälineet (esimerkiksi WC-istuimen korotus, siirrettävä WC-istuin, alusastia) ja kodin muutostyöt (riittävä valaistus, tukikaiteet, mattojen ja kynnysten poistaminen). Tarvittaessa fysio- tai toimintaterapeutti voi auttaa arvioimaan, mitä apukeinoja arjessa tarvitaan.

Iäkkäillä juomisen rajoittamista on yleensä syytä välttää kuivumisriskin vuoksi. Ummetusta on tärkeää ehkäistä ja hoitaa.

Laihdutus ei ole iäkkäiden virtsankarkailun ensisijainen hoito, koska se voi heikentää lihasmassaa ja lihasvoimaa (sarkopenia).

Myös jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa tai pahentaa virtsankarkailua.

Omahoito

  • Harjoita lantionpohjan lihaksiasi säännöllisesti. Harjoittelu auttaa, mutta se vaatii sitkeyttä! Jos et ole varma, teetkö harjoitukset oikein, pyydä ohjausta (esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiasta).
  • Huolehdi painonhallinnasta. Ylipainoisilla painonpudotus voi vähentää virtsankarkailua merkittävästi.
  • Hoida ummetusta.
  • Käytä tarvittaessa apuvälineitä ja hoitotarvikkeita (esimerkiksi imukykyiset siteet, vuoto- tai vuoteensuojat tai emättimeen asetettavat tuet). Näistä voit keskustella myös terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Seuranta

Seurannan tarve riippuu siitä, mitä hoitoa käytetään ja kuinka paljon oireet haittaavat.

Jos pakkovirtsankarkailuun aloitetaan lääkehoito, tilanne arvioidaan yleensä 2–3 kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Jos lääkitys jatkuu, hoidon tarve ja mahdolliset muutokset arvioidaan yleensä 1–2 vuoden välein.

Lisätietoa aiheesta

  • Terveyskirjasto: Virtsankarkailu naisella
  • Terveyskirjasto: Virtsankarkailu – harjoitteluohje
  • Terveyskylä/Naistentalo: Virtsankarkailu
  • Terveyskylä/Kuntoutumistalo/Oppaat: Virtsankarkailun kuntoutusopas

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Virtsankarkailu (naiset) pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, professori, ylilääkäri, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Tomi Mikkola HUS:n Naistenklinikasta ja Helsingin yliopistosta, kokoava kirjoittaja, naistentautien ja synnytysten ja gynekologisen endoskopian erikoislääkäri Seija Ala-Nissilä Tyksin Naistenklinikasta ja Turun yliopistosta sekä Käypä hoito -toimittaja Aleksi Raudasoja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.