Käypä hoito -suositus Stabiili sepelvaltimotauti

Mitä tarkoittaa vakaa sepelvaltimotauti?

Vakaasta sepelvaltimotaudista puhutaan silloin, kun potilaan oireet ovat aina samantyyppisiä, ja potilaalla on todettu sydänlihaksen hapenpuute tai merkittävä sepelvaltimoahtauma.

Tyypillisin oire – puristava rintakipu – tulee rasituksessa tai voimakkaan tunnereaktion yhteydessä. Sitä kutsutaan nimellä angina pectoris (rasitusrintakipu). Kipu voi säteillä vasempaan käteen, kaulaan ja leukaan, mutta oireena voi olla myös hengenahdistusta, nopeaa väsymistä rasituksen yhteydessä, pahoinvointia, etovaa oloa tai närästystä.

Levossa ja oireita lievittävää lääkettä (”nitro”) otettaessa kipu lakkaa, mutta palaa taas samanlaisena rasituksen yhteydessä. Jos oireet ja rasituksen sieto vaihtelevat merkittävästi tai muuttuvat huonommaksi, kyseessä ei enää ole vakaa sepelvaltimotauti, vaan sepelvaltimotautikohtausta lähentyvä tilanne.

Sepelvaltimotautikohtauksessa sepelvaltimon äkillinen ahtauma tai tukos aiheuttaa sydänlihakseen hapenpuutteen. Sydäninfarkti on kyseessä silloin, kun hapenpuute tuhoaa sydänlihaksen soluja.

Tutkimukset

Kun epäillään sepelvaltimotautia, potilaalle tehdään lääkärintarkistus ja häneltä otetaan sydänfilmi (lepo-EKG). Lepo-EKG on usein normaali, mutta siinä saattaa kuitenkin näkyä sepelvaltimotautiin viittavia merkkejä. Lisäksi otetaan verikokeita ja tarvittaessa röntgenkuva, jolla kuvataan keuhkot ja sydän (thoraxröntgen).

Rasitus-EKG:llä eli rasituskokeella saadaan lisätietoa potilaan oireista ja suorituskyvystä, verenpaineen ja sykkeen käyttäytymisestä rasituksen aikana sekä ennusteesta. Rasituskoe voidaan yhdistää myös kuvantamistutkimukseen (isotooppitutkimus tai rasitusultraääni).

Röntgentutkimuksia, kuten varjoaine- tai TT-kuvaus, tehdään tarpeen mukaan.

Riskitekijät

Yksi merkittävä riskitekijä on sukurasitus eli perintötekijät. Sukurasitus tarkoittaa sitä, että nuorehkolla lähisukulaisella (alle 55-vuotias mies tai alle 65-vuotias nainen) on ollut valtimotaudista johtuvia rintakipuja, sepelvaltimotautikohtaus tai hänelle on jo tehty ohitusleikkaus tai pallolaajennus. Myös tietyt sairaudet, kuten esimerkiksi reumasairaudet, näyttäisivät kohottavan riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Riskitekijöitä, joihin voit itse vaikuttaa, ovat kolesteroli, verenpaine, verensokeri, liikunta, keskivartalolihavuus ja tupakointi.

Elintavat tärkeä osa hoitoa

Elintapahoito on yksi tärkeä osa sepelvaltimotaudin hoitoa lääkehoidon ohella.

Terveelliset elintavat – säännöllinen liikunta, ylipainon välttäminen, tupakoimattomuus ja runsaasti kuituja sekä niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio – ovat myös sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ensiarvoisen tärkeitä. Niillä voidaan paitsi ehkäistä sairauden syntyä, myös hidastaa jo puhjenneen taudin etenemistä.

Ruokavalio, johon kuuluu paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kalaa ja valkoista lihaa punaisen lihan sijaan sekä oliiviöljyä ja pähkinöitä, vähentää riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Kahdenlaisia lääkkeitä: oireita helpottavia ja ennustetta parantavia

Lääkehoidolla pyritään lievittämään potilaan oireita, parantamaan hänen elämänlaatuaan ja ehkäisemään sydäninfarkteja ja sydänperäisiä kuolemia.

Oireita helpottavat lääkkeet

Jos potilaalla on oireita, käytetään oireita lievittäviä lääkkeitä.

”Nitroja” eli nitraatteja on saatavissa sekä lyhyt- että pitkävaikutteisena, ja niistä on olemassa eri valmistemuotoja (kielen alle laitettava tabletti, suihkautettava suihke tai suun kautta otettava tabletti). Nitroja käytetään sekä lievittämään rintakipuja niiden ilmaannuttua että helpottamaan oireita jo ennen rasitustilannetta.

Oireita helpottamaan voidaan käyttää myös beeta- tai kalsiumsalpaajia.

Ennustetta parantavat lääkkeet

Jokaisen sepelvaltimotautia sairastavan potilaan lääkitykseen kuuluvat oireita helpottavan lääkityksen lisäksi ennustettava parantavat lääkkeet eli ASA (asetyylisalisyylihappo, aspiriini), statiini ja ACE:n estäjä.

ASA-lääkitys (yleensä 100 mg/vrk) aloitetaan kaikille potilaille, joilla epäillään olevan sepelvaltimotauti. ASAa ei tule kuitenkaan käyttää, jos potilaalla on jo käytössään varfariini. ASA vähentää sydäninfarktin ja kuoleman vaaraa. Jos potilas on allerginen ASAlle, käytetään klopidogreeliä.

Statiinilääkitys aloitetaan myös kaikille riippumatta siitä, mikä on LDL-kolesterolin eli ns. huonon kolesterolin taso. Statiinihoito parantaa sepelvaltimotautipotilaan ennustetta.

ACE:n estäjä tulisi aloittaa kaikille niille vakaata sepelvaltimotautia sairastaville, joilla on korkea riski – eli myös kohonnut verenpaine tai diabetes. ACE:n estäjät parantavat ennustetta stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla, joilla on sydämen vajaatoiminta. Jos potilas ei jostakin syystä pysty käyttämään ACE:n estäjää, tilalla voidaan käyttää angiotensiini II -reseptorin salpaajia.

Verenkierron palauttaminen eli revaskularisaatio pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella

Jos potilaalla on oireita hyvästä lääkehoidosta huolimatta ja esimerkiksi rasitus-EKG:ssä todetaan ennustetta huonontavia seikkoja, tulee hänelle tehdä ns. kajoava tutkimus eli sepelvaltimoiden varjoainetutkimus.

Revaskularisaatiolla tarkoitetaan verenkierron palauttamista esimerkiksi pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Joissakin tapauksissa potilaalle voidaan tehdä jo sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen yhteydessä ahtauman pallolaajennus ja stentin asetus (stentti on metallista valmistettu verkkoputki, joka tukee ja pitää verisuonta sisäpuolelta auki), joissakin tapauksissa päädytään sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen.

Ennen kuin toimenpide tehdään, potilaalle tulee kertoa siihen liittyvät riskit, mahdollisten löydösten merkitys sekä hoitovaihtoehdot. Vakaassa sepelvaltimotaudissa revaskularisaatio yleensä lievittää oireita.

Sydänkuntoutus

Jotta sairastumisen jälkeen saavutettaisiin mahdollisimman hyvä fyysinen, psyykkinen ja henkinen toimintakyky, tarvitaan kuntoutusta.

Sydänkuntoutuksella tarkoitetaan suunnitelmallista kuntoutusohjelmaa, jonka tarkoituksena on edistää sepelvaltimotautiin sairastuneen toipumista ja säilyttää tai palauttaa työikäisen sairastuneen työkyky.

Jotta potilas voi omalta osaltaan huolehtia sairauden mahdollisimman hyvästä hoidosta myös itse, tulee hänellä olla riittävät tiedot itse sairaudesta ja sen hoidosta, liikunnasta, ruokavaliosta, painonhallinnasta, kolesterolista, verenpaineesta, tupakoinnin lopettamisesta, sairauteen sopeutumisesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuoltojärjestelmässä toimimisesta, toiminnasta oireiden pahentuessa ja hätätilanteissa kuin vertaistuestakin (esimerkiksi Sydänliitto, www.sydanliitto.fi ).

Kuntoutusta järjestävät erikoissairaanhoito (ensitietoluennot), perusterveydenhuolto (TULPPA-avokuntoutusryhmät, liikunnallinen kuntoutus), sydänpiirit (sopeutumisvalmennuskurssit, teemapäivät, vertaistuki), sydänyhdistykset (liikunnallinen kuntoutus, vertaistuki) ja Kela (laitoskuntoutus).

Päivittäinen toimintakyky ja työhön paluu

Päivittäistä toimintakykyä kuvaa hyvin se, kuinka sairastunut selviytyy kävelystä tasamaalla, ylämäessä tai noustessaan portaita. Työssä käyvän sairastuneen kohdalla on tärkeää selvittää lisäksi selviytymistä tyypillisistä työtehtävistä, sillä psyykkinen tilanne ja henkinen stressi voivat heikentää sopeutumista kuormittaviin tilanteisiin. Myös sairauden aiheuttamat mahdolliset muut ongelmat, kuten rytmihäiriöalttius tai sydämen vajaantoiminta, tulee ottaa huomioon. On myös tiettyjä ammattiryhmiä – esimerkiksi ammattikuljettajat – joiden työkyvystä on olemassa ihan lakiin perustuvat määräykset (Ajoterveysohjeet lääkärille, kohta 2.5 Sydän- ja verisuonisairaudet ).

Työhön paluuta voidaan tukea esimerkiksi osasairauspäivärahalla (määräaikainen 40–60-prosenttinen työaika) tai työkokeilulla (ammatillisena kuntoutuksena). Mikäli paluu entiseen työhön ei onnistu, myös uudelleenkoulutus (ammatillisena kuntoutuksena) voi olla mahdollista.

Vähintään vuosittainen seuranta

Seurantaväli on yksilöllinen, mutta vähintään vuosittaista seurantaa suositellaan. Seurannassa on tärkeää, että potilas motivoituu hoitoonsa ja pyrkii itse omilla toimillaan vaikuttamaan myös sairauden riskitekijöihin: tupakoimattomuus, ylipainon välttäminen, säännöllinen liikunta, runsaasti kuitua ja niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio ja lääkityksen säännöllinen käyttö annettujen ohjeiden mukaan. Sepelvaltimotautipotilaille suositellaan influenssarokotteen ottamista vuosittain.

Sepelvaltimotauti lukujen valossa

Suomessa oli vuonna 2013 reilut 180 000 henkilöä, jotka käyttivät sepelvaltimotautiin tai siihen liittyvään rasva-aineenvaihdunnan häiriöön tarkoitettuja lääkkeitä. Heistä 60 % oli miehiä ja vähintään 65-vuotiaita 66 %.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta työstänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Pekka Porela, kokoava kirjoittaja, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, kardiologian ylilääkäri Pirjo Mäntylä ja Käypä hoito -toimittaja, sisätauteihin erikoistuva lääkäri Tuula Meinander.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.