Etusivu » Autismikirjon häiriöt

Autismikirjon häiriöt

Lääkärikirja Duodecim
9.3.2020
psykiatrian erikoislääkäri Lumikukka Socada

Keskeistä

  • Autismikirjon häiriöt ovat laaja-alaisia varhain lapsuudessa alkavia kehityksen häiriöitä. Ne ilmenevät poikkeavuuksina vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, käyttäytymismalleissa tai kiinnostuksen kohteissa.
  • Oireiden kirjo on moninainen, yksilöllinen ja vaikeusasteeltaan vaihteleva.
  • Autismikirjon häiriötä ei voi parantaa, mutta kasvun ja kehityksen tukemiseen, oireiden hoitamiseen ja arjen helpottamiseen on olemassa tehokkaita keinoja. Kuntoutus on yksilöllistä ja moniammatillista.
  • Autismikirjon häiriöihin liittyy mm. oppimisvaikeuksien, kielellisten häiriöiden, kehitysvammaisuuden ja erilaisten psyykkisten häiriöiden suurentunut riski.

Mitä autismikirjon häiriöt ovat?

Autismikirjon häiriöt ovat laaja-alaisia varhain lapsuudessa alkavia kehityksen häiriöitä (ks. «Kehityshäiriöt lapsilla»1). Sana ”autismikirjo” kuvaa oireiden moninaisuutta, yksilöllisyyttä ja vaikeusasteiden vaihtelua. Autismikirjon häiriöt ilmenevät kahdella pääalueella:

  1. vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeavuutena
  2. rajoittuneina, toistuvina ja joustamattomina käytösmalleina tai poikkeavina ja rajoittuneina kiinnostuksen kohteina.

Autismikirjon häiriöt aiheuttavat haittaa elämän tärkeillä osa-alueilla ja ovat yleensä havaittavissa poikkeavana käytöksenä viimeistään kolmannen ikävuoden aikana.

Uusimmat tautiluokitukset eivät enää erottele eri autismikirjon häiriöitä omiksi diagnooseikseen. Autismikirjon häiriöt kattavat laajan jatkumon mm. erilaisia älyllisiä kehityskulkuja ja kielellisiä kykyjä. Esimerkiksi oirekokonaisuus, joka aiemmin tunnettiin nimellä Aspergerin oireyhtymä, katsotaan nykyisin osaksi laajaa autismikirjoa.

Autismikirjon häiriön syyt

Autismikirjon häiriöiden syyt ovat biologisia, mutta syntymekanismeja ei vielä tunneta tarkkaan. Mikään yksittäinen tekijä ei kokonaan selitä häiriön kehittymistä.

Tietyt perintötekijät yhdessä ympäristötekijöiden kanssa vaikuttavat häiriön syntyyn ja ilmenemismuotoon. Rokotukset eivät tutkimusten mukaan lisää lapsen riskiä saada autismikirjon häiriötä. Varhain (ennen viikkoa 26) syntyneillä keskosilla on suurentunut autismikirjon häiriön riski.

Arviolta 1 %:lla väestöstä todetaan jokin autismikirjon häiriö. Pojilla riski on noin nelinkertainen tyttöihin verrattuna.

Autismikirjon häiriöiden ilmeneminen

Autismikirjon häiriöön viittaavat piirteet tulevat suurimmalla osalla esiin ennen toisen ikävuoden loppua, usein jo vauvaiässä. Vauva saattaa olla vähän katsekontaktissa, ei lähde jokeltelemaan eikä reagoi kuullessaan nimensä (vaikka kuulo olisi normaali) tai on välinpitämätön vanhempia kohtaan. Harvoissa tapauksissa lapsi saattaa kehittyä tavanomaisesti muutaman kuukauden tai pari ensimmäistä vuotta, mutta muuttuu sitten vetäytyneeksi tai aggressiiviseksi ja taantuu jo oppimissaan taidoissa.

Lapsen, jolla on autismikirjon häiriö, muu kehitys vaihtelee paljon. Häiriöön liittyy suurentunut kehitysvammaisuuden, oppimisvaikeuksien ja puheen kehityksen häiriön riski. Osa lapsista ei kommunikoi puheella lainkaan, osalla puheen kehitys on tavanomaista. Puolet ihmisistä, joilla on autismikirjon häiriö, on kehitysvammaisia (ks. «Älyllinen kehitysvammaisuus»2), kun taas pieni osa on keskimääräistä älykkäämpiä.

Kun ihmisellä on autismikirjon häiriö, hänen aivonsa toimivat osittain toisin kuin muilla, ja hän hahmottaa maailmaa eri tavalla. Joidenkin asioiden tekeminen on hänelle vaikeampaa, kun taas toiset asiat voivat sujua tavallista helpommin. Kokonaisuuksien, asiayhteyksien ja tilanteiden hahmottaminen voi olla vaikeaa, mutta yksityiskohdat saattavat jäädä hyvin mieleen.

Ystävyyssuhteiden luominen ja tapa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa voi olla erilaista. Kiinnostuksen kohteet ja vapaa-ajan tekemiset voivat poiketa muiden saman ikäisten vastaavista.

Henkilön, jolla on autismikirjon häiriö, on usein vaikea ymmärtää, miltä toisista tuntuu, mitä he ajattelevat ja miksi toiset toimivat jollain tietyllä tavalla. Hänen voi olla vaikea tietää, mitä häneltä odotetaan ja miten eri tilanteissa on soveliasta toimia.

Tarve rutiinien toistamiseen voi olla suuri, ja käytös voi olla kaavamaista. Osalla voi etenkin lapsuudessa ilmetä kaavamaista liikehdintää, kuten vartalon heijaamista, pyörimistä tai käsien läpsyttelyä.

Teini-iässä haastava käyttäytyminen ja tunne-elämän vaikeudet voivat korostua, ja näinä vuosina tuen tarve saattaa olla suurempi.

Autismikirjon häiriön vaikeusaste on joskus vaikea määrittää johtuen oirekokonaisuuksien ja liitännäisoireiden yksilöllisyydestä. Usein se selviää vasta vuosien seurannassa. Osa ihmisistä, joilla on autismikirjon häiriö, saattaa vähitellen oppia esimerkiksi tulkitsemaan ja käyttämään ilmeitä, ja näin haitan aste vähenee. Osa elää aikuisena itsenäistä arkea, osa tarvitsee vähäistä tukea, mutta suurin osa tarvitsee jatkuvampaa tukea arjessaan.

Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. Näitä ovat muun muassa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD; ks. «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)»3), Touretten oireyhtymä (ks. «Nykimishäiriöt (Touretten oireyhtymä)»4), pakko-oireinen häiriö (ks. «Pakko-oireinen häiriö»5), psykoottiset oireet ja psykoosisairaudet (ks. «Psykoosi (mielisairaus)»6), masennus (ks. «Lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt»7), ahdistuneisuus (ks. «Ahdistuneisuus»8), unihäiriöt, aistipoikkeavuudet ja epätyypilliset pelot. Nämä häiriöt on tärkeää tunnistaa ja erottaa autismikirjon häiriöstä, sillä moniin niistä on olemassa tehokas hoito.

Autismikirjon häiriön hoito ja arjen tukeminen

Autismikirjon häiriön syntyä ei voida nykytiedon mukaan ehkäistä, eikä häiriötä pystytä parantamaan. Tehokkaita hoito- ja apukeinoja on kuitenkin tarjolla. Häiriön mahdollisimman varhainen tunnistaminen on tärkeää, mutta vaikka diagnoosi tehtäisiin vasta aikuisena, sekin helpottaa usein elämää ja lisää itseymmärrystä.

Henkilö, jolla on autismikirjon häiriö, hyötyy yleensä arjesta, jonka hän on suunnitellut etukäteen ja joka on mahdollisimman säännöllistä. Arjen kulun hahmottamista voi helpottaa esimerkiksi järjestyksessä olevien kuvien avulla. Uusia vuorovaikutustilanteita voi ennakoida ja harjoitella yhdessä etukäteen esimerkiksi kuvallisten tarinoiden avulla.

Yllättävät muutokset ovat usein vaikeita ja voivat johtaa haastavaan käyttäytymiseen. Siksi ympärillä olevien ihmisten on hyvä yrittää joustaa. Perheessä tulee etsiä arjen toimintamalleja, joissa kaikkien tarpeet tulevat huomioiduiksi. Koulutyölle on tärkeää löytää sopiva vaatimustaso.

Mahdolliset aistiyliherkkyydet on hyvä kartoittaa ja huomioida. Liikoja aistimuksia vähentämällä voidaan vähentää stressiä. Toisaalta osalla ilmenee aistialiherkkyyksiä, jotka saattavat altistaa vahingoittumiselle esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö hakee itselleen hyvältä tuntuvia tunneaistimuksia. On tärkeää pyrkiä luomaan turvallinen ja miellyttäviä aistimuksia tarjoava ympäristö.

Niin sanotut kirjoittamattomat säännöt eivät helposti hahmotu henkilölle, jolla on autismikirjon häiriö. Usein onkin hyödyllistä, että hänelle kieltojen sijasta kerrotaan, mitä häneltä eri tilanteissa odotetaan ja kuinka niissä tulee käyttäytyä. Esimerkiksi kielto ”älä syö sormin” korvataan ohjeella ”syö lusikalla”. Ohjeiden ja sääntöjen on hyvä olla selkeitä ja lyhyitä. Koska kokonaisuuden hahmotus voi olla vaikeaa, on käytännön toimien, kuten siivouksen tai pukemisen, ohjeet hyvä jakaa osiin esimerkiksi kuvia hyväksi käyttäen. Näin asiat on mahdollista oppia osissa vähitellen riittävien toistojen myötä.

Uuden opettelussa on tärkeää edetä positiivisen vahvistamisen, kannustamisen ja palkitsemisen kautta, ihmisen itsetuntoa tukien ja kunnioittavasti. Uuden oppiminen vaatii kärsivällisyyttä, tilanteiden ennakointia, opittavan asian purkamista pienempiin osiin, onnistumisen palkitsemista ja monia toistoja. Haastavan käytöksen ensisijainen hoitomuoto on yhteisten toimintamallien muuttaminen.

Erityisesti lapsilla voi olla voimakkaita tunteita, joita on vaikeaa ilmaista ja purkaa sopivalla tavalla. Lapsen ja nuoren kanssa on tärkeää harjoitella tunteiden sopivia purkutapoja. Vaikka varsinaista häiriötä ei voida lääkkeellisesti hoitaa, joistakin lääkkeistä on apua tiettyihin oireisiin.

On tärkeää, että mahdolliset muut psyykkiset häiriöt tai fyysiset sairaudet hoidetaan. Usein voinnin heikkenemisen taustalla on jokin muu, hoidettavissa oleva sairaus. Tällöin on tärkeää tehdä huolellisesti lääketieteellinen kokonaisarvio.

Aikuisena osa henkilöistä, joilla on autismikirjon häiriö, voi opiskella ja työllistyä. Työterveyshuollon on hyvä olla tietoinen häiriöstä, jotta työtä voidaan sopivilta osin ennalta suunnitella ja tarvittaessa yksilöllistää mahdollisimman sopivaksi. Koska muutostilanteet ovat usein vaikeita, saattaa esimerkiksi työpisteen vaihtamisen välttäminen ja muutenkin rutiinien tukeminen edistää työssä jaksamista. Osasta autismikirjon ominaisuuksia, kuten yksityiskohtien huomaamisesta tai poikkeuksellisen suuresta jonkin erityisalueen tietomäärästä, saattaa olla työelämässä hyötyä.

Tutkimuksiin ja tuen piiriin ohjaaminen

Kun lastenneuvolassa on herännyt epäily autismikirjon häiriöstä, tehdään lähete erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Tutkimukset tehdään joko lastenneurologisella tai lastenpsykiatrisella poliklinikalla tai osastolla. Aikuisten kohdalla tutkimukset tehdään kehityksellisiin häiriöihin perehtyneessä psykiatrian yksikössä. Vaikka asiaa alettaisiin selvittää vasta aikuisena, tutkimuksiin kuuluu lapsuusaikaan perehtyminen ja sitä valaisevien asiakirjojen hankkiminen, sillä mahdollinen autismikirjon häiriö on ilmennyt jo varhain lapsuudessa ja ollut aina läsnä henkilön elämässä.

Hoitoon, kuntoutukseen, itsemääräämisoikeuden tukemiseen ja yhteiskunnallisen osallisuuden voimistamiseen voivat osallistua esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, autismiohjaaja, kommunikaatio-ohjaaja, puheterapeutti, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Kolmannella sektorilla toimii esimerkiksi Autismiliitto, jota kautta voi löytyä sopivaa toimintaa ja vertaistukea.

Autismikirjon häiriön kuntoutussuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Tuen ja kuntoutuksen tyyppi ja määrä vaihtelevat huomattavasti. Kuntoutuksen tavoitteet luodaan yhdessä, ja menetelminä voidaan käyttää mm. psykoedukaatiota eli tiedollista ohjausta, mukautettua kognitiivista käyttäytymisterapiaa, psykososiaalisia hoitomuotoja sekä sopivan toiminnan tarjoamista tarkoituksenmukaisissa tiloissa.

Yhteistyö ja samojen toimintatapojen noudattaminen eri hoitavien ja arjessa henkilön kanssa toimivien tahojen kesken on tärkeää. Näiden henkilöiden vaihtumista tulee mahdollisuuksien mukaan välttää, koska vuorovaikutuksen haasteet ja hidas sopeutuminen muutoksiin ovat tyypillisiä. Hoidon, kuntoutuksen ja arjen tuen johtava periaate on: ”Autismikirjon häiriössä ihminen ei sopeudu maailmaan vaan maailma ihmiseen”.

Lisätietoa aiheesta

Internet-sivuja

Kirjallisuutta

  • Attwood T. Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Kehitysvammaliitto ry, 2012.
  • Ives M. Mitä on Aspergerin oireyhtymä? – Opas nuorille. Autismi- ja Aspergerliitto ry, 2015.
  • Kulmala M. Saku, spesiaali lapsi. Aivoliitto ry, 2014.