Etusivu » Säärihaava

Säärihaava

Lääkärikirja Duodecim
18.12.2019
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Säärihaavat liittyvät useimmiten laskimo- tai valtimosairauksiin. Usein taustalla on monia syitä, kuten valtimoiden kalkkeutuminen, diabetes, sydämen vajaatoiminta, ylipaino ja tupakointi. Haavat reagoivat huonosti paikallishoitoihin, ellei taustalla oleviin syihin puututa. Pitkäaikaisia (kroonisia) alaraajahaavoja on 0.1–0.8 %:lla väestöstä.

Laskimoperäinen haava

Suurin osa kroonisista alaraajahaavoista on laskimovajaatoiminnan aiheuttamia. Suonikohjut ja laskimoläppien vaurioituminen aiheuttavat sääreen turvotusta ja lisäävät laskimopainetta, mikä edesauttaa haavan syntymistä. Myös aiemmin sairastettu syvä laskimotukos tai ruusu altistavat säärihaavalle. Laskimoperäinen haavauma sijaitsee tavallisesti säären sisäsivulla nilkan kehräsluun yläpuolella (kuva «Krooninen haava sääressä»1), ja ympäröivä ihoalue on punertava tai pigmentoitunut. Se on yleensä kivuton, kostea ja kellertäväkatteinen.

Laskimohaava paranee useimmissa tapauksissa melko nopeasti, kun paikallishoidon lisäksi laskimopainetta pienennetään tukisidosten tai hoitosukkien avulla. Haavan paikallishoito valitaan tapauskohtaisesti, ja joskus haava suljetaan ihosiirteellä. Laskimovajaatoiminta hoidetaan tarpeen mukaan kirurgisesti.

Valtimoperäinen haava

Valtimoperäinen haava on yleensä sääressä tai jalkaterässä. Siihen liittyy usein diabetes (kuva «Diabeetikon säärihaava»2). Muita riskitekijöitä ovat ikääntyminen ja tupakointi. Haavassa on mustaa, kuollutta kudosta (nekroosia), ja sitä särkee voimakkaasti. Valtimopulssit tuntuvat huonosti, ja raaja on viileä. Verenkierron tilaa selvitetään ultraäänilaitteella ja varjoainekuvauksen avulla, ja tukoksia ja ahtaumia avataan mahdollisuuksien mukaan pallolaajennuksella tai verisuonikirurgisilla leikkauksilla. Mikäli valtimoverenkiertoa onnistutaan oleellisesti parantamaan, kipu häviää ja haava paranee.

Diabetekseen liittyvä haava

Diabeteksen seurauksena syntynyt haava on tyypillisesti päkiässä tai kantapäässä, joskus varpaissa (kuva «Diabeettinen haavauma varpaassa»3). Diabeettisen haavan taustalla on ääreishermojen häiriö eli neuropatia, valtimoverenkierron heikentyminen ja kudosten ja nivelten jäykistyminen. Haavauma alkaa yleensä viattoman näköisestä hiertymästä tai pienestä vammasta, joka herkästi tulehtuu. Haavaumien ehkäisyyn pitää kiinnittää huomiota ja niiden hoito on tärkeää. Jos haava tulehtuu tai pitkittyy, on syytä hakeutua lääkäriin. Syntyneitä haavaumia hoidetaan mm. kävelykipsillä, joka poistaa haava-alueelle kohdistuvan paineen. Diabeteksen jalkaongelmista on oma artikkeli: ks. «Diabeteksen jalkaongelmat ja niiden ehkäisy»1.

Muita syitä

Nekrobioosissa (ks. «Läiskäinen sidekudosrappeuma (nekrobioosi)»2) voi esiintyä kivuliaita, huonosti parantuvia haavoja etenkin säärten etupinnoilla. Harvinaisessa pyoderma gangrenosumissa haavaumia on yleensä useita (ks. «Haavautuva ihotulehdus (pyoderma gangraenosum)»3). Ne syntyvät nopeasti, ja niille on tyypillistä voimakas kipu. Harvinaisempia säärihaavojen aiheuttajia ovat nivelreuma, verisuonitulehdus (ks. «Verisuonitulehdus (vaskuliitti)»4) ja pahanlaatuiset kasvaimet.

Käytettyjä lähteitä

Käypä hoito -suositus Krooninen alaraajahaava «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50058»1

Halmesmäki K, Eskelinen E, Isoherranen K, Saarinen J. Laskimohaavat ja niiden hoito. Suomen Lääkärilehti 2017;72(8):498-504.

Lisää tietoa kroonisista alaraajahaavoista

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. «Krooninen alaraajahaava»5.