Etusivu » Kotieläimet ja puutiaisvälitteiset taudit

Kotieläimet ja puutiaisvälitteiset taudit

Kuka pelkää punkkia?
21.9.2015
Jukka Hytönen, Pekka Lahdenne, Jarmo Oksi, Anne Pitkäranta ja Olli Vapalahti

Voivatko eläimet saada borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen?

Puutiaiset pistävät koiria useammin kuin ihmisiä ja koirat altistuvatkin ihmistä enemmän borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen aiheuttajille. Koiralla ja hevosella on kuvattu esiintyneen vakavia keskushermostoinfektioita TBE-virusinfektion jälkeen, mutta nämä ovat erittäin harvinaisia. Useimmiten koira saa TBE-virustartunnan, joka aiheuttaa vain lieviä oireita tai on oireeton. Merkittävällä osalla koirista ja hevosista on TBE-virusvasta-aineita esim. Ahvenanmaalla merkkinä siitä, että ne ovat aiemmin saaneet virustartunnan ilman että kukaan on huomannut mitään erikoista.

Koirilta voi löytyä puutiaisalueilla borreliavasta-aineita tartunnan merkkinä, kaikkiaan Suomessa on todettu noin 3 %:lla koirista borreliavasta-aineita. Koira saa ilmeisesti harvoin borreliainfektiostakaan mitään oireita, joskin tästä on erilaisia käsityksiä. Borrelioosi on yhdistetty koiran ontumiseen, niveloireisiin, ruokahaluttomuuteen, kuumeiluun, sisäelintulehduksiin sekä hermosto-oireisiin, kuten kasvohermohalvaukseen. Näitä on hoidettu antibiooteilla. Koirien borreliainfektion toteamiseen on myös tarjolla laboratoriodiagnostiikkaa.

Voivatko eläimet saada muita puutiaisvälitteisiä infektioita, ja onko näitä tartuntoja ihmisillä?

Koko joukko mikrobeja borrelialajien ja TBE-viruksen (puutiaisaivokuumeviruksen) ohella voi tarttua puutiaisista eläimiin. Suomessa kyseeseen tulevat ainakin babesiat, anaplasmat sekä mahdollisesti riketsiat ja coxiellat.

Kaikki koti- ja tuotantoeläimemme, joita puutiaiset pistävät, voivat saada puutiaisista myös mikrobitartuntoja. Koirilla, kissoilla, naudoilla ja hevosilla esiintyy tärkeinä puutiaisvälitteisinä kuumetauteina babesioosia ja ehrlichioosia tai anaplasmoosia, jotka ihmisellä taas ovat Suomessa erittäin harvinaisia tai ainakin huonosti tunnettuja.

Anaplasmoosin voivat eri kotieläimet saada kotimaisista Ixodes-puutiaisistamme, ja koiran ohella sitä on Suomessa todettu myös kissalla; tämäkin infektio on lemmikeillämme kuitenkin pääosin oireeton tai lievä. Noin 5 %:lla koirista on vasta-aineita Suomessa anaplasmoosin aiheuttajaa vastaan. Mikrobi on myös tunnettu vuosikymmeniä naudan laidunkuumeen aiheuttajana, ja myös hevonen, lammas ja vuohi voivat oirehtia. Anaplasmoosi yhdistettiin Euroopassa 1990-luvulla myös ihmisen sairauksiin: se voi aiheuttaa kuumetaudin ja voi heikentää immuniteettia ja siten altistaa joidenkin muiden infektioiden pahenemiselle. Anaplasmastakin esiintyy ilmeisesti eri alueilla toisistaan poikkeavia kantoja, joiden kyky aiheuttaa tautia voi vaihdella. Joka tapauksessa tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa yhtään varmaa anaplasman ihmiselle aiheuttamaa oireista infektiota Suomessa, vaikka ihmiset ovat näitäkin tartuntoja kyllä maassamme saaneet, sillä vasta-aineita aiemmin saadun tartunnan merkkinä löytyy ihmisiltäkin.

Babesiat ovat alkueläimiä, jotka lisääntyvät punasoluissa ja aiheuttavat niiden hajoamista. Suomessa on koirilla kuvattu esiintyvän Babesia caniksen aiheuttamia vakavia infektioita, mutta nämä tartunnat ovat tulleet koiran matkustellessa Keski-Euroopassa (esimerkiksi Saksassa). Tauti voi ilman hoitoa olla koiralle hengenvaarallinen. Koiran babesioita eivät onneksi levitä kotoiset Ixodes-puutiaisemme, mutta mahdollinen ilmastonmuutos voisi tuoda niitä levittävät Dermacentor-puutiaiset pohjoisemmaksi. Myös hevosen babesioosi voi olla vaikea sairaus, mutta tämäkin on Suomessa tuontitavaraa, koska hevosen babesioosi (tai "teileriaasi") leviää erään Rhipicephalus-suvun puutiaisen mukana (jota tosin on Suomessakin).

Myös Suomessa sisätiloissa lisääntyvän ruskean koirapunkin Rhipicephalus sanguineuksen aiheuttamat tartunnat ovat periaatteessa mahdollisia. Tämän puutiaisen myötä niin koiran kuin ihmisenkin on mahdollista saada eksoottisempia tauteja, kuten riketsiooseja eli pilkkukuumeita ja ehrlichioosia. Naudan babesioosia sanotaan myös punataudiksi, sillä oireisiin kuuluu virtsan värjäytyminen punaiseksi punasolujen hajotessa ja lisäksi kuume, ripuli ja väsymys. Taudin aiheuttajaa (Babesia divergens) levittävät Suomessakin Ixodes-puutiaiset, ja tauti voi olla myös tiettyjä harvinaisia perustauteja sairastaville ihmisille jopa hengenvaarallinen.

Puutiaiset levittävät muualla Euroopassa ainakin riketsioita, bartonelloja, Q-kuumeen aiheuttajaa coxiellaa, jänisruton aiheuttajabakteeria sekä virusta, joka aiheuttaa Krimin–Kongon verenvuotokuumetta. Näiden merkitys – tai puutiaisen merkitys niiden kierrossa – on kuitenkin maassamme olematon tai sitten vielä hämärän peitossa.

Onko koirilla muita puutiaisia kuin borrelioosia aiheuttavia Ixodes-puutiaisia?

Koirilla voi ympäri vuoden, myös siis talvella, jolloin Ixodes-puutiaisia ei esiinny, kaupunkialueilla olla Suomessakin jo laajalle levinnyt ruskea koirapunkki eli koiranpuutiainen, Rhipicephalus sanguineus. Se poikkeaa Ixodes ricinus puutiaisesta mm. väritykseltään (punaruskea), ja lisäksi sillä on pidemmät jalat. Tämä puutiainen voi perustaa yhdyskuntansa sisätiloihin, ja vaikka se pääasiassa aterioi koirassa, se voi eksyä ihmiseen, jos sen mieliruokaa ei ole tarjolla. Ruskea koirapunkki ei kuitenkaan levitä borrelioosia eikä puutiaisaivokuumetta, mutta periaatteessa se voisi tartuttaa eräitä muita mikrobitauteja, mm. ehrlichioosia, babesioosia ja riketsiooseja, joita se etelämpänä levittääkin. Ruskean koirapunkin hävittäminen asunnosta voi olla haastavaa.

Lisäksi koiralla voi olla riesana myös runsaasti muita ulkoloisia, täiden, väiveiden ja kirppujen ohella koko joukko punkkeja: nenä-, korva-, karvatuppi-, hilse- ja syyhypunkkeja, jotka voivat vaatia eläinlääkärin hoitoa, mutta nämä eivät ole siis puutiaisia.

Miten puutiaiset löytää helpoiten pitkäkarvaisista kotieläimistä?

Periaatteessa samalla tavoin kuin lasten hiuksista (kuva «Punkin etsiminen pitkistä, tummista hiuksista vaatii erityistä huolellisuutta»1 ja kuva «Punkki vaaleiden, lyhyiden hiusten seassa»2). Mitään helppoa keinoa ei ole.

Kuinka kauan punkki elää koiran mukana sisään tultuaan?

Jos naaraspuutiainen on kiinnittynyt, se elää koiran iholla noin 7–8 vrk (maksimissaan kaksi viikkoa, larvat ja nymfit vain muutaman päivän) ja ottaa ravintoa noin sata kertaa painonsa verran ennen kuin pudottautuu. Naaraspuutiainen munii (jos on myös tavannut koiraan ja hedelmöittynyt) pian irrottauduttuaan 2 000–3 000 munaa ja kuolee pian tämän jälkeen, mutta Ixodes-puutiaisen munilla ei ole juuri selviytymismahdollisuuksia sisällä. Jos kyseessä on kuitenkin ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus), (vrt. edellä), sen elämänkierto muna–toukka–nymfi–aikuinen voi olla huomattavasti nopeampikin kuin Ixodes-puutiaisen, mutta toisaalta ruskea koirapunkkikin voi paastota puolitoista vuotta ennen seuraavaa (koiran)veriateriaa.