Voivatko kotieläimet saada borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen?

Puutiaiset pistävät koiria useammin kuin ihmisiä, ja koirat altistuvatkin ihmistä enemmän borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen aiheuttajille. Ulkoilevat kissat ovat niin ikään säännöllisesti puutiaisten pistojen kohteina. Koirilla ja hevosilla on kuvattu esiintyneen vakavia keskushermostoinfektioita TBE-virusinfektion jälkeen, mutta nämä ovat erittäin harvinaisia. Useimmiten koira saa TBE-virustartunnan, joka aiheuttaa vain lieviä oireita tai on oireeton. Merkittävällä osalla koirista ja hevosista on TBE-virusvasta-aineita esimerkiksi Ahvenanmaalla merkkinä siitä, että ne ovat aiemmin saaneet virustartunnan ilman että kukaan on huomannut mitään erikoista. Kissoilta TBE-virusvasta-aineita on todettu hyvin vähäisissä määrin eikä oireellisia TBE-virusinfektioita ole juuri raportoitu.

Koirilta ja kissoilta voi löytyä puutiaisalueilla borreliavasta-aineita tartunnan merkkinä. Kaikkiaan Suomessa on todettu borreliavasta-aineita noin 3 %:lla koirista. Koirat ja kissat saavat ilmeisesti harvoin borreliainfektiostakaan mitään oireita, joskin tästä on erilaisia käsityksiä. Borrelioosi on yhdistetty koirien ontumiseen, niveloireisiin, ruokahaluttomuuteen, kuumeiluun, sisäelintulehduksiin sekä hermosto-oireisiin, kuten kasvohermohalvaukseen. Kissoilla tyypilliseen oireiluun kuuluvat yleiskunnon heikentyminen, nivelkipu, kuume ja ruokahalun menettäminen. Lemmikkieläinten infektioita on hoidettu eläimen painon mukaan annostelluilla antibiootikuureilla. Koirien borreliainfektion toteamiseen on myös tarjolla laboratoriodiagnostiikkaa.

Voivatko eläimet saada muita puutiaisvälitteisiä infektioita ja onko näitä tartuntoja ihmisillä?

Koko joukko mikrobeja borrelialajien ja TBE-viruksen (puutiaisaivokuumeviruksen) ohella voi tarttua puutiaisista eläimiin. Suomessa kyseeseen tulevat ainakin babesiat, anaplasmat sekä mahdollisesti riketsiat ja coxiellat.

Kaikki koti- ja tuotantoeläimet, joita puutiaiset pistävät, voivat saada puutiaisista myös mikrobitartuntoja. Koirilla, kissoilla, naudoilla ja hevosilla esiintyy tärkeinä puutiaisvälitteisinä kuumetauteina babesioosia ja ehrlichioosia tai anaplasmoosia, jotka ihmisellä taas ovat Suomessa erittäin harvinaisia tai ainakin huonosti tunnettuja.

Anaplasmoosin eri kotieläimet voivat saada kotimaisista Ixodes-puutiaisistamme, ja koirien ohella sitä on Suomessa todettu myös kissoilla; tämäkin infektio on lemmikeillä kuitenkin pääosin oireeton tai lievä. Suomessa noin 5 %:lla koirista on vasta-aineita anaplasmoosin aiheuttajaa vastaan. Mikrobi on myös tunnettu vuosikymmeniä naudan laidunkuumeen aiheuttajana, ja myös hevonen, lammas ja vuohi voivat oirehtia. Anaplasmoosi yhdistettiin Euroopassa 1990-luvulla myös ihmisen sairauksiin: se voi aiheuttaa kuumetaudin ja heikentää immuniteettia ja siten altistaa joidenkin muiden infektioiden pahenemiselle. Anaplasmastakin esiintyy ilmeisesti eri alueilla toisistaan poikkeavia kantoja, joiden kyky aiheuttaa tautia voi vaihdella. Joka tapauksessa tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa yhtään varmaa anaplasman ihmiselle aiheuttamaa oireista infektiota Suomessa, vaikka ihmiset ovat näitäkin tartuntoja kyllä maassamme saaneet, sillä vasta-aineita aiemmin saadun tartunnan merkkinä löytyy ihmisiltäkin.

Babesiat ovat alkueläimiä, jotka lisääntyvät punasoluissa ja aiheuttavat niiden hajoamista. Suomessa on koirilla kuvattu esiintyvän Babesia caniksen aiheuttamia vakavia infektioita, mutta nämä tartunnat ovat tulleet koiran matkustellessa Keski-Euroopassa (esim. Saksassa). Tauti voi ilman hoitoa olla koiralle hengenvaarallinen. Koiran babesioita eivät onneksi levitä kotoiset Ixodes-puutiaisemme, mutta mahdollinen ilmastonmuutos voisi tuoda niitä levittävät Dermacentor-puutiaiset pohjoisemmaksi. Myös hevosen babesioosi voi olla vaikea sairaus, mutta tämäkin on Suomessa tuontitavaraa, koska hevosen babesioosi (tai "teileriaasi") leviää erään Rhipicephalus-suvun puutiaisen mukana (jota tosin on Suomessakin).

Myös Suomessa sisätiloissa lisääntyvän ruskean koiranpunkin Rhipicephalus sanguineuksen aiheuttamat tartunnat ovat periaatteessa mahdollisia. Tämän puutiaisen myötä niin koiran kuin ihmisenkin on mahdollista saada eksoottisempia tauteja, kuten riketsiooseja eli pilkkukuumeita ja ehrlichioosia. Naudan babesioosia sanotaan myös punataudiksi, sillä oireisiin kuuluu virtsan värjäytyminen punaiseksi punasolujen hajotessa ja lisäksi kuume, ripuli ja väsymys. Taudin aiheuttajaa (Babesia divergens) levittävät Suomessakin Ixodes-puutiaiset, ja tauti voi olla myös tiettyjä harvinaisia perustauteja sairastaville ihmisille jopa hengenvaarallinen.

Puutiaiset levittävät muualla Euroopassa ainakin riketsioita, bartonelloja, Q-kuumeen aiheuttajaa coxiellaa, jänisruton aiheuttajabakteeria sekä virusta, joka aiheuttaa Krimin–Kongon verenvuotokuumetta. Näiden merkitys – tai puutiaisen merkitys niiden kierrossa – on kuitenkin maassamme olematon tai sitten vielä hämärän peitossa.

Onko koirilla muita puutiaisia kuin borrelioosia aiheuttavia Ixodes-puutiaisia?

Koirista voi löytyä ympäri vuoden (myös talvella, jolloin Ixodes-puutiaisia ei esiinny) sisätiloissa viihtyvää ruskeaa koiranpunkkia eli koiranpuutiaista, Rhipicephalus sanguineusta. Se poikkeaa Ixodes-suvun puutiaisista muun muassa väritykseltään (punaruskea), ja lisäksi sillä on pidemmät jalat. Tämä puutiainen voi perustaa yhdyskuntansa sisätiloihin, ja vaikka se pääasiassa aterioi koirassa, se voi eksyä ihmiseen, jos sen mieliruokaa ei ole tarjolla. Ruskea koiranpunkki ei kuitenkaan levitä borrelioosia eikä puutiaisaivokuumetta, mutta periaatteessa se voisi tartuttaa eräitä muita mikrobitauteja, muun muassa ehrlichioosia, babesioosia ja riketsiooseja, joita se etelämpänä levittääkin. Ruskean koiranpunkin hävittäminen asunnosta voi olla haastavaa. Lajia ei tavata Suomessa luontaisesti, joten havainnot koskevat lähes poikkeuksetta ulkomailta tuotuja yksilöitä. Paikalliset yhdyskunnat ovat alun perin muodostuneet ulkomailta tuoduista yksilöistä, vaikka periaatteessa laji voi levitä infektoituneesta tilasta (esim. eläinhoitola) eteenpäin myös Suomen sisällä.

Lisäksi koiran riesana voi olla runsaasti muita ulkoloisia, täiden, väiveiden ja kirppujen ohella koko joukko punkkeja: nenä-, korva-, karvatuppi-, hilse- ja syyhypunkkeja, jotka voivat vaatia eläinlääkärin hoitoa, mutta nämä eivät siis ole puutiaisia.

Miten puutiaiset löytää helpoiten pitkäkarvaisista kotieläimistä?

Periaatteessa samalla tavoin kuin lasten hiuksista (kuva Punkin etsiminen pitkistä, tummista hiuksista vaatii erityistä huolellisuutta ja kuva Punkki vaaleiden, lyhyiden hiusten seassa). Mitään helppoa keinoa ei ole. On mahdollista, että koirilla ja kissoilla ruokailevia nuoria puutiaisen kehitysasteita, etenkin larvoja, jää säännöllisesti huomaamatta niiden pienen koon takia. Tällöin ne saattavat päästä takaisin luontoon ja osallistua paikallisten puutiaispopulaatioiden ylläpitoon esimerkiksi kaupunkien viheralueilla.

Kuinka kauan punkki elää koiran mukana sisään tultuaan?

Jos naaraspuutiainen on kiinnittynyt, se elää koiran iholla noin 7–8 vrk (maksimissaan kaksi viikkoa, larvat ja nymfit vain muutamia päiviä) ja ottaa ravintoa noin sata kertaa painonsa verran ennen kuin pudottautuu. Naaraspuutiainen munii (jos on myös tavannut koiraan ja hedelmöittynyt) pian irrottauduttuaan 2 000–3 000 munaa ja kuolee pian tämän jälkeen, mutta Ixodes-puutiaisen munilla ei ole juuri selviytymismahdollisuuksia sisällä. Jos kyseessä on kuitenkin ruskea koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus), sen elämänkierto muna–toukka–nymfi–aikuinen voi olla huomattavasti nopeampikin kuin Ixodes-puutiaisen, mutta toisaalta ruskea koiranpunkkikin voi paastota puolitoista vuotta ennen seuraavaa (koiran)veriateriaa.