Mitä tapahtuu, jos jättää borrelioosin hoitamatta antibiooteilla?

Osalla ihmisistä borrelioosi parantuu itsestään. Koska etukäteen ei voida tietää, kenen tauti paranisi, on varhaisvaiheen borrelioosi aina syytä hoitaa asianmukaisella antibiootilla. Hoitamattomana bakteeri voi jäädä piileskelemään elimistöön ja aiheuttaa oireita vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua, jolloin puhutaan borrelioosin myöhäisvaiheesta. Bakteerit leviävät alkuperäisestä pistokohdasta veren mukana usein myös muihin elimiin. Borrelia voi vaurioittaa ihon syvempiä kerroksia surkastuttaen ihon tummaksi ja ohueksi. Tällaisesta ihomuutoksesta käytetään nimitystä acrodermatitis chronica atrophicans (ACA), joka tarkoittaa raajojen ääriosiin (sormet, kämmenet, varpaat, jalat) kehittyvää pitkäaikaista ihoa surkastuttavaa ihottumaa.

Mikään hoito ei paranna borrelioosin aiheuttamia pysyviä elinvaurioita. Eriasteiset hermosäryt ovat tavallisia bakteerien päästyä leviämään pistokohdasta verenkierron kautta muualle elimistöön. Särkyjä esiintyy erityisesti hartioissa ja lapaluiden seudussa sekä toisaalta myös alaraajoihin säteilevinä, ja ne voivat vaihtaa paikkaa melko nopeasti. Säryt johtuvat borreliabakteereiden aiheuttamasta selkäytimestä lähtevien hermojuurten ärsytyksestä.

Borrelia voi tunkeutua myös aivokalvoihin, vaurioittaa suoraan aivoista lähteviä hermoja ja aiheuttaa kasvohalvauksen sekä kuulo-, tasapaino- tai näköhäiriöitä. Joskus borrelia hakeutuu aivokudokseen ja voi aiheuttaa pesäkemäisiä muutoksia. Aivomuutokset voivat johtaa erilaisiin neurologisiin tai psyykkisiin oireisiin ja taudinkuviin. Myös niveltulehdukset ovat mahdollisia. Joskus harvoin borrelia voi levitä myös sydämeen, erityisesti sydämen sykkeestä vastaaviin johtoratoihin. Tällöin sydämen lyöntitiheys saattaa harventua ja voidaan joutua turvautumaan tahdistimeen. Pahimmillaan oireet voivat johtaa jopa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Voiko borreliabakteeri "piiloutua" elimistöön niin, että vasta-ainetestit eivät löydäkään borrelioosia?

Puutiaisen piston ja borreliatartunnan jälkeen kestää yleensä muutamia viikkoja ennen kuin vasta-aineita on kehittynyt riittävästi, jotta testi näyttäisi positiivista. Erityisesti borrelioosiin sopivien myöhäisoireiden tutkimuksissa testi on aina luotettava. Levinneen borrelioosin aikana vasta-ainepitoisuudet ovat selvästi suurentuneita ja vasta-ainediagnostiikka toimii luotettavammin kuin varhaisvaiheessa. On epäilty, että borrelia voisi "piiloutua" elimistöön ja jäädä näkymättä vasta-ainetutkimuksissa, mutta tieteellinen näyttö tällaisista tapauksista puuttuu. Yleensä testit siis toimivat hyvin, ja vasta-ainetestin negatiivinen tulos varmistaa, että kyseessä ei ole (levinnyt tai myöhäisvaiheen) borrelioosi.

Millaisia oireita ns. krooninen borrelioosi voi aiheuttaa? Olisiko borrelioositutkimukset syytä tehdä epäselviksi jäävissä tilanteissa, joissa mitään muuta syytä oireille ei löydy?

Oireet voivat pitkään sairastetussa borrelioosissa olla monimuotoisia, ja niiden vaihtelevuus on borrelioosin myöhäisvaiheelle tunnusomaista. Borrelioosia kutsutaan suureksi matkijaksi, eikä suotta. Pitkäaikaisista oireista tavallisimmat ilmaantuvat hermostoon ja niveliin. Borrelioosin mahdollisuus on hyvä pitää mielessä epäselvien oireiden ilmaantuessa. Toisaalta on olemassa suurikin joukko oireita, jotka ovat väestössä niin yleisiä, ettei niiden perusteella voi alkaa epäillä borrelioosia. Esitiedoista herää jo usein epäily borrelioosin mahdollisuudesta. Rutiininomaisiin tutkimuksiin ei ole epäspesifisten oireiden, esimerkiksi "joka paikan kolottelun", takia aihetta. Tavallisesti levinnyt borrelioosioireisto alkaa yllättävän akuutein oirein eikä niinkään vähitellen hiipivänä.

Tutkijoiden, borrelioosia sairastavia hoitavien lääkäreiden ja potilaiden muodostamien kansainvälistenkin yhteisöjen välillä ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä tarkoitetaan kroonisella borrelioosilla. Yleisesti ajatellaan, että asianmukaisen antibioottihoidon saaneilla potilailla kyse ei ole varsinaisen infektion jatkumisesta, koska ei ole tieteellistä näyttöä borreliabakteereiden löytymisestä hoidon jälkeen oireilevilta potilailta. Pikemminkin ajatellaan, että kyseessä ovat joko pitkään sairastetun borrelioosin aiheuttamat pysyvät kudosvauriot tai elimistön reaktiivisten puolustusmekanismien aiheuttamat oireet. Tästä syystä krooninen borrelioosi ei olekaan täsmälleen oikea nimitys eikä sen vuoksi suositeltava termi. Sen sijaan useimmiten käytetään nimitystä borrelioosin jälkitila tai post-Lyme-oireyhtymä (PTLDS post-treatment-Lyme disease syndrome).

Miksei lääkäri usko, että sairastan kroonista borrelioosia?

Katso edellinen vastaus. Krooninen borrelioosi on kiistanalainen ja huonosti tunnettu tila. Todennäköisesti on olemassa alaryhmä potilaita, jotka saavat borrelioosin jälkitilaoireiston (ns. post-Lyme-oireyhtymän / Lymen taudin jälkioireet). Tässä tilanteessa bakteeritulehdus on laukaissut elimistön immuunivasteen ihmisen omia kudoksia kohtaan, ja tämä puolestaan aiheuttaa eri elimissä tulehdusta ilman eläviä bakteereita. Lääkäri ei siis kiistä, ettei potilaalla voisi esiintyä oireita hoidetun borrelioosin jälkeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole aktiivinen bakteeritulehdus, vaan kyse on niistä elimistön reaktioista, joilla ihminen puolustautuu infektiota vastaan. Jälkitilaoireiston hoitaminen voi olla vaikeaa, eikä uusitusta antibioottihoidosta yleensä ole hyötyä. Täsmähoitoa tällaiseen jälkitilaoireistoon ei ole löydetty vaan hoito on oireenmukaista.

Jos suun kautta antibiootilla hoidetun borrelioosin jälkeen ilmenee jatkuva polvinivelen tulehdus, pitäisikö sitä hoitaa uudella, pidemmällä antibioottikuurilla?

Antibioottihoitoon reagoimaton borrelioosin aiheuttama niveltulehdus on Suomessa harvinainen. Niveltulehduksen syytä ei tiedetä, eikä kyseessä ole nykykäsityksen mukaan elävän bakteerin aiheuttama tila. Tosin yksittäiset koe-eläintutkimukset hiirillä puhuvat sen puolesta, että borreliabakteerit pystyvät joskus piiloutumaan kudoksiin eivätkä tuhoudu antibioottien vaikutuksesta. Antibioottikuurien pituuksia on luonnollisesti vaikea vertailla esimerkiksi hiirien ja ihmisten välillä. Nykykäytännön mukaan pitkiä antibioottihoitokokeiluja ei suositella, jos aiempi hoito on ollut asianmukainen. Kannattaa silti aina tarkistaa, onko aiemmin annettu antibioottihoito ollut ohjeiden mukainen. Mikäli näin ei ole, voidaan harkita toisen antibioottikuurin antamista. Niveltulehduksen uusiessa voi hyvinkin olla aiheellista pyytää reumatautien erikoislääkärin kannanottoa, jolloin voidaan harkita esimerkiksi nivelnestenäytteen analysoimista. Tähän voidaan sisällyttää tarvittaessa myös borrelian DNA:ta etsivä PCR-testi.

Onko mahdollista, että borrelioosi uusiutuu kolme vuotta puutiaisen piston ja sitä seuranneen ihomuutoksen hoidon jälkeen (kahden viikon antibioottikuuri) ja ilmaantuu hyppivinä nivelkipuina jaloissa ja käsissä?

Mikäli kolme vuotta sitten annettu antibioottihoito oli asianmukainen ja tehokas borrelioosia vastaan, on epätodennäköistä, että nykyiset vaivat johtuvat sairastetusta borrelioosista. Nivelvaivoihin on monia muitakin syitä kuin borrelioosi. Toisaalta borrelioosin voi saada uudelleen, ja tutkimukset voivat sen vuoksi olla paikallaan.

Jos iholle vuosia sitten kiinnittynyt puutiainen poistettiin eikä pistokohdan pientä punoitusta lukuun ottamatta ilmaantunut mitään erityistä vaivaa, voiko silti kehittyä myöhäisvaiheen borrelioosi?

Kuvauksen perusteella kyseessä ei ole ollut varsinainen borrelioosiin liittyvä ihomuutos (vaeltava punoitus) vaan pikemminkin piston aiheuttama ihon ärsytysreaktio. Myöhäisvaiheen borrelioosin kehittymisriski on olematon, koska todennäköisesti kyseessä ei ole ollut alkuunkaan borrelioosi. Sitä paitsi osa alkuvaiheen borreliooseistakin paranee itsestään ilman hoitoa. Kun mitään borrelioosiin viittaavia oireita ei ole ollut, eivät myöskään tutkimukset ole tarpeen. Alkuvaiheessa hoitamatta jääneessä borrelioosissa myöhäisvaiheen oireisto alkaa lähes aina jo vuoden kuluessa, joten useiden vuosien jälkeen alkava oireisto ei yleensä ole yhteydessä tähän vuosia aiemmin tapahtuneeseen puutiaisen pistoon.

Voisiko kuukausia tai jopa vuoden kestävä antibioottihoito parantaa borrelioosin myöhäisvaiheen oireet?

Lääketieteellisissä lehdissä on julkaistu useita tutkimuksia, joista yksikään ei ole kyennyt osoittamaan, että potilaalle olisi hyötyä tällaisista ylipitkistä hoidoista. Potilaalla mahdollisesti oleva krooninen oireisto onkin eri asia kuin käynnissä oleva bakteeri-infektio. Nykykäsityksen mukaan levinnyt borrelioosi hoidetaan kahden tai kolmen viikon kestoisella suun kautta otettavalla tai joskus suonensisäisellä antibiootilla. Joissakin tapauksissa hoito voidaan kertaalleen uusia. Suun kautta otettavalla doksisykliini-antibiootilla on klassisen antibakteerisen vaikutuksen lisäksi tulehdusta estävää vaikutusta. Osa borrelioosin jälkitilaa sairastavista potilaista saattaa hieman hyötyä doksisykliinihoidosta, mutta tällöin hoidon teho perustuu juuri kyseisen valmisteen muihin kuin antibioottivaikutuksiin. Missään tapauksessa ei voida suosittaa useiden kuukausien mittaisia antibioottihoitoja.

Jos on ollut vuosittain joitakin punkin pistoja (ja mökki Turunmaan saaristossa), mutta ei rengasmaista ihottumaa ja myöhemmin on ilmaantunut koko alaraajan kovaa särkyä, voisiko kyseessä olla borrelioosi?

Turunmaan saaristo kuuluu alueisiin, joilla borrelioosin esiintyvyys on suuri. Erilaiset raajasäryt voivat liittyä borrelioosiin, joten verinäytteestä tehtävä vasta-ainemittaus ja tarvittaessa myös aivo-selkäydinnestetutkimus voisivat olla paikallaan. Lääkärin vastaanotolla on hyvä pohtia myös muita erotusdiagnostisia vaihtoehtoja.

Korvalehdestä poistetusta kivuttomasta punaisesta patista löytyi patologin tutkimuksessa borrelioosi. Vaikka mitään muuta vaivaa ei ollut, voiko kyseessä olla borrelioosin myöhäisvaihe ja minkälaista hoitoa tarvitaan?

Korvalehdestä on poistettu niin sanottu borrelialymfosytooma (kuva ), jota pidetään yleensä varhaiseen tautiin liittyvänä. Hoidoksi riittää suun kautta annettava antibiootti, ja ennuste on hyvä.

Voiko taudin etenemisen seuraavaan vaiheeseen jotenkin estää?

Varhaisvaiheen ihomuutos (vaeltava punoitus) ja neuroborrelioosi reagoivat erinomaisesti ohjeiden mukaiseen antibioottihoitoon. Tällöin myöhempiä ongelmia ei yleensä tule. Jos hoito on annettu kuukausien tai vuosien viiveellä, voi hoidon jälkeen herkemmin kehittyä post-Lyme-oireyhtymä. Borrelioosin jälkitilaan liittyvissä oireissa kyseeseen tulevat lähinnä toimintakykyä ylläpitävät hoidot.

Miten kroonista borrelioosia pitäisi hoitaa?

Ensinnäkin, jos antibioottihoitoa tähän infektioon ei ole lainkaan ollut, pitäisi sellainen myös kroonistuneessa vaiheessa antaa. Jos sen sijaan puhutaan hoidon jälkeisestä kroonisesta oireistosta, kysymykseen ei toistaiseksi ole kansainvälistä eikä kansallista yleisesti hyväksyttyä vastausta. Suomalaisenkin tutkimuksen mukaan pienelle osalle levinnyttä borrelioosia sairastavista potilaista jää antibioottihoidon jälkeen borrelioosin jälkitilaan viittaavia oireita, jotka useimmiten viimeistään parissa vuodessa sammuvat, mutta voivat jäädä joskus jopa pysyviksi.

Onko borrelioosiin huomattu kytkeytyvän muita tauteja?

Joillakin kroonista tulehdusta aiheuttavilla viruksilla, esimerkiksi HIV- ja hepatiitti C -viruksilla, on selvä yhteys imusolmukekasvaimen syntyyn. Borrelioosin osalta tätä ei ole voitu osoittaa.

Onko borrelioosilla yhteyttä Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin?

Neuroborrelioosin oireet monimuotoisuudessaan voivat muistuttaa useita aivosairauksia, mutta yhteyttä Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin ei ole todettu.