Miten lääkäri hoitaa borrelioosipotilasta?

Borrelioosi on infektiotauti, jonka hoidossa käytetään antibioottilääkitystä. Ihomuutosvaiheessa aloitettu suun kautta otettava parin viikon antibioottihoito parantaa infektion lähes sataprosenttisesti. Pidemmälle edennyt sairaus vaatii usein suonensisäisen antibioottihoidon.

Kuinka nopeasti antibioottihoito borreliatartunnan jälkeen pitää aloittaa, jotta se tehoaisi varmasti? Onko totta, ettei antibioottihoito enää viikon kuluttua puutiaisen pistosta autakaan?

Jos ihomuutos on selvä, ei kannata odottaa ainakaan useampia päiviä, koska bakteeri voi tällöin herkemmin levitä verenkierron välityksellä laajemmalle elimistöön ja aiheuttaa muitakin oireita. Antibioottihoito puree ihossa oleviin bakteereihin nopeasti eli muutamassa päivässä riippumatta siitä, onko hoito aloitettu esim. viikon kuluttua tai kolmen kuukauden kuluttua. Varhainen hoidon aloitus on tärkeää siis lähinnä siksi, ettei bakteereita ehdi kulkeutua hankalammin hoidettaviin paikkoihin, esim. keskushermostoon.

Borrelioosi aiheuttaa erilaisia taudinkuvia, esim. varhaisvaiheessa ihoreaktion ja myöhemmässä vaiheessa neurologisia tai niveltulehdusoireita. Onko hoito aina samanlainen?

Varhaisvaiheessa riittää hyvin antibioottihoito tabletteina suun kautta nautittuna 2–3 viikon ajan. Borrelioosin levinneen vaiheen alussa voidaan myös käyttää tabletteina otettavaa antibioottihoitoa, mutta myöhemmissä vaiheissa käytetään useimmiten suonensisäistä antibioottilääkitystä. Antibiootti annetaan poliklinikassa kerran päivässä suoneen.

Kenelle vastuu neuroborrelioosin hoidosta kuuluu?

Neuroborrelioosidiagnoosiin vaaditaan yleensä aivo-selkäydinnestenäytteen ottaminen ja tutkiminen. Hoito on haastavaa ja vaatii lääkärin, jolla on kokemusta neuroborrelioosista. Neuroborrelioosipotilasta hoitaa useimmiten infektiolääkäri tai neurologi, mutta jos potilaalla on esimerkiksi korvan tai silmän alueen oireita, tarvitaan joskus näiden alojen erikoislääkärien osaamista

Voiko antibioottikuurin aloittaa liian aikaisin borrelioosin suhteen? Siis jos aloittaa heti punkin huomaamisen jälkeen ennen varsinaisia oireita?

Jos iho tarkastetaan kesällä joka ilta ja löydetään puutiainen kiinnittyneenä iholta, riittää tässä vaiheessa puutiaisen irrottaminen ja mahdollisesti kehittyvien oireiden seuranta. Joillakin ihoalueilla, esim. nivustaipeessa tai häpykarvoituksen alueella, puutiainen voi kuitenkin olla kiinnittyneenä pitkäänkin ennen sen huomaamista. Jos iholta löydetään puutiainen, joka on paisunut veriaterian seurauksena ja ollut siten todennäköisesti pidempään kiinnittyneenä, ja jos tilanteeseen on liittynyt lievää lämpöilyä ja esim. päänsärkyä, on mahdollista, että oireet ovat borreliatartuntaan liittyviä. Koska tällaisesta oireilusta ei ainakaan ilman lisäkokeita pysty sanomaan, mikä sen aiheuttaja on, voidaan antibioottikuuri katsoa aiheelliseksi.

Jos on aloittanut antibioottihoidon ennen varsinaisia oireita, jääkö iho-oire kokonaan tulematta, vaikka olisikin saanut tartunnan?

Tällaisessa tapauksessa iho-oire jää todennäköisesti tulematta.

Jos hoidetaan borrelioosia suonensisäisellä antibioottihoidolla, kuinka kauan menee ennen kuin bakteeri on varmasti hävinnyt?

Suonensisäinen antibiootti on tehokkain tunnettu hoitovaihtoehto. Kahden viikon antibioottihoito tappaa kaikki borreliabakteerit, vaikka oireisto ei vielä olisikaan kokonaan häipynyt. Elimistön puolustusreaktio borreliabakteeria kohtaan on monimutkainen, ja on yleistä, että reaktion sammuminen voi jatkua jopa kuukausia antibioottihoidon loppumisen jälkeen.

Voiko heti punkin piston jälkeen noussut korkea kuume (39 °C), CRP-pitoisuus yli 100 mg/l ja nilkan turvotus olla borrelioosin aiheuttamia?

Tällaista akuuttia taudinkuvaa, jossa on mukana niveltulehdukselta vaikuttava oire, ei borrelioosiin liity. CRP-pitoisuus tai leukosyyttiarvo nousevat borrelioosissa harvoin. Borrelia voi levitä verenkiertoon aiheuttamatta minkäänlaista ihoreaktiota. Jos tällaista tilannetta epäillään oireiden syyksi, on hyvä aloittaa antibioottihoito.

Parantaako antibioottikuuri borrelioosin?

Antibioottikuuri hävittää borreliabakteerit elimistöstä pysyvästi (arviolta 99 %:ssa tapauksista), kun hoito on mitoitettu annostukseltaan ja pituudeltaan tavallisimmat hoitosuositukset täyttäväksi. Jos infektio on jatkunut pitkään ennen hoitoa, voi osalle potilaista jäädä erilaisia pitkäaikaisia oireita, jotka luultavimmin ovat seurausta elimistön käynnistämistä ns. immunologisista puolustusmekanismeista. Näillä elimistön immunologisen järjestelmän tuottamilla oireilla on taipumus ajan mittaan sammua itsestään, mutta joskus voidaan joutua turvautumaan esim. pieniannoksiseen kortisonihoitoon. Hyvin pienelle osalle potilaista saattaa jäädä pysyviäkin oireita.

Jos ihoreaktion perusteella borrelioosiksi todettu infektio on hoidettu antibioottikuurilla, jonka seurauksena ihottuma hävisi, onko syytä pelätä taudin aiheuttavan ongelmia vielä tulevaisuudessa?

Hoidon jälkeen mahdolliset ongelmat näyttäytyvät kyllä käytännössä jo viimeistään puolen vuoden aikana, joten pitkällä aikavälillä ei ole mitään syytä odottaa minkäänlaisia oireita.

Kannattaako borrelioosiin saadun antibioottikuurin jälkeen mennä verikokeeseen?

Yleensä tämä ei ole tarpeellista. Borreliavasta-aineet ovat elimistön tuotamia proteiineja, eikä niistä siis sinänsä ole mitään haittaa. Päinvastoin, ne saattavat jopa suojata uusilta infektioilta. Vasta-ainepitoisuuksilla on taipumus laskea hitaasti ja yksilöllisesti. Tästä syystä on vasta-ainetasojen tulkinta hoidon jälkeen vaikeaa. Vielä esim. vuodenkin päästä tuloksekkaan hoidon jälkeen monilla potilailla on selvästi koholla olevavasta-ainetaso.

Millä raskaudenaikaista borrelioosia voi hoitaa, jos potilas on allerginen amoksisilliinille?

Koska doksisykliiniä ei raskauden aikana voi käyttää, tulevat kyseeseen lähinnä makrolidiryhmän antibiootit ja toisen polven kefalosporiinit tai vaikeammissa tapauksissa suonensisäinen kolmannen polven kefalosporiini.

Miten pitää toimia, jos vaeltavan punoituksen vuoksi saadun antibioottikuurin jälkeen ihomuutos on edelleen selvästi näkyvissä?

Jos ihomuutoksen väri on muuttunut siten, että "aktiivisen" näköinen punoitus on muuttunut hieman ruskehtavaksi, ja varsinkin jos ihomuutos ei enää kasva, ei ole syytä huoleen. Tarvittaessa ihomuutoksen reuna kannattaa piirtää mustekynällä tai tussilla ja seurata sitten muutoksen kokoa esim. viikon ajan. Jos muutos kasvaa, on syytä mennä uudelleen lääkäriin, jolloin voidaan harkita pidempää kuuria taimahdollisesti toisen antibioottivalmisteen käyttöä

Onko Suomessa tapana antaa ennalta ehkäisevä antibioottikuuri borrelioosia vastaan?

Eurooppalaisissa suosituksissa ei ennalta ehkäisevää hoitoa puutiaisen piston jälkeen suositella, koska käytännössä reilusti yli 90 % lääkityksistä menisi hukkaan ja tällöin turhien hoitojen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Raskaana olevat potilaat ovat poikkeus, koska on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että borreliat pääsevät ihosta verenkiertoon jo ennen ihomuutoksen ilmaantumista. Verenkierrosta borreliabakteerit saattavat päästä kulkeutumaan myös istukan läpi sikiöön. Ennalta ehkäisevän hoidon pituus raskaana oleville voisi olla 3–5 vrk, mutta tällaistakaan kuuria eivät kaikki asiantuntijat suosittele. Raskauden aikanakaan ei kannata aloittaa kuuria, jos puutiainen on ollut kiinni ihossa vain hetken. Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, jossa ei-raskaana oleville henkilöille oli annettu kerta-annoksena doksisykliiniä kolmen vuorokauden kuluessa puutiaisen pistosta. Näin oli saatu ihon vaeltavan punoituksen riski vähenemään noin 85 %, mutta muiden tautimuotojen riskin mahdollista vähenemistä ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Mm. alalajierojen vuoksi ei tutkimuksen tuloksia suoraan voi soveltaa Euroopassa.

Voiko borreliabakteeri olla vastustuskykyinen jotain tiettyä antibioottia kohtaan?

Kaikki antibiootit eivät pure borreliabakteeriin, mutta ns. hankittua vastustuskykyä antibiooteille borreliabakteereilla ei ole. On olemassa joukko antibiootteja, joita käytetään borrelioosin hoidossa, ja nämä lääkkeet tepsivät borreliaan aina. Antibioottivalinta tehdään potilaan taudinkuvan ja iän perusteella.

Kannattaisiko puutiaisen piston jälkeen tai vaikkapa kesän aikana tulleiden useiden puutiaisen pistojen jälkeen syksyllä syödä varmuudeksi antibioottikuuri?

On pikemminkin syytä välttää turhia antibioottikuureja. Myöskään vasta-aineiden testaaminen ei ole järkevää, koska joillakin alueilla voi jopa viidennekseltä terveistäkin ihmisistä löytyä vasta-aineita.

Minkälainen tulos saadaan antibioottihoidolla pitkään kestäneessä levinneessä borrelioosissa?

Tavallisesti oireisto lievittyy kohtalaisen hyvin jo antibioottikuurin aikana, mutta joskus hoidon aikana tai alussa oireet paradoksaalisesti pahenevat ja voi ilmaantua uusiakin oireita. Tämä johtunee siitä, että elimistön puolustusmekanismit hyökkäävät kuolleita borreliabakteereita vastaan, mikä voi aiheuttaa mm. kuumereaktioita tai niveloireiston väliaikaista pahenemista. Tavallista on, että antibioottikuurin loppuessa oireisto ei vielä ole täysin rauhoittunut. Tämä johtuu siitä, että kudoksissa oleva tulehdusreaktio ei ole ehtinyt sammua. Toisinaan tällaisen reaktion sammumiseen voi kulua yli puoli vuotta. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä pidempään oireisto on kestänyt ennen hoidon aloittamista, sitä pidempään kestää myös oireiston rauhoittuminen hoidon jälkeen. Noin 10 %:lle hoidetuista voi jäädä erilaisia kroonisia reaktiivisia oireita.

Jääkö borrelia jossain muodossa elimistöön ikuisesti ja aktivoituu kenties joskus myöhemmin?

Tällaisesta uinuvassa tilassa olevasta bakteerimuodosta ja sen myöhemmästä aktivoitumisesta on esitetty epäilyjä. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tehokkaan antibioottihoidon jälkeen tietyssä immuunisysteemin tilassa hiireen jääneet borreliat kykenisivätkin uudelleen aktivoitumaan. Ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä siitä, että tämä olisi mahdollista ihmiselimistössä.

Mistä voi johtua hoidon jälkeen jäänyt krooninen oireisto?

Tähän voi olla useita syitä: 1) Seuranta-aika on liian lyhyt. Oireisto kuitenkin sammuu itsestään ajan kuluessa. 2) Oireisto voikin liittyä muuhun sairauteen tai iän mukanaan tuomiin oireisiin. 3) Borreliainfektio on voinut tehdä pysyviä kudosvaurioita ennen hoitoa. 4) Hoito on voinut olla lyhyempi tai annostukseltaan pienempi kuin hoitosuosituksissa, ts. se on ollut riittämätön. Näissä tapauksissa kannattaa antaa uusi ja suositukset täyttävä antibioottihoito. 5) Oireisto voi liittyä borreliainfektioon, mutta bakteerit ovat toimineet elimistön puolustusmekanismien välityksellä tapahtuvan oireilun laukaisijana. Elimistön immunologinen systeemi on monimutkainen.Tunnetaan joitakin infektion laukaisemia ns. reaktiivisia tiloja, joissa infektio on suistanut immunologiset puolustusmekanismit sellaiselle radalle, jossa immunologiset mekanismit pysyvät aktiivisina, vaikka bakteerit on tuhottu antibioottihoidolla.

Kuinka Suomessa suhtaudutaan borrelioosin pitkiin (esim. vuoden mittaisiin) antibioottihoitoihin, joita maailmalla jossain määrin annetaan?

Lääketieteellisissä lehdissä on julkaistu useita tutkimuksia, joista yksikään ei ole kyennyt osoittamaan, että potilaalle olisi pitkäaikaista hyötyä tällaisista ylipitkistä hoidoista. Potilaalla mahdollisesti oleva krooninen oireisto onkin eri asia kuin edelleen käynnissä oleva bakteeri-infektio. Oireita voi muodostua monilla eri mekanismeilla. Antibioottihoito puolestaan auttaa vain käynnissä olevaan bakteeri-infektioon. Katso myös edellinen vastaus.