Etusivu » Virtsanäyte kotona

Virtsanäyte kotona

Laboratoriotutkimusten tulkinta
6.5.2016
Seija Eskelinen

Virtsanäyte

Virtsanäyte tarvitaan useimmiten bakteerien osoittamista tai virtsan mikroskooppitutkimusta varten (ks. «Virtsanäytteet»1). Itse virtsan tutkiminen tehdään aina laboratoriossa (terveysasemalla/sairaalassa), mutta näyte voidaan ottaa myös kotona, jos potilas on saanut siihen hyvät suulliset ja kirjalliset, mielellään kuvilla varustetut ohjeet. Potilaan itsensä antama näyte on alttiimpi virheille kuin ammattihenkilön ottama näyte. Epäkelpojen näytteiden osuutta on tutkimusten mukaan saatu vähennettyä hyvällä ohjeistuksella.

Esivalmistelut

Virtsanäyte otetaan aamulla siten, että edellisestä virtsaamisesta on kulunut vähintään 4–6 tuntia. Veden juomista on vältettävä yöllä, jotta virtsasta ei tulisi liian laimeaa, ja aamullakin saa juoda enintään lasillisen vettä.

Yölevon jälkeinen aamunäyte on suositeltava myös siksi, että fyysinen rasitus saattaa vaikuttaa virtsan koostumukseen, etenkin proteiineihin. Naisilla kuukautisten aikaista virtsanäytteen ottoa ei suositella, sillä testiliuskoissa tutkitaan myös veren esiintymistä virtsassa.

Kuljetusta varten käytettävät kylmävaraajat laitetaan kotona pakastimeen jo edellisenä iltana.

Äkillisissä virtsatulehdusoireissa on usein niin tiheä pakottava virtsaamistarve, että joudutaan tyytymään lyhyemmän aikaa rakossa olleeseen virtsanäytteeseen.

Näytteenotto (puhtaasti laskettu virtsa eli PLV)

Bakteeritutkimusta varten virtsanäyte otetaan tietyllä tavalla, jotta virtsaputken suulta (jossa on kaikilla runsaasti bakteereita) ei tulisi mukaan liikaa bakteereita tuloksia sotkemaan. Puhutaan puhtaasti lasketusta virtsasta, jonka lyhenne on PLV.

Tee näin:

  1. Pese kädet ja alapää huolellisesti. Naiset levittävät häpyhuulet erilleen, ja miehet vetävät esinahan taakse. Terska tai ulkosynnytin pestään ilman saippuaa käsisuihkulla tai märällä WC-paperilla. Yhtä WC-paperia saa käyttää vain kerran. Virtsaputken suu pestään edestä taaksepäin vetäen. Toista pesu vähintään neljä kertaa kädenlämpöisellä vedellä ja kuivaa lopuksi kertakäyttöpyyhkeellä.
  2. Jos näyte joudutaan antamaan kuukautisten tai runsaan valkovuodon aikana, emättimeen asetetaan tamponi näytteen antamisen ajaksi.
  3. Aloita virtsan laskeminen WC-pyttyyn, jotteivät alkusuihkussa mukana tulevat virtsaputken suun bakteerit tule näytteeseen.
  4. Vie virtsasuihkua katkaisematta näyteastia virtsasuihkuun, ota n. ½ dl näyte (2/3 purkillista), ja laske loppuvirtsa WC-pyttyyn.
  5. Näyteastian sisäosaan ei saa koskea, jottei sormista siirry bakteereita näytteeseen. Sulje näyteastian kansi heti ja jäähdytä jääkaapissa.
  6. Jos näyte pitää siirtää näyteputkeen, se pitää tehdä annetun ohjeistuksen mukaisesti heti näytteenoton jälkeen.
  7. Näyteputket on toimitettava mahdollisimman nopeasti laboratorioon.

Tätä käytäntöä kutsutaan myös puhtaasti lasketuksi keskisuihkunäytteeksi.

Useimmat virtsanäytteet otetaan PLV-menetelmällä, mutta esimerkiksi klamydianäyte otetaan heti virtsaamisen alussa ensipisaroista ja ilman alapesua.

Virtsan koostumusta tutkittaessa (esim. raskaustesti) ns. astianäytettä ei tarvitse ottaa, vaan yleensä riittää eräänlainen "pikatesti".

Virtsanäyte lapsilla

Leikki-ikäisiltä lapsilta saadaan PLV-näyte kiinnittämällä näytemuki potan etuosaan, jolloin luonnostaan voimistuva virtsasuihku osuu mukiin virtsaamisen keskivaiheilla. Vaippaikäisellä lapsella näytteenottoon käytetään vaipan väärälle puolelle muovikalvoon kiinnitettävää virtsatyynyä.

Vuorokausivirtsanäyte

Silloin tällöin tarvitaan koko vuorokauden aikana erittyvä virtsa tutkittavaksi. Tätä menetelmää käytetään esimerkiksi joidenkin hormoni- ja suolatasapainohäiriöiden selvittämisessä. Erityisesti vuorokausivirtsan keräämisessä on tärkeää noudattaa keräysohjetta tarkasti.

Vuorokausivirtsanäytteessä kerätään kokonaisen vuorokauden aikana erittyvä virtsa keräysastiaan. Keräysastioissa käytetään tutkimuksesta riippuen erilaisia säilytysaineita. Siksi astia pitää saada laboratoriosta, eikä virtsaa voida kerätä kotoa löytyvään astiaan. Tutkittavan aineen eritys vaihtelee eri vuorokaudenaikoina, joten virtsaa ei saa joutua hukkaan keräyksen aikana. Jos näin käy (esimerkiksi yöllä unenpöpperössä virtsaakin suoraan WC-pyttyyn), siitä pitää ilmoittaa laboratorioon, jotta koe keskeytetään ja annetaan uusi keräysastia; virheellisestä tuloksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. On nimittäin todettu, että ohjeistuksesta huolimatta jopa puolet potilaista toimittaa epäkelvon keräysvirtsanäytteen laboratorioon.

Vuorokausivirtsa kerätään seuraavasti:

  1. Aloita aamulla esimerkiksi klo 7 tyhjentämällä koko virtsarakko WC-pyttyyn. Tätä virtsaa ei siis oteta talteen. Tämä kellonaika on keräyksen alkamisaika, joka merkitään muistiin minuutin tarkkuudella.
  2. Kerää tämän jälkeen kaikki virtsa, mitä vuorokauden (24 tunnin) aikana tulee. Virtsaa ei saa joutua hukkaan.
  3. Kerää myös ulostamisen aikana erittyvä virtsa talteen, mutta virtsan joukkoon ei saa sekoittua ulostetta tai paperia.
  4. Keräysastia on pidettävä viileässä, mieluiten jääkaapissa.
  5. Viimeinen virtsakeräys tehdään täsmälleen 24 tuntia muistiinmerkitystä aloituskellonajasta.
  6. Vie koko kanisteri laboratorioon, jossa mitataan määrä ja otetaan näyte tutkimusta varten.
  7. Joidenkin keräysten yhteydessä on annosteltava säilöntäainetta keräysastiaan. Noudata ohjeistusta säilöntäaineen lisäämisestä tarkasti.

Lue lisää:

Virtsan bakteeriviljely2

Virtsan solut (sakka) (U-solut) 3

Virtsanäytteet1