Miten lääkäri hoitaa borrelioosipotilasta?

Borrelioosi on infektiotauti, jonka hoidossa käytetään antibioottilääkitystä. Ihomuutosvaiheessa aloitettu suun kautta otettava parin viikon antibioottihoito parantaa infektion lähes sataprosenttisesti. Myös pidemmälle edennyt sairaus paranee useimmiten suun kautta otettavalla antibioottihoidolla. Harvinaisissa tilanteissa lääkäri voi katsoa, että tilanne vaatii suonensisäisen antibioottihoidon.

Kuinka nopeasti borreliatartunnan jälkeen antibioottihoito pitää aloittaa, jotta se tehoaisi varmasti? Onko totta, ettei antibioottihoito enää viikon kuluttua puutiaisen pistosta autakaan?

Jos ihomuutos on selvä, ei kannata odottaa ainakaan useampia päiviä, koska bakteeri voi tällöin herkemmin levitä verenkierron välityksellä laajemmalle elimistöön ja aiheuttaa muitakin oireita. Antibioottihoito puree ihossa oleviin bakteereihin nopeasti eli muutamassa päivässä riippumatta siitä, onko hoito aloitettu esimerkiksi viikon kuluttua tai kolmen kuukauden kuluttua. Varhainen hoidon aloitus on tärkeää siis lähinnä siksi, ettei bakteereita ehdi kulkeutua hankalammin hoidettaviin paikkoihin, esimerkiksi keskushermostoon.

Borrelioosi aiheuttaa erilaisia taudinkuvia, esimerkiksi varhaisvaiheessa ihoreaktion ja myöhemmässä vaiheessa neurologisia tai niveltulehdusoireita. Onko hoito aina samanlainen?

Varhaisvaiheen ihoinfektiossa 2 viikon tablettiantibioottihoito riittää hyvin. Borrelioosin levinneessäkin vaiheessa voidaan käyttää tabletteina otettavaa antibioottihoitoa, mutta tarvittavan hoidon pituus saattaa olla kahden viikon sijasta 3 tai 4 viikkoa. Myöhemmissä vaiheissa saatetaan joskus käyttää tablettihoidon sijaan suonensisäistä antibioottilääkitystä kerran päivässä polikliinisesti.

Kenelle vastuu neuroborrelioosin hoidosta kuuluu?

Neuroborrelioosidiagnoosiin vaaditaan yleensä aivo-selkäydinnestenäytteen ottaminen ja tutkiminen. Sen vuoksi hoito on haastavaa ja vaatii lääkärin, jolla on kokemusta neuroborrelioosista. Neuroborrelioosia sairastavaa hoitaa useimmiten infektiolääkäri tai neurologi, mutta jos potilaalla on esimerkiksi korvan tai silmän alueen oireita, tarvitaan joskus näiden alojen erikoislääkärien osaamista.

Voiko antibioottikuurin aloittaa liian aikaisin borrelioosin suhteen? Siis jos aloittaa heti punkin huomaamisen jälkeen ennen varsinaisia oireita?

Jos iho tarkastetaan kesällä joka ilta ja tässä yhteydessä löydetään ihoon kiinnittynyt puutiainen, riittää puutiaisen irrottaminen ja mahdollisesti kehittyvien oireiden seuranta. Joillakin ihoalueilla, esimerkiksi nivustaipeessa tai häpykarvoituksen alueella, puutiainen voi kuitenkin olla kiinnittyneenä pitkäänkin ennen sen huomaamista. Jos iholta löydetään puutiainen, joka on paisunut veriaterian seurauksena ja ollut siten todennäköisesti pidempään kiinnittyneenä ja jos tilanteeseen liittyy lievää lämpöilyä ja esimerkiksi päänsärkyä, on mahdollista, että nämä oireet ovat borreliatartuntaan liittyviä. Koska tällaisesta oireilusta ei ainakaan ilman lisäkokeita pystytä sanomaan, mikä sen aiheuttaja on, voidaan antibioottikuuri katsoa aiheelliseksi.

Jos on aloittanut antibioottihoidon ennen varsinaisia oireita, jääkö iho-oire kokonaan ilmaantumatta, vaikka olisikin saanut tartunnan?

Tällaisessa tapauksessa iho-oire jää todennäköisesti ilmaantumatta. Antibioottihoito tuhoaa tehokkaasti kehossa olleet bakteerit eikä myöhäisoireitakaan pääse ilmaantumaan. Kuitenkaan pelkän punkin pureman vuoksi antibioottihoitoa ei rutiinimaisesti suositella, koska tutkimusten mukaan vain 2 %:ssa tapauksista pidempäänkin kiinnittyneen puutiaisen poiston jälkeen kehittyy borrelioosi.

Jos hoidetaan borrelioosia suonensisäisellä antibioottihoidolla, kuinka kauan menee ennen kuin bakteeri on varmasti hävinnyt?

Suonensisäinen antibiootti on tehokkain tunnettu hoitovaihtoehto, mutta useissa tutkimuksissa tablettihoidolla on saavutettu yhtä hyvä teho. Kahden–kolmen viikon antibioottihoito tappaa kaikki borreliabakteerit, vaikka oireisto ei vielä olisikaan kokonaan häipynyt. Elimistön puolustusreaktio borreliabakteeria kohtaan on monimutkainen, ja on yleistä, että reaktion sammuminen voi jatkua jopa kuukausia antibioottihoidon loppumisen jälkeen.

Voivatko heti punkin piston jälkeen noussut korkea kuume (39 °C), suuri CRP-pitoisuus (yli 100 mg/l) ja nilkan turvotus olla borrelioosin aiheuttamia?

Tällaista akuuttia taudinkuvaa, jossa on mukana niveltulehdukselta vaikuttava oire, ei borrelioosiin liity. CRP-pitoisuus ja leukosyyttiarvo nousevat borrelioosissa harvoin. Borrelia voi levitä verenkiertoon aiheuttamatta minkäänlaista ihoreaktiota tai kuumettakaan. Jos potilaalla on kysymyksessä kuvattu oireisto ja tilanne, on tietenkin hyvä hakeutua lääkäriin ja todennäköisesti aloittaa jokin antibioottihoito, mutta tarvitaan myös muita laboratoriotutkimuksia oireiston syyn selvittämiseksi.

Parantaako antibioottikuuri borrelioosin?

Antibioottikuuri hävittää borreliabakteerit elimistöstä pysyvästi, kun hoito on mitoitettu annostukseltaan ja pituudeltaan tavallisimmat hoitosuositukset täyttäväksi. Jos infektio on jatkunut pitkään ennen hoitoa, voi osalle potilaista jäädä erilaisia pitkäaikaisia oireita, jotka luultavimmin ovat seurausta elimistön käynnistämistä niin sanotuista immunologisista puolustusmekanismeista. Näillä elimistön immunologisen järjestelmän tuottamilla oireilla on taipumus ajan mittaan sammua itsestään, mutta joskus voidaan tarvita esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä joksikin aikaa.

Jos ihoreaktion perusteella borrelioosiksi todettu infektio on hoidettu antibioottikuurilla, jonka seurauksena ihottuma hävisi, onko syytä pelätä taudin aiheuttavan ongelmia vielä tulevaisuudessa?

Hoidon jälkeen mahdolliset ongelmat näyttäytyvät kyllä käytännössä jo viimeistään puolen vuoden aikana, joten pitkällä aikavälillä ei ole mitään syytä odottaa minkäänlaisia oireita.

Kannattaako borrelioosiin saadun antibioottikuurin jälkeen mennä verikokeeseen?

Tämä ei ole juuri koskaan tarpeellista. Borreliavasta-aineet ovat elimistön tuottamia proteiineja, eikä niistä siis sinänsä ole mitään haittaa. Päinvastoin ne saattavat jopa suojata uusilta infektioilta. Vasta-ainepitoisuuksilla on taipumus laskea hitaasti ja yksilöllisesti. Tästä syystä vasta-ainetasojen tulkinta hoidon jälkeen on vaikeaa. Monilla potilailla on selvästi koholla oleva vasta-ainetaso vielä vuodenkin kuluttua tuloksekkaasta hoidosta. Tällöinkään asia ei vaadi laboratorioseurantaa.

Millä raskaudenaikaista borrelioosia voi hoitaa, jos on allerginen amoksisilliinille?

Koska doksisykliiniä ei raskauden aikana voi käyttää, tulevat kyseeseen lähinnä makrolidiryhmän antibiootit ja toisen polven kefalosporiinit tai vaikeammissa tapauksissa suonensisäinen kolmannen polven kefalosporiini.

Miten pitää toimia, jos vaeltavan punoituksen vuoksi saadun antibioottikuurin jälkeen ihomuutos on edelleen selvästi näkyvissä?

Jos ihomuutoksen väri on muuttunut siten, että "aktiivisen" näköinen punoitus on muuttunut hieman ruskehtavaksi, ja varsinkin jos ihomuutos ei enää kasva, ei ole syytä huoleen. Tarvittaessa ihomuutoksen reuna kannattaa piirtää mustekynällä tai tussilla ja seurata sitten muutoksen kokoa esimerkiksi viikon ajan. Jos muutos kasvaa, on syytä mennä uudelleen lääkäriin, jolloin voidaan harkita pidempää kuuria tai mahdollisesti toisen antibioottivalmisteen käyttöä.

Onko Suomessa tapana antaa ehkäisevä antibioottikuuri borrelioosia vastaan?

Eurooppalaisissa suosituksissa ei suositella ehkäisevää hoitoa puutiaisen piston jälkeen, koska käytännössä jopa 98 % lääkityksistä menisi hukkaan, ja tällöin turhien hoitojen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, jossa ei-raskaana oleville henkilöille annettiin kerta-annoksena doksisykliiniä kolmen vuorokauden kuluessa puutiaisen pistosta. Näin ihon vaeltavan punoituksen riski pieneni noin 85 %, mutta muiden tautimuotojen riskin mahdollista pienenemistä ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Muun muassa alalajierojen vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan soveltaa Euroopassa. Euroopassa asiantuntijoiden konsensus onkin, ettei ennalta ehkäisevään lääkitykseen puutiaisen piston jälkeen ole aihetta.

Raskaana olevat potilaat saattaisivat periaatteessa muodostaa poikkeuksen, koska on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että borreliat pääsevät ihosta verenkiertoon jo ennen ihomuutoksen ilmaantumista. Verenkierrosta borreliabakteerit saattavat päästä kulkeutumaan myös istukan läpi sikiöön. Ennalta ehkäisevän penisilliini- tai amoksisilliinihoidon pituus voisi olla esimerkiksi 3 vuorokautta, mutta tällaistakaan kuuria useimmat asiantuntijat eivät suosittele. Raskauden aikanakaan ei kannata aloittaa hoitoa ainakaan, jos puutiainen on ollut kiinni ihossa vain hetken.

Voiko borreliabakteeri olla vastustuskykyinen jotain tiettyä antibioottia kohtaan?

Kaikki antibiootit eivät pure borreliabakteeriin, mutta niin sanottua hankittua vastustuskykyä antibiooteille borreliabakteereilla ei ole. On olemassa joukko antibiootteja, joita käytetään borrelioosin hoidossa, ja nämä lääkkeet tepsivät borreliaan aina. Antibioottivalinta tehdään potilaan taudinkuvan ja iän perusteella.

Kannattaisiko puutiaisen piston jälkeen tai vaikkapa kesän aikana tulleiden useiden puutiaisen pistojen jälkeen syksyllä syödä varmuudeksi antibioottikuuri?

On pikemminkin syytä välttää turhia antibioottikuureja. Myöskään vasta-aineiden testaaminen ei ole järkevää, koska joillakin alueilla jopa neljännekseltä terveistä ihmisistä voi löytyä vasta-aineita.

Minkälainen tulos saadaan antibioottihoidolla pitkään kestäneessä levinneessä borrelioosissa?

Tavallisesti oireisto lievittyy kohtalaisen hyvin jo antibioottikuurin aikana, mutta joskus hoidon aikana tai alussa oireet paradoksaalisesti pahenevat ja voi ilmaantua uusiakin oireita. Tämä johtunee siitä, että elimistön puolustusmekanismit hyökkäävät kuolleita borreliabakteereita vastaan, mikä voi aiheuttaa muun muassa kuumereaktioita tai niveloireiston väliaikaista pahenemista. Tavallista on, että antibioottikuurin loppuessa oireisto ei vielä ole täysin rauhoittunut. Tämä johtuu siitä, että kudoksissa oleva tulehdusreaktio ei ole ehtinyt sammua. Toisinaan tällaisen reaktion sammumiseen voi kulua yli puoli vuotta. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä pidempään oireisto on kestänyt ennen hoidon aloittamista, sitä pidempään kestää myös oireiston rauhoittuminen hoidon jälkeen. Noin 10 %:lle hoidetuista voi jäädä erilaisia reaktiivisia oireita esimerkiksi puolen vuoden ajaksi, mutta kroonisiksi ja merkittäviksi jää vain noin prosentti oireista.

Jääkö borrelia jossain muodossa elimistöön ikuisesti ja aktivoituu kenties joskus myöhemmin?

Tällaisesta uinuvassa tilassa olevasta bakteerimuodosta ja sen myöhemmästä aktivoitumisesta on esitetty epäilyjä. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tehokkaan antibioottihoidon jälkeen tietyssä immuunisysteemin tilassa hiireen jääneet borreliat kykenisivätkin uudelleen aktivoitumaan. Ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä siitä, että tämä olisi mahdollista ihmiselimistössä.

Mistä voi johtua hoidon jälkeen jäänyt krooninen oireisto?

Tähän voi olla useita syitä: 1) Seuranta-aika on liian lyhyt. Oireisto kuitenkin sammuu itsestään ajan kuluessa. 2) Oireisto voikin liittyä muuhun sairauteen tai iän mukanaan tuomiin oireisiin. 3) Borreliainfektio on voinut aiheuttaa pysyviä kudosvaurioita ennen hoitoa. 4) Hoito on voinut olla lyhyempi tai annostukseltaan pienempi kuin hoitosuosituksissa, toisin sanoen se on ollut riittämätön. Näissä tapauksissa kannattaa antaa uusi ja suositukset täyttävä antibioottihoito, joka on kuitenkin maksimissaan neljän viikon pituinen. 5) Oireisto voi liittyä borreliainfektioon, mutta bakteerit ovat toimineet elimistön puolustusmekanismien välityksellä tapahtuvan oireilun laukaisijana.

Elimistön immunologinen systeemi on monimutkainen. Tunnetaan joitakin infektion laukaisemia niin sanottuja reaktiivisia tiloja, joissa infektio on suistanut immunologiset puolustusmekanismit sellaiselle radalle, jossa immunologiset mekanismit pysyvät aktiivisina, vaikka bakteerit on tuhottu antibioottihoidolla. On olemassa useita potilaille toteutettuja tieteellisiä tutkimuksia, joissa on havaittu, että aiemmin annetun borrelioosin antibioottihoidon uusiminen tai pitkittäminenkään ei tällaisessa kroonisessa oireistossa hyödytä.

Kuinka Suomessa suhtaudutaan borrelioosin pitkiin (esim. vuoden mittaisiin) antibioottihoitoihin, joita maailmalla jossain määrin annetaan?

Lääketieteellisissä lehdissä on julkaistu useita tutkimuksia, joista yksikään ei ole kyennyt osoittamaan, että potilaalle olisi pitkäaikaista hyötyä tällaisista ylipitkistä hoidoista. Potilaalla mahdollisesti oleva krooninen oireisto onkin eri asia kuin edelleen käynnissä oleva bakteeri-infektio. Oireita voi muodostua monilla eri mekanismeilla. Antibioottihoito puolestaan auttaa vain käynnissä olevaan bakteeri-infektioon. Katso myös edellinen vastaus.

Hyvin pienelle osalle potilaista saattaa jäädä jonkinlaisia pysyviäkin oireita, jolloin puhutaan niin sanotusta borrelioosin jälkioireistosta (Post-treatment Lyme disease syndrome, PTLDS). Nimitystä "krooninen borrelioosi" ei tulisi käyttää, koska kaikki bakteerit on jo hävitetty elimistöstä.

Onko puutiaisaivokuumeen hoitoon olemassa lääkettä?

TBE-viruksen aiheuttaman puutiaisaivokuumeen hoitoon ei ole olemassa lääkitystä. Taudin hoito on oireenmukaista.