Artikkeli päivitetty kokonaisuudessaan 31.8.2026

Krooninen sairaus ei useinkaan estä matkustamista, jos sairaus on tasapainossa ja matkan terveydelle aiheuttamiin haasteisiin osataan valmistautua ennakolta.

Kroonisesti sairaiden on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin hyvissä ajoin, mielellään jo matkaa suunniteltaessa. Jos lääkärin kontrollista on jo aikaa, hoitavan lääkärin vastaanotolle tulee hakeutua useampi kuukausi ennen matkaa, jotta sairaus ehditään hoitaa hyvään tasapainoon ajoissa. Myös iäkkäämpien, immuunipuolustusta heikentäviä lääkkeitä käyttävien ja raskaana olevien kannattaa kääntyä lääkärin puoleen ennen matkaa.

On tärkeää arvioida etukäteen mitä haasteita matkan olosuhteet voivat asettaa terveydelle, eikä yliarvioida omaa jaksamista. Jos esimerkiksi liikkuminen arjessa on ollut hyvin vähäistä sairauden, vammasta toipumisen tai merkittävän ylipainon vuoksi, matkan aiheuttama äkillinen fyysinen ponnistus painavia laukkuja kantaessa tai vaihtolennolle kiirehtiessä voi altistaa vakavalle sairaskohtaukselle, kuten sydäntapahtumalle.

Huonossa hoitotasapainossa olevan pitkäaikaissairauden paheneminen matkalla voi terveysriskin lisäksi aiheuttaa myös isoja kustannuksia. Yleinen käytäntö on, että matkavakuutus korvaa vain matkan aikana alkaneen äkillisen ja yllättävän sairastumisen, mutta ei sellaisen sairauden kustannuksia, jonka katsotaan alkaneen jo ennen matkaa, jonka tutkimukset ovat kesken tai jos olemassa oleva sairaus on aiheuttanut selviä oireita jo kotimaassa. Jos kuitenkin pitkään hyvässä hoitotasapainossa ollut sairaus pahenee äkillisesti ja odottamattomasti matkalla, korvataan hoitokuluja rajoitetusti, vakuutusehdoista riippuen. Matkavakuutuksen ehdot on hyvä tarkistaa ennen matkaa ja huolehtia, että matkavakuutus on varmasti voimassa koko matkan ajan.

On siis aina järkevämpää siirtää matkaa, kunnes perussairaudet ovat tasapainossa ja akuutista sairaudesta on toipunut kunnolla. Mikäli toimintakyky on pysyvästi rajoittunut esimerkiksi iän tai liikuntavamman vuoksi, lentoyhtiöltä voi pyytää avustamispalvelua. Avustamispalvelu on maksuton henkilöille, joilla on avun tarve esimerkiksi näkö- tai kuulovamman, muistisairauden tai rajoittuneen liikuntakyvyn vuoksi.

Tietyt sairaudet, kuten vaikea sydän- tai keuhkosairaus, voivat rajoittaa lentomatkustusta. Tällaisessa tilanteessa lentoyhtiö edellyttää hoitavan lääkärin tekemää arviota matkustuskyvystä ennen matkaa. Sydämentahdistin ei aiheuta rajoituksia lentomatkustamiselle, jos itse sydänsairaus on tasapainossa, mutta tahdistinpotilaan kannattaa aina varmistaa omalta vakuutusyhtiöltään korvausehdot. Turvatarkastuksessa tulee mainita sydämentahdistimesta ja pitää mukana kardiologilta saatua todistusta tahdistimesta (Pacemaker patient identification card), jolloin tarkastus suoritetaan manuaalisesti läpivalaisuportin sijaan. Mahdollinen etäseurantalaite pakataan käsimatkatavaroihin.

Lompakossa tai puhelimen kuoressa kannattaa aina pitää korttia, johon on koottu sairaudet, tiedot allergioista ja lääkkeistä sekä omaisten yhteystiedot. Ennen matkaa on hyvä päivittää lääkelista lääkkeiden vaikuttavan aineen mukaan englanniksi ja lisätä korttiin vielä oman vakuutusyhtiön päivystysnumero. Diabetesta tai epilepsiaa sairastavien, antikoagulaatiohoitoa käyttävien ja lisäkilpirauhashormonin puutteesta kärsivien on hyvä kantaa lisäksi mukanaan SOS-korttia.

Kaikki lääkkeet ja reseptit tulee pakata käsimatkatavaroihin, ja lääkkeet tulisi säilyttää alkuperäisissä pakkauksissaan. Lääkkeitä kannattaa ottaa mukaan vähintään viikon verran enemmän kuin matka-aikana uskoo tarvitsevansa, siltä varalta, että kotiinpaluu viivästyy. Matkalle kannattaa hankkia apteekista englanninkieliset reseptit. Lisäksi on hyvä suojata lääkkeet liialta kuumuudelta ja suoralta auringonvalolta. Kuumiin olosuhteisiin matkustettaessa lääkkeet kannattaa pakata kylmäpakkaukseen, joka säilyttää lämpötilan alle 25 asteessa. Jos lääke on säilytettävä jääkaappilämpötilassa, on hyvä käyttää lääkkeiden kuljetukseen tarkoitettua kylmälaukkua. Näitä kuljetuspakkauksia myyvät apteekit.

Kuumuuden lisäksi myös muut matkakohteen olosuhteet, kuten korkea ilmanala tai ilmansaasteet, voivat pahentaa olemassa olevaa sairautta. Myös majoitusolosuhteet ja matkan aktiviteetit tulisi miettiä huolella oman terveyden ja jaksamisen näkökulmasta. Sähkötön bungalow päiväntasaajalla voi vaikuttaa upean eksoottiselta, mutta jos uniapnean CPAP-laitetta ei saa ladatuksi, voi koko loma olla yhtä väsymystä ja ärtyneisyyttä huonon nukkumisen vuoksi. Jos Suomessa jo 25 asteen poutapäivä on tehnyt tukalan olon, kannattaa suosiolla ottaa majoitus ilmastoinnilla ja suosia kohteita, joiden ilmasto ei ole paahtavan kuuma.

Matkailuklinikat ja matkailulääkärit tarjoavat matkaolosuhteisiin liittyen hyviä ja asiantuntevia ohjeita. Etenkin jos suunnitteilla on matka tropiikkiin, pidempi reissaaminen useiden maiden halki tai oleskelu hyvin alkeellisissa oloissa, on järkevää olla yhteydessä matkalääkäriin. Matkailuun perehtyneet lääkärit tuntevat eri alueiden infektioriskit ja osaavat neuvoa niiden ennaltaehkäisyssä sekä antaa ohjeita muun muassa vesi- ja ruokahygieniaan, matkaripulin ehkäisyyn ja riittävään suojautumiseen hyttysenpistoilta.

Hoitavan lääkärin ja/tai matkailuun erikoistuneen lääkärin arvio on tarpeen myös, kun henkilöllä on immuunipuolustusta heikentävä sairaus tai lääkehoito. Immuunipuolustusta heikentävä sairaus voi olla este eläviä, heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäville rokotteille. Tämä tulee huomioida matkakohdetta valitessa, ja matkustamista esimerkiksi keltakuumealueelle tulee välttää ilman rokotesuojaa. Puolustuskykyä heikentävä lääkitys voidaan lääkärin harkinnan mukaan tilapäisesti keskeyttää rokotussuojan saamiseksi, mutta käytännössä vain, kun se ei aiheuta riskiä terveydelle ja matkaan on erityisen painava syy.

Pitkäaikaissairaan matkasuunnitelma, matkustamisjärjestelyt, potentiaalisten terveysuhkien arvio ja infektioiden ehkäisy vaativat kaikki yksilöllistä arviointia. Lääkäriltä on hyvä myös varmistaa, miten tehostaa lääkitystä, jos sairaus pahee matkalla. Kroonisesti sairaan kannattaa myös ennalta selvittää, millaista hoitoa kohteessa on saatavilla. Rokotusohjelma ja muu infektioprofylaksia on aloitettava hyvissä ajoin, jotta ehditään käydä läpi mahdolliset vasta-aiheet, varmistua lääkkeiden sopivuudesta ja aloittaa rokotusohjelma riittävän ajoissa, viimeistään kolme kuukautta ennen matkaa.