Reppumatkalla tarkoitetaan pitkää, usein alkeellisiin olosuhteisiin suuntautuvaa ja pienellä budjetilla toteutettavaa matkaa. Reppumatkailijalla ei välttämättä ole yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa. Toisaalta mahdollisuudet hakeutua hoitoon kohdemaassa voivat olla rajalliset, joten terveyshaittojen ennakoiminen on tavallistakin tärkeämpää.
Ennen matkaa
Reppumatkailijan ei kannata säästellä matkavakuutuksen hankkimisessa. Vakuutuksen reunaehdot ja laajuus tulee selvittää tarkasti etenkin, jos tarkoituksena on harrastaa riskialttiita lajeja, kuten kiipeilyä tai sukeltamista (ks. Harrastaminen).
Matkapuhelimeen kannattaa tallentaa lähimmän omaisen ja/tai vakuutusyhtiön numero nimellä ICE (In Case of Emergency; esim. ICE home). Tämän avulla ulkopuoliset saavat yhteyden kontaktihenkilöön esimerkiksi onnettomuustilanteessa. Monissa älypuhelimissa on ominaisuus, jolla lähiomaisten yhteystiedot sekä keskeiset omat terveystiedot kuten veriryhmä voidaan tallentaa puhelimen hätätietoihin. Hätätilanteessa pelastajat pääsevät katselemaan tietoja puhelimen lukitusnäytöltä käsin.
Kohdemaan matkustustiedotteeseen kannattaa tutustua Ulkoministeriön verkkosivuilla. Lisäksi matkalle lähtiessä kannattaa tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriön matkustusilmoitus.fi-palvelussa (erityisesti lähdettäessä riskialttiille alueelle).
Matkailijan kannattaa tutustua kunkin todennäköisen kohdemaan tarkempiin maakohtaisiin ohjeisiin.
Turvallisuus matkalla
Matkailijan suurimmat terveysriskit – alkoholi, liikenne ja seksi – koskevat reppumatkailijaakin. Skootteri- ja muut moottoriajoneuvo-onnettomuudet ovat hyvin tavallisia. Niiden riskin minimoimiseksi on syytä pidättäytyä täysin päihteiden vaikutuksen alaisena ajamisesta ja arvioida omia kuljettajan kykyjään realistisesti liikenneympäristössä, joka saattaa poiketa suuresti kotimaasta.
Seksitaudit, kuten klamydia, tippuri, hiv ja kuppa, ovat merkittävä terveysriski tilapäisissä seksisuhteissa. Niiden riskiä voi pienentää käyttämällä kondomia tai suuseksisuojaa tai pidättäytymällä seksistä (ks. HIV, Muut seksitaudit).
Rokotukset
Reppumatkailijan rokotussuojan on hyvä olla kattava siten, että se sisältää kaikki Suomen kansallisen rokotusohjelman mukaiset perusrokotukset ja lisäksi matkakohteiden mukaan räätälöidyt rokotukset.
- Kaikille matkailijoilla on tärkeä olla suoja MPR-tauteja eli tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan (ks. Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko) sekä voimassa oleva jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotus (ks. Jäykkäkouristus ja kurkkumätä). Ainakin lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien kannattaa ottaa vuosittain kausi-influenssarokote (ks. Kausi-influenssa).
- Hepatiitti A:n riski on suurentunut lähes kaikkialla maailmassa (ks. Hepatiitti A). Reppumatkailijan kannattaa harkita lisäksi hepatiitti B -rokotteen ottamista (ks. Hepatiitti B). Nämä ovat saatavilla yhdistelmärokotteina.
- Keltakuumerokotetta suositellaan tiettyihin Afrikan ja Etelä-Amerikan maihin (kuva Keltakuumeen tartuntavaaran alueet), joista osa myös vaatii rokotustodistuksen kaikilta matkailijoilta.
- Denguerokotetta voi harkita denguekuumeen aiemmin sairastaneille ja riskialueille vähintään neljän viikon ajaksi matkustaville (ks. Dengue).
- Chikungunya-rokotteen voi ottaa, jos matkustaa maahan, jossa on käynnissä oleva chikungunya-epidemia tai pitkäksi aikaa alueille, joilla on todettu tartunnan leviämistä viime vuosien aikana (ks Chikungunya).
- Poliorokotteen tehostamista suositellaan riskialueille yli neljäksi viikoksi matkustettaessa (ks. Liite 8. Lista maista ja alueista, joihin matkustettaessa suositellaan poliorokotetta).
- Useiksi viikoiksi Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden maaseudulle tai pikkukaupunkeihin suuntaaville matkailijoille voi suositella lavantautirokotetta (ks. Lavantauti).
- Muita harkittavia rokotteita ovat Japanin aivotulehdus -rokote (Aasia ja Australia) (ks. Japanin aivotulehdus), meningokokkirokote (Afrikka ja mahdolliset epidemia-alueet) (ks. Meningokokkitaudit) ja puutiaisaivotulehdusrokote (Siperia, Baltian maat ja Keski-Eurooppa) (ks. Puutiaisaivotulehdus).
- Ehkäisevää rabiesrokotetta suositellaan, mikäli matka suuntautuu rabieksen esiintymisalueelle eikä alueella ole nopeasti saatavilla asianmukaista altistuksen jälkeistä hoitoa (ks. Rabies eli vesikauhu). Myös rokotetun täytyy aina puhdistaa eläinten puremat huolella ja hakeutua viiveettä terveydenhuoltoon.
- Kolerarokotetta suositellaan, jos oleskellaan pitkiä aikoja taudin esiintymisalueilla huonon hygienian olosuhteissa (ks. Kolera).
- Koronavirusrokotteita suositellaan ajankohtaisen kansallisen ohjeen mukaisesti (ks. Koronavirustauti COVID-19).
Lisätietoa rokotuksista on oppaan kohdissa Maakohtaiset suositustekstit ja Yleistä rokottamisesta (ks. Yleistä rokottamisesta).
Hyttysten välittämät taudit
Hyttysiltä suojautuminen on tärkeää malarian ja muiden hyttysten levittämien taudinaiheuttajien (kuten dengue-, Chikungunya- ja zikavirusten) vuoksi (ks. Hyttysten pistoilta suojautuminen).
On tärkeää selvittää malarian esiintyvyys ja estolääkityksen tarve kohdealueilla sekä huomioida, että suositukset vaihtelevat maittain. Suurin osa malariatartunnoista saadaan trooppisesta Afrikasta. Lisäksi estolääkitystä tarvitaan paikoin Oseaniassa ja esimerkiksi tietyillä alueilla Intiassa. Suurimmassa osassa eteläistä Aasiaa, Kaakkois-Aasiaa, Karibiaa sekä Väli- ja Etelä-Amerikkaa hyvä hyttysiltä suojautuminen riittää (ks. Malarian ehkäisy).
Reppumatkailijan on tärkeä tuntea malarian oireet ja hakeutua herkästi hoitoon malariaa epäiltäessä. Estolääkityksen määräävä lääkäri voi tarvittaessa neuvoa malarian ensiapuluonteisen itsehoidon hoitoon pääsyä odottaessa (ks. Malarian itsehoito).
Muut infektiotaudit
Muista infektiotaudeista reppumatkailijaa uhkaavat erityisesti suolisto-, hengitystie- ja ihoinfektiot. Myös niitä vastaan voi suojautua ennalta, ja niiden hoitamiseen voi varata ensiapulääkkeitä.
Suolistoinfektioiden ehkäisyssä tärkeintä on hyvä käsihygienia ja riskielintarvikkeiden välttäminen. Muovipullossa kuljetettava alkoholipitoinen käsihuuhde on matkalla kätevä. Matkaripulin hoitoon mikrobilääkkeillä liittyy haittoja eikä mikrobilääkitystä yleensä tarvita. Alkeellisiin oloihin suuntaava reppumatkailija voi tiedustella häntä hoitavalta lääkäriltä mukaan otettavaa mikrobilääkekuuria rajun suolistoinfektion varalle, kunhan samalla käydään selvästi läpi lääkityksen käyttöaiheet. Suolistoinfektion hoitoon ei tule käyttää lääkehiiltä, koska se voi estää esimerkiksi malarian estolääkityksen imeytymisen (ks. Matkaripuli ja ruokamyrkytykset).
Ylähengitystieinfektiot ovat yleensä viruksen aiheuttamia eivätkä vaadi mikrobilääkehoitoa. Ongelmana voi olla erottaa tavallinen nuhakuume vakavista kuumetaudeista. Ensisijaiseksi kipu- ja kuumelääkkeeksi tropiikissa suositellaan parasetamolia, koska se ei vaikuta haitallisesti verenvuotokuumeissakaan.
Iho-ongelmia voi ehkäistä suojautumalla auringolta, käyttämällä ilmavia mutta peittäviä kenkiä ja puhdistamalla pienetkin ihonaarmut huolellisesti (ks. Iho-ongelmat, Auringonpaisteen haitat). Ulkoloisten kuten täiden ja syyhypunkkien hoitoon löytyy yleensä apu paikallisesta apteekista. Pistävien ja polttavien hyönteisten puremiin liittyvää kutinaa voi lievittää antihistamiinitableteilla tai miedolla kortisonivoiteella.