Ruton aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Sitä esiintyy jyrsijöillä kaikilla mantereilla Oseaniaa lukuun ottamatta. Kotoperäisenä tautia on tällä hetkellä eniten Madagaskarilla, Kongon tasavallassa, Perussa sekä Kiinassa ja sen pohjoisissa rajanaapureissa. Intiassa oli ruttoepidemia 1990-luvulla. Ihmisen ruttotapauksia raportoidaan maailmalla vuosittain joitakin tuhansia, pääosin epidemia-alueiden maaseudulla tai pienissä kaupungeissa ja kylissä. Esimerkiksi Madagaskarilla esiintyy kymmeniä paiseruttotapauksia vuosittain syys- ja huhtikuun välisenä aikana, mutta vain ylängöillä yli 700 metrin korkeudessa.
Ihminen voi saada tartunnan eläimestä infektoituneen kirpun tai vaatetäin pureman välityksellä tai ihorikkojen kautta kosketuksessa infektoituneeseen eläimeen tai ihmiseen. Tartunnan saaneelle kehittyy viikon kuluessa kivulias imusolmuketulehdus, paiserutto. Paiserutto voi hoitamattomana noin 60 %:ssa tapauksista johtaa yleistulehdukseen (septinen rutto), jolloin bakteeria esiintyy verenkierrossa.
Joskus rutto voi esiintyä keuhkoruttona, jolloin tartunta leviää ihmisestä toiseen ysköksissä pisaratartuntana. Keuhkorutto johtaa nopeasti kuolemaan, jollei mikrobilääkehoitoa aloiteta heti.
Ruttoa hoidetaan Yersinia pestis -bakteeriin tehoavilla mikrobilääkkeillä eli antibiooteilla, joita on nykyään helposti saatavilla. Paiseruttotapauksista kuolemaan johtaa noin kolmannes, mutta varhain aloitetulla mikrobilääkehoidolla taudin ennuste paranee huomattavasti. Rutolle altistuneille voidaan antaa antibioottiestolääkitys sairastumisen ehkäisemiseksi.
Ruttoa vastaan on hyvin rajoitetusti saatavilla rokotteita, joita käytetään vain laboratoriotyöntekijöillä ja ruttoa sairastavia hoitavilla terveydenhuollon työntekijöillä. Kaupallisiksi tarkoitettuja rokotteita on kehitteillä.
Matkailijan riski saada tartunta on pieni. Ruton ja muidenkin tautien välttämiseksi tulee välttää kirppujen puremia ja kosketusta sairaisiin tai kuolleisiin eläimiin tai ihmisiin. Jos alueella on tiedossa ruttoepidemia, tulee välttää joukkotapahtumia sekä läheistä kontaktia henkilöihin, joilla on keuhkoruttoon sopivia oireita (kuume, päänsärky, yskä, hengenahdistus ja rintakipu). Estolääkitys tulee ottaa, jos sitä tarjotaan.