Hengitysteissä nielun ja kurkunpään alapuolella sijaitsevat henkitorvi ja keuhkoputket. Keuhkoputkien tulehdusta kutsutaan bronkiitiksi, ja sitä tavataan lapsilla eri tyyppejä. Kyseessä voi olla

  • flunssaan liittyvä virusperäinen keuhkoputkitulehdus
  • bakteeriperäinen keuhkoputkitulehdus
  • ahtauttava keuhkoputkitulehdus (obstruktiivinen bronkiitti) tai
  • imeväisillä esiintyvä pienten keuhkoputkien tulehdus eli bronkioliitti.

Johtuuko yskä keuhkoputkitulehduksesta?

Yskiminen yhdistetään usein keuhkoputkitulehdukseen, vaikka näin on melko harvoin asianlaita. Yskä on elimistön reaktio tulehdukselle ja ärsytykselle missä hengitysteiden osassa tahansa – välikorvasta aina keuhkoihin asti. Esimerkiksi nielussa on runsaasti yskää laukaisevia hermopäätteitä. Yskän tehtävä on poistaa limaa hengitysteistä, ja se on elimistön luonnollinen tapa hoitaa tulehdusta. Yleisin syy lapsen yskään onkin virusten aiheuttama ylähengitystietulehdus.

Millainen on virusperäinen bronkiitti?

Lasten flunssassa tulehdus leviää melko usein nielusta aina keuhkoputkiin asti, eikä rajanveto ”tavallisen flunssan” ja bronkiitin välillä ole jyrkkä. Näin ollen ymmärrettävää on, että virusperäistä kuhkoputkitulehdusta aiheuttavat samat virukset kuin flunssaa eli tärkeimpinä rino-,korona-, parainfluenssa-, RS- ja influenssavirukset. Oireina on nuhan, kuumeen ja yskän lisäksi usein hengityksen rohina.

Koska pieni lapsi ei osaa yskiä limaa ulos, lima kulkee kuin hissi ylös ja alas hengitystiessä. Myös ohut rintakehä saa aikaan sen, että limarohinat ovat usein kuultavissa paljain korvinkin. Jos rohinaan ei liity hengitysvaikeutta ja lapsen vointi on muutenkin hyvä, erityistä hoitoa ei tarvita, sillä virusperäinen keuhkoputkitulehdus paranee itsestään yleensä 1–2 viikossa. Antibioottejakaan ei määrätä ”varmuuden vuoksi” selvää virusperäistä tautia poteville.

Millainen on pienen imeväisen keuhkoputkitulehdus?

Virusperäisen bronkiitin erikoismuoto on alle vuoden ikäisillä esiintyvä pienimpien keuhkoputkien ja niitä ympäröivän kudoksen tulehdus, joka aiheuttaa erityisesti uloshengityksen vaikeutumista. Tilaa kutsutaan bronkioliitiksi, ja sen tavallisin aiheuttaja on RS-virus. Myös monet muut virukset, kuten tavallisin flunssan aiheuttaja eli rinovirus, voivat kuitenkin aiheuttaa bronkioliitin. Yleisin sairastumisikä on 1–6 kuukautta, jolloin RS-virus on selvästi tärkein aiheuttaja. Bronkioliittia esiintyy erityisesti talviaikaan.

Oireet alkavat tavallisena flunssana, mutta muutaman päivän kuluessa yskä ja limaisuus pahenevat, kehittyy hengenahdistus, hengitys on tihentynyttä (yli 50 kertaa minuutissa) ja pikku potilas väsähtää. Uloshengityksessä voidaan kuuntelussa todeta vinkunaa ja sisäänhengityksessä ritinää, ja kylkiluiden välissä voi ilmetä vetäytymää. Hengitysvaikeus johtaa herkästi riittämättömään syömiseen ja nesteiden saantiin. Pienimmillä potilailla voi esiintyä myös hengityskatkoksia.

Bronkioliitti voi siis aiheuttaa vakavankin hengitysvaikeuden, ja siksi on aina syytä ottaa yhteys lääkäriin, mikäli pienen imeväisen flunssa hankaloituu. Alle 3 kuukauden ikäiset ja keskosena syntyneet imeväiset muodostavat erityisen riskiryhmän. Bronkioliitti vaatii usein muutaman päivän sairaalahoidon ja joskus hengityskonehoitoakin. Bronkioliitin ennuste on kuitenkin hyvä, ja potilaat paranevat normaalisti 1–2 viikossa. Bronkioliitin sairastaneilla on jonkin verran lisääntynyt riski myöhemmin kehittää astmaoireita.

Milloin keuhkoputkitulehdus vaatii antibioottihoidon?

Lapsilla virusinfektioita seuraa harvoin antibioottihoitoa vaativa bakteeriperäinen keuhkoputkitulehdus. Yskän jatkuminen useita päiviä ja muuttuminen limaiseksi alkuvaiheen kuivan köhän jälkeen herättää usein ajatuksen keuhkoputkitulehduksesta. Kuten edellä on esitetty, yli viikon jatkuva yskiminen on kuitenkin flunssassa normaalia ja limaisuus merkitsee yskän ”lohkeamista” ja vähittäistä paranemista.

Mitään yleissääntöä antibiootin aloituksesta yskivälle lapselle ei ole, vaan hoidosta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lääkitys aloitetaan, mikäli lapsella todetaan samanaikaisesti korva- tai nenän sivuontelotulehdus. Ne ovatkin usein pitkittyneen yskän syynä. Myös silloin, kun lapsen kuumeilu jatkuu ja keuhkoja kuunneltaessa todetaan viitteitä tulehduksen leviämisestä keuhkoihin, lääkitys voidaan aloittaa ilman lisäselvityksiä. Sen sijaan hyväkuntoinen lapsi, joka flunssan jälkeen yskii silloin tällöin esimerkiksi rasituksessa tai kylmässä ilmassa, tarvitsee harvoin antibioottia. Hengitysteiden limakalvot vaativat usein 2–3 viikkoa toipuakseen täysin tulehduksesta, mikä ilmenee yskimisherkkyytenä.

Tarttuuko keuhkoputkitulehdus?

Kun perheessä tai hoitopaikassa jollekin lapsista on aloitettu antibiootti keuhkoputkitulehdukseen, tuovat vanhemmat herkästi muutkin yskivät lapset lääkäriin ”penisilliinin aloittamista varten”. Usein antibioottihoitoa ei kuitenkaan katsota tarpeelliseksi, ja vanhemmille vakuutellaan tulehduksen paranevan erinomaisesti ilman lääkitystä, mikä useimmiten tapahtuukin. Tilanne on sama kuin korvatulehduksen kohdalla, eli mahdollinen bakteeritulehdus on lapsen omien bakteerien aiheuttama eikä herkästi tartu lapsesta toiseen. Näin ollen samassa perheessäkin yskiviä lapsia voidaan hoitaa eri tavoin.

Joskus tilanne on kuitenkin toinen, eli päivähoidossa tai perheessä esiintyy runsaasti lapsia, joilla todetaan selvästi pitkittynyttä yskimistä. Tällöin kyse voi olla mykoplasma-, klamydia- tai hinkuyskäepidemiasta ja kaikkien näiden hoidossa antibioottilääkitys on perusteltu. Myös jos perheessä esiintyy useammalla henkilöllä yli 2–3 viikkoa jatkunut yskä, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Milloin epäillä imeväisen hinkuyskää?

Hinkuyskä (pertussis) on bakteerin aiheuttama keuhkoputkitulehdus, jolla on pelottava maine sen aiheuttaman hengitysvaikeuden vuoksi. Suomalaiset lapset rokotetaan hinkuyskää vastaan, ja se onkin melko harvinainen maassamme. Rokotukset aloitetaan 3 kuukauden iässä, joten alle 3–4 kuukauden ikäisillä imeväisillä ei ole vielä suojaa hinkuyskäbakteeria vastaan.

Mikäli rokottamaton imeväinen saa tartunnan, seurauksena voi olla ns. klassinen hinkuyskä, joka alkuvaiheessaan muistuttaa tavallista hengitystieinfektiota. Päivien kuluessa yskiminen kuitenkin muuttuu puuskittaiseksi ja niin vaikeaksi, että lapsen on yskänkohtauksen aikana vaikea saada henkeä, hänen ihonvärinsä voi muuttua sinertäväksi ja hengitys hinkuu. Yskänkohtauksien määrä vaihtelee päivän ja yön mittaan muutamasta useisiin kymmeniin. Imeväisellä voi esiintyä myös hengityskatkoksia (apnea), joka saattaa olla hallitseva oire. Tyypillisesti lapsi voi kohtausten välillä hyvin ja on kuumeeton.

Mikäli pienellä imeväisellä esiintyy voimakkaita yskänpuuskia, on aina hyvä hakeutua lääkäriin. Koska lapsi on vastaanotolla usein hyväkuntoinen, vanhempien on syytä kuvailla yskänkohtauksia tarkasti. Toisinaan yskänpuuskat voivat alkuvaiheessa olla niin lieviä, että hinkumahdollisuus jää huomaamatta. Oireiston jatkuessa ja pahetessa on kuitenkin syytä kääntyä uudestaan lääkärin puoleen. Klassista hinkua poteva imeväinen otetaan sairaalahoitoon hengityksen turvaamiseksi yskänkohtausten aikana. Sairaalahoito kestää yleensä pari viikkoa.

Millainen on koululaisen hinkuyskä?

Hinkuyskärokotteen teho ei ole täydellinen ja rokotettukin lapsi voi sairastua hinkuyskään. Usein kyse on kouluikäisestä lapsesta tai nuoresta, joilla tyypillisesti ilmenee kuivaa, pitkittynyttä yskimistä. Se on usein puuskittaista, mutta ei aiheuta hengitysvaikeutta tai hinkumista. Yskää on voinut kestää viikkoja ilman, että siihen on kiinnitetty suurta huomiota. Toisaalta yskää kuvaillaan usein ”poikkeuksellisen voimakkaaksi”. Lopulta yskiminen johtaa lääkärissäkäyntiin ja taudin paljastumiseen verikokeiden avulla. Ongelmana on, että pitkittyneeseen hinkuyskään eivät antibiootit juurikaan auta ja taudin paranemista joudutaan odottamaan viikkojenkin ajan.

Mikä on ahtauttava keuhkoputkitulehdus?

Pienellä osalla lapsista hengitystieinfektio laukaisee tulehdusreaktion, jota kutsutaan ahtauttavaksi keuhkoputkitulehdukseksi (obstruktiivinen bronkiitti). Tällöin keuhkoputkiin kertyy runsaasti limaa, limakalvot turpoavat ja keuhkoputkien lihaksistokin voi supistua. Seurauksena on puuskittainen yskä, hengityksen rohina ja joskus vinkuminen, pidentynyt uloshengitysvaihe, hengityksen tihentyminen ja kylkiluiden välisten lihasten vetäytyminen. Reaktion voimakkuus vaihtelee lapsesta toiseen. Osalla löydökset ovat lieviä, vain stetoskoopilla kuultavissa, mutta toisilla seurauksena on vaikea hengenahdistus.

Ahtauttavan keuhkoputkitulehduksen mekanismit ja oireet ovat samat kuin astmassa, ja niinpä tilaa kutsutaan myös ”piileväksi” astmaksi tai infektion laukaisemaksi astmaksi. Tilan aikaansaa hengitysteiden liiallinen reagointi virusinfektioon. Kyse on osittain perinnöllisestä taipumuksesta. Ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta esiintyy 10–20 %:lla pienistä lapsista.

Miten ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta hoidetaan?

Hoito määräytyy oireiden voimakkuuden mukaan. Ne, joiden hengitys on tiheää ja työlästä, on syytä aina tuoda lääkäriin, josta lapsi tarvittaessa ohjataan sairaalahoitoon. Lievissä tapauksissa pärjätään kotihoidolla. Lääkityksenä käytetään sumutteina annettavia astmalääkkeitä, joita on useanlaisia (ks. artikkeli Astma lapsella).

Koska ahtauttavalla keuhkoputkitulehduksella on taipumus uusia hengitystieinfektioiden yhteydessä, kotona on syytä olla varalla lääkkeitä, joiden anto tulisi käynnistää mahdollisimman varhain flunssan ilmaantuessa, eikä jäädä odottamaan hengitysvaikeuden ilmaantumista.

Ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta ei hoideta antibiootein. Joskus kuitenkin käy niin, että lapsi on useaan otteeseen saanut hoidoksi antibioottikuurin, koska ”tulehdus on mennyt keuhkoputkiin”. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että lapsi tuodaan vastaanotolle päiväsaikaan siten, että tilannetta voidaan lääkärin kanssa pohtia kiireettömästi. Usein päädytään siihen, että lapselle määrätään vastaisten episodien varalle astmalääkkeet eikä antibioottihoitoja enää tarvita.

Muuttuuko infektioastma aina pitkäaikaiseksi astmaksi?

Valtaosalla varhaislapsuuden infektioihin liittyvät hengitysvaikeudet katoavat ajan myötä. On arvioitu, että vain joka viidennelle ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta potevista kehittyy myöhemmin pitkäaikainen astma, joka sekin on nykyisin hyvin lääkkeillä hoidettavissa. Jos perheessä on runsaasti allergiaa ja lapsella itsellään esimerkiksi ihottumaa tai ruoka-aineallergiaa, pitkäaikaisen astman todennäköisyys on kuitenkin suurempi.

Mitä tehdä, kun yskä jatkuu viikkoja?

Tavallisin syy pienten lasten pitkittyneisiin yskiin ovat toistuvat virusinfektiot, kuten edellä on esitetty. Etenkin päivähoidon aloituksen yhteydessä infektio seuraa toistaan ja perättäiset infektiot vaikuttavat samalta taudilta. Toisaalta on muistettava, että viikkoja ja kuukausia jatkuva yskiminen ei ole kenellekään ”normaalia”.

Viikkoja jatkunut yskä vaatii aina lääkärissäkäynnin ja tarvittaessa tutkimuksia. Sen syyt ovat moninaiset, kuten infektiopesäke korvissa tai nenän sivuonteloissa, astma, muu hengitystieallergia, hinkuyskä tai harvemmin mykoplasma- tai klamydiainfektio. Eri vaihtoehtojen selvittely vaati usein laboratoriokokeita ja röntgentutkimuksia sekä toisinaan myös koelääkityksen.

Milloin lääkäriin?

Flunssaan liittyvä yskää voi hoitaa kotikonstein, eikä lääkärissäkäyntiä useimmiten tarvita. Yskiminen loppuu normaalisti 1–2 viikossa. Seuraavanlaisissa tilanteissa vastaanotolle hakeutuminen on kuitenkin perusteltua:

  • Alle vuoden ikäisellä lapsella esiintyy päivien kuluessa pahenevaa yskää, rohinaa ja mahdollisesti hengitysvaikeutta sekä väsähtämistä.
  • Imeväisellä esiintyy vaikeita yskänpuuskia tai hengityskatkoksia.
  • Herää epäily, että yskivä lapsi on nielaissut leikkipalikan tai muun vierasesineen.
  • Lapselle kehittyy käheä ja kumea yskä, sisäänhengityksen rohina ja hengitysvaikeus.
  • Lapsella ilmenee flunssan yhteydessä tiheätä ja työlästä hengitystä ja hengityksen vinkumista.
  • Yskivällä lapsella kuume ja paheneva limaisuus jatkuvat yli viikon.
  • Lapsella on useita viikkoja jatkunut yskä.