Keliakiaa ja ihokeliakiaa voidaan tutkia verestä mitattavien vasta-aineiden avulla. Korkeat transglutaminaasivasta-ainepitoisuudet (S-tGAbA ja S-tTGAbG) viittaavat keliakiaan. Vasta-aineiden avulla voidaan mahdollisesti myös tarkastaa, toteutuuko keliakiaan sairastuneen gluteeniton ruokavalio.

Vasta-aineita seulotaan tavallisesti ensin ns. S-KeliSeu- tutkimuspaketilla, joka sisältää ensivaiheessa IgA-luokan transglutaminaasivasta-ainemäärityksen (S-tGAba) lisäksi seerumin IgA-tason määrityksen. IgA-puutos lisää riskiä sairastua keliakiaan ja siksi keliakiaa sairastavilla IgA-puutosta esiintyy huomattavasti muuta väestöä useammin. Jos todetaan matala seerumin IgA-taso, ei IgA-luokan transglutaminaasivasta-ainetutkimus ole luotettava. Silloin tutkitaan toiseen luokkaan kuuluvia vasta-aineita eli IgG-luokan transglutaminaasivasta-aineita (S-tGAbG).

Keliakian diagnoosi voidaan tehdä ilman ohutsuolen tähystyksessä otettavaa näytepalaa, jos todetaan selkeän korkeat transglutaminaasivasta-ainepitoisuudet (> 10 × viitealueen yläraja) yhdessä positiivisten endomysium vasta-aineiden (S-EMAbA) kanssa. Jos vasta-aine pitoisuudet eivät ole näin huomattavan korkeita herää kuitenkin epäily keliakiasta. Silloin tarvitaan myös ohutsuolibiopsia eli ohutsuolen tähystyksessä otettava näytepala, jotta voidaan tehdä keliakia diagnoosi. Ihokeliakiassa otetaan aina näytepala iholta.

Gluteenittoman dieetin aikana vasta-aineet häviävät yleensä muutamassa kuukaudessa. Onkin tärkeää, että keliakian diagnoosi-vaiheessa ei vältä gluteiinia, jotta keliakia pystytään toteamaan. Jos on jo ollut keliakiaruokavaliolla, niin tulee palata gluteenipitoiseen ruokavalioon vähintään 3 kk:n ajaksi ennen näytteiden ottoa.

S-keliseu-tutkimus tehdään, jos oireiden perusteella epäillään keliakiaa tai halutaan poissulkea se mahdollisena oireiden aiheuttajana. Herkästi tutkimusta suositellaan henkilöille, joilla riski sairastua on tavallista suurempi. Heitä ovat esimerkiksi henkilöt, joiden perheenjäsenellä on keliakia tai henkilöt, joilla itsellään on tyypin 1 diabetes, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti (vajaatoiminta, liikatoiminta, krooninen tulehdus), Sjögrenin oireyhtymä, Downin oireyhtymä, pälvikaljua tai veren immunoglobuliini A:n puutos.

Riskiryhmäpotilaiden toistetusta seulonnasta ilman oireita ei ole juuri näyttöä. Sairastuneen ensimmäisen asteen sukulaisille seulonta voidaan tehdä harkinnan mukaan kymmenen vuoden välein tai aina, kun se oireiden perusteella on aiheellista. Myös tyypin 1 diabetesta sairastavilla seulonta voi olla aiheellista.

Tutkimus ei edellytä paastoa ennen näytteenottoa ja se voidaan ottaa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Tutkimustulos saadaan 3–5 päivän päästä.