Tavallinen rasva koostuu triglyserideistä. Nimi viittaa triglyseridien rakenteeseen: glyseroliin on kiinnittyneenä kolme (tri) rasvahappoa.

P -Trigly tutkimusta käytetään elimistön rasva-aineiden pitoisuuden arviointiin. Se tutkitaan yleensä yhdessä kolesterolin ja sen alamuotojen kanssa. Veren triglyseridien pitoisuus vaihtelee jonkin verran nautitun aterian mukaan. Monissa laboratorioissa lipidimääritykset voidaan pyytää tehtäviksi joko ilman paastoa tai paaston jälkeen. Paasto helpottaa korkean triglyseridipitoisuuden arviointia.

Triglyseridipitoisuuteen vaikuttavat ravintotekijöistä energian saanti, hiilihydraattien määrä ja laatu, alkoholin käyttö sekä rasvojen laatu. Runsas alkoholin käyttö, runsas tyydyttyneen eli kovan rasvan nauttiminen, lihominen ja erityisesti rasvakudoksen kertyminen keskivartaloon suurentavat triglyseridiarvoa.

Selvästi suurentuneeseen triglyseridiarvoon (yli 5–10 mmol/l) voi liittyä perinnöllinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Lievästi koholla oleva (2–5 mmol/l) triglyseridipitoisuus voi liittyä muun muassa suureen alkoholin kulutukseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, metaboliseen oireyhtymään, huonossa tasapainossa olevaan diabetekseen, lihavuuteen, munuaisten vajaatoimintaan. Osa lääkkeistä voi myös suurentaa triglyseridien pitoisuutta (esim. beetasalpaajat ja estrogeeniä sisältävät lääkkeet).

Pieni triglyseridiarvo voi liittyä esimerkiksi kilpirauhasen liikatoimintaan, ravinnon imeytymisen häiriöihin, aliravitsemukseen tai maksavaurioon.

Suuri triglyseridien määrä suurentaa valtimosairauksien vaaraa, jota voi arvioida FINRISKI-laskurilla.

Laihduttaminen pienentää tehokkaasti veren triglyseridiarvoa henkilöllä, jolla esiintyy vyötärölihavyytta. Samoin tyydyttyneen eli niin sanotun kovan rasvan vähentäminen ja korvaaminen tyydyttymättömillä eli pehmeillä rasvoilla pienentää triglyseridiarvoa. Myös alkoholin ja vähäkuituisten hiilihydraattien käytön vähentäminen, kalan käytön lisääminen sekä kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu pienentävät triglyseridipitoisuutta.