Uraatti eli virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote, joka poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Korkea uraattipitoisuus johtuu virtsahapon tuotannon lisäyksestä tai sen erityksen vähenemisestä munuaisten kautta.

Puriiniaineita saadaan ravinnosta; etenkin eläinten nahassa ja sisäelimissä niitä on runsaasti. Lievästi suurentunut veren uraattipitoisuus on varsin tavallinen.

Pitoisuuden on todettu kohonneen muun muassa metabolisen oireyhtymän (lihavuus, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes ja korkeat rasva-arvot), alkoholin käytön (erityisesti oluen), ja joidenkin harvinaisten perinnöllisten aineenvaihduntahäiriöiden yhteydessä.

Tietyt nesteenpoistolääkkeet voivat myös aiheuttaa uraattiarvon nousua. Lisäksi uraatti voi olla koholla raskausmyrkytyksessä ja usein tiloissa, joissa puriiniaineenvaihdunta on kiihtynyt kuten syöpätaudeissa tai psoriasiksessa. Pitoisuus voi olla korkea myös sytostaatti- tai sädehoidon vaikutuksesta.

Korkeaan uraattipitoisuuteen voi liittyä uraattikivien muodostuminen munuaisiin tai virtsateihin tai uraatin kiteytyminen niveliin (kihti).

Kihdissä muodostuu uraattikiteitä niveliin ja joskus myös muihin kudoksiin. Mitä korkeampi uraattiarvo, sitä helpommin kiteitä muodostuu. Kihdin toteamiseen (diagnoosiin) ei riitä pelkkä veren uraattiarvon suureneminen. Jos ihmisellä on kihtiin sopivia, tyypillisesti hyvin äkillisesti alkaneita oireita yleensä isovarpaassa, harvemmin nilkassa tai polvessa, ja uraattiarvo on suurentunut, kihti on todennäköinen. Kihtidiagnoosi voidaan varmistaa tutkimalla nivelnestettä, josta mikroskoopilla tutkittaessa löytyy tyypillisiä uraattikiteitä.

Alentunut arvo voi johtua vähentyneestä muodostuksesta (esim. vaikea maksatauti, kihtilääkkeet, haavainen paksusuolen tulehdus) tai esimerkiksi lääkkeiden käyttöön liittyvästä lisääntyneestä erityksestä virtsaan.

Jotkin lääkkeet voivat häiritä määritysmenetelmää.