Kortisolimääritystä käytetään lisämunuaistautien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Kortisoli on lisämunuaisten kuorikerroksen erittämä hormoni. Sen eritystä säätelee aivolisäkkeen hormoni ACTH. Kortisolierityksessä on voimakas vuorokaudenajan vaihtelu. Aamulla pitoisuus on heräämisen aikoihin korkeimmillaan ja iltapäiväarvot ovat 25–40 % aamuarvoja alhaisemmat. Valtaosa kortisolista on sitoutunut seerumissa kantajaproteiiniin ja vain pieni osa on vapaana, biologisesti aktiivina hormonina. S-Korsol tutkimus mittaa kortisolin kokonaispitoisuutta.

Näyte otetaan klo 7–9, johon ajankohtaan viitearvot on määritetty. Jos ihmisellä on hyvin poikkeava vuorokausirytmi, ajoitusta on mukautettava vastaamaan sitä. Aamun taso alle 140 nmol/l vahvistaa kortisolin puutteen, kun taas aamun taso yli 275–480 nmol/l yleensä poissulkee vajeen muuten hyväkuntoisella aikuisella.

Alhaisia pitoisuuksia voidaan todeta lisämunuaisen vajaatoiminnassa. Myös pitkäaikainen glukokortikoidihoito voi aiheuttaa aivolisäke-lisämunuaisakselin lamaantumista, ja sitä kautta vähentää kortisolin tuotantoa.

Korkeita pitoisuuksia todetaan Cushingin oireyhtymässä, jolloin vuorokausivaihtelu voi puuttua kokonaan.

Lievästi kohonneita arvoja voidaan todeta lihavuudessa, syömishäiriöissä, erilaisissa ruumiillisissa tai psyykkisissä stressitilanteissa. Estrogeenit, raskaus ja ehkäisypillerit lisäävät kantajaproteiinin (transkortiinin) määrää ja siten kokonaiskortisolipitoisuutta, mutta ei vapaana kiertävää osuutta.