Etusivu » Pitäisikö sisäilman aineita valvoa?

Pitäisikö sisäilman aineita valvoa?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
3.11.2014
Jouko Tuomisto

Sisäilman yhdisteistä, olivatpa ne synteettisiä rakennusmateriaaleista haihtuvia, tai luonnon omista eliöistä peräisin olevia, tiedetään aivan liian vähän. Kun ihminen ei voi säädellä hengittämäänsä ilmaa, mutta voi valikoida ravintonsa, epäsuhta on ilmeinen verrattaessa siihen tarkkuuteen, jolla ravinnon haitallisiin aineisiin suhtaudutaan.

Sisäilman epäpuhtaudet voidaan ryhmitellä lähteen mukaan (tupakansavu, rakennusmateriaalien päästöt, mikrobitoksiinit) tai niiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien mukaan (esim. hiukkaset, hiilivedyt, ftalaatit). Sisäilman altisteet ovat monenkirjava joukko erilaisia yhdisteitä, joille on yhteistä se, että sisäilma on tyypillinen altistumistie. Niille altistumiseen vaikuttavat tekijät sekä niiden yleisyys ja haitallisuus vaihtelevat suuresti. Sisäilman epäpuhtausryhmiä ovat hiukkasmaiset, kaasumaiset ja puolihaihtuvat orgaaniset yhdisteet rakennusmateriaaleista sekä kosteusvaurioiden seurauksena muodostuvat mikrobien aineenvaihduntatuotteet, jotka ovat haihtuvia tai hiukkasissa esiintyviä kemiallisia yhdisteitä.

Lähteet

Sisäilman kemialliset epäpuhtaudet ovat peräisin sekä ulkona että sisällä olevista lähteistä. Sisälähteitä ovat kaikki käytetyt rakennus- ja sisustusmateriaalit, tiloissa käytettävät aineet kuten pesu-, puhdistus- ja siivousaineet, vaatteet, käyttötavarat ja ruoka-aineet. Myös ihmisestä itsestään erittyy kemiallisia yhdisteitä. Sisätilojen ilmanvaihdon on yleensä tarkoitus poistaa epäpuhtaudet hengitysilmasta siten, ettei altistumista tapahtuisi. Käytännössä tämä toteutuu harvoin.

Kemialliset epäpuhtaudet esiintyvät ilmassa haihtuvina yhdisteinä (VOC, volatile organic compounds), puolihaihtuvina yhdisteinä (SVOC, semivolatile organic compounds) tai hiukkasiin sitoutuneina. Haihtuvat yhdisteet ovat esimerkiksi alifaattisia, aromaattisia ja halogenoituja hiilivetyjä, alkoholeja, aldehydejä, ketoneita, estereitä ja eettereitä. Yhdisteitä haihtuu hyvin vaihtelevia määriä lähes kaikista materiaaleista, kuluttajatuotteista ja sisustustarvikkeista. Osa sisäilman haihtuvista yhdisteistä on peräisin ulkoilmasta (esimerkiksi bentseeniä tulee liikenteestä). Energiansäästökin voi aiheuttaa ongelmia, kun elohopeaa sisältävät lamput särkyvät.

Haihtuvat "VOC:it"

Sisäilmassa esiintyy aina useita kymmeniä haihtuvia yhdisteitä, mutta yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä pieniä. Yhdisteiden pitoisuuksiin vaikuttavat monet tekijät, eikä kattavia selvityksiä VOC- tai SVOC-yhdisteiden pitoisuusjakaumista sisäilmassa ole saatavissa. Rakennusmateriaalien päästöselvitykset antavat kuitenkin kuvan siitä, mitä kaikkea sisäilmassa esiintyy.

Sisäilman VOC-yhdisteiden terveysvaikutukset tunnetaan huonosti. Yksittäisten aineiden vaikutuksista suurina pitoisuuksina on tietoa esim. työterveystutkimuksista ja työlääketieteen kokemuksista, mutta pitoisuudet ovat yleensä erittäin pieniä muussa sisäilmassa kuin kemikaaleja käyttävillä työpaikoilla. Tutkimustarve kohdistuu ennen muuta yhdisteiden pitkäaikaisten yhteisvaikutusten selvittämiseen.

Puolihaihtuvat "SVOC:it"

Puolihaihtuvia sisäilmassa ja huonepölyssä esiintyviä yhdisteryhmiä ovat esimerkiksi PAH-yhdisteet, torjunta-aineet, palonestoaineet ja muovien pehmittimet. PAH-yhdisteiden lähteitä ovat kaikki palamisprosessit (ks. «Tuleeko tupakansavussa olemisesta keuhkosyöpä?»1) sekä bitumi- ja tervapitoiset maalit. PCB-yhdisteitä esiintyy loisteputkissa, maaleissa, elementtien tiivistemassoissa ja sideaineissa, joissa niitä on käytetty palonestoaineena. Ftalaatit ovat yleisesti käytettyjä muovien pehmittimiä ja niitä on myös yleisesti tekstiileissä, tapeteissa, liimoissa, maaleissa ja painoväreissä. Orgaanisia palonestoaineita ovat organofosforiyhdisteet, klooratut organofosforiyhdisteet ja eräät bromatut yhdisteet.

SVOC-yhdisteiden emissioita ja niille altistumista sisäilman kautta on ryhdytty tutkimaan vasta äskettäin, ja siksi tiedot ovat toistaiseksi puutteellisia. SVOC-emissiot saattavat kuitenkin käyttäytyä toisin kuin VOC-päästöt; esimerkiksi televisioiden palonestoaineiden päästöt lisääntyvät ajan myötä, kun taas useimpien materiaalien VOC-päästöt ovat suurimmillaan uusissa tuotteissa. SVOC-yhdisteet esiintyvät enimmäkseen hiukkasmuodossa, koska ne tiivistyvät nopeasti korkean kiehumispisteensä vuoksi.

SVOC-yhdisteiden terveysvaikutuksista on vasta vähän tietoa. Äskettäin on raportoitu tutkimus, jossa todettiin huonepölyn ftalaattipitoisuuden korreloivan lasten hengitystieoireiden kanssa. Alueella tarvitaan vielä lisätutkimusta, ennen kuin näiden yhdisteiden merkitystä sisäilman altisteina voidaan arvioida.

Yleisinä asukkaan ohjeina voi pitää, että asunnossa tulisi huolehtia riittävästä tuuletuksesta (ilmanvaihtokerroin yli 0,5 tunnissa, eli puolet ilmamäärästä vaihtuu tunnin kuluessa). Vasta remontoituja ja uusia rakennuksia pitäisi tuulettaa tehostetusti useiden kuukausien ajan.