Etusivu » Mitä rakennusten kosteusvaurioissa tapahtuu?

Mitä rakennusten kosteusvaurioissa tapahtuu?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
3.11.2014
Jouko Tuomisto

Sisäilman kosteusvauriokysymyksiin liittyy vielä paljon tuntematonta. Kosteusvauriot sinänsä ovat hyvin yleisiä, toistaiseksi tunnetaan huonosti syyt, miksi ne joskus aiheuttavat terveysongelmia, joskus eivät.

Kolmas Mooseksen kirja kuvaa jo rakennuksen, joka saastuu "pitalista" ja pitää puhdistaa.1 Ellei tämä onnistu, se on purettava ja kivet ja puuosat vietävä kaatopaikalle. Tämä pitää vieläkin joskus paikkansa. Väestötutkimuksin on osoitettu, että rakennusten kosteusvaurioihin ja homekasvuun liittyy mm. hengitystieoireita, yleisoireita ja lisääntynyt astman riski. Oireet liittyvät ajallisesti rakennuksessa oleskeluun ja lievittyvät altistuksen loppuessa. Kosteusvauriorakennuksissa esiintyy joskus myös allergista nuhaa, reumasairauksia, sarkoidoosia ja homepölykeuhkotapauksia.

Vaikka yhteys vaurioiden ja terveyshaittojen välillä on osoitettu, ei vielä varmuudella tiedetä, mitkä tekijät aiheuttavat terveyshaitat. Kosteus saa aikaan materiaalien kemiallista hajoamista ja niiden pinnalle mikrobikasvua. Sekä kemiallisesta hajoamisesta että mikrobikasvusta joutuu ilmaan kemiallisia epäpuhtauksia, sekä haihtuvia VOC-yhdisteitä että puolihaihtuvia SVOC-yhdisteitä (ks. «Pitäisikö sisäilman aineita valvoa?»1). Monet homesienet ja bakteerit tuottavat lisäksi rakennusmateriaaleilla kasvaessaan toksiineja, jotka ovat erittäin myrkyllisiä.

Kosteusvauriot

Kosteus voi kertyä rakennukseen vuotojen, maaperän kosteuden kapillaarinousun tai tiivistymisen seurauksena. Kosteuden tiivistyminen on usein seurausta puutteellisesta ilmanvaihdosta. Se voi myös johtua väärin asennetuista höyrysuluista, jotka estävät kosteuden haihtumisen seinärakenteista. Tämän päivän rakennusten kosteusongelmiin on monia syitä; taustalla voi olla suunnittelu- tai rakennusvirheitä, huollon ja kunnossapidon puutteita tai käyttövirheitä esimerkiksi ilmanvaihdossa.

Kosteusvauriot ovat yleisiä. Riippuen siitä, miten "kosteusvaurio" tai "homeen esiintyminen" määritellään, arviot yleisyydestä vaihtelevat kosteuden osalta 50–80 % ja homeen osalta 5–20 % rakennuskannasta. Täsmällistä tietoa on vaikea saada, koska vaurioiden esiintymistä voidaan arvioida rakenteita avaamatta vain karkeasti.

Kosteus- ja homevaurioille altistuneiden ihmisten lukumäärät ovat suuria, sillä kosteusvaurioita esiintyy asunnoissa, kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla, hoitolaitoksissa ja vapaa-ajanviettotiloissa. Koska ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka laaja tai pitkäkestoinen vaurio alkaa aiheuttaa terveyshaittoja, on tyydyttävä varovaiseen arvioon altistuneiden määrästä. Ilmeisesti ainakin kolmasosa väestöstä joutuu tekemisiin jonkinasteisesti kosteus- tai homevaurioituneen sisäympäristön kanssa. Opettajiin kohdistuneen tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että altistuminen mikrobeille on suurempaa kuin kotona tai työpaikalla mitatuista sisäilmapitoisuuksista voisi arvioida. Tämä johtuu pääasiassa ihmisen oman aktiivisuuden seurauksena tapahtuvasta pölyämisestä, ns. personal cloud -ilmiöstä.

Kosteusvaurioihin liittyvät kemialliset päästöt

Kosteusvaurioiden seurauksena voi rakennusmateriaaleissa käynnistyä kemiallisia hajoamisreaktioita, jolloin hajoamistuotteita joutuu sisäilmaan. Tällainen voi olla esimerkiksi kostean betonilaatan päälle asennetun muovimaton alkalinen hajoaminen, joka voi jatkua vielä kosteusolojen muututtua normaaleiksi. Ammoniakin tuoksu kostumisen jälkeen on selvä merkki tämäntyyppisestä ongelmasta. Joissakin tapauksissa alapohjan kosteus on peräisin maaperästä.

Mikrobikasvustosta lähtevät ilman epäpuhtaudet

Mikrobikasvustosta vapautuu sisäilmaan hiukkasia ja haihtuvia yhdisteitä, jotka aistitaan usein homeen tai maakellarin hajuna. Hiukkaset voivat olla itiöitä (0,001–0,050 mm) tai itiöitä pienempiä hiukkasia (0,000 01–0,0001 mm), ja ne voivat sisältää mm. allergeeneja. Pinnoilla tai rakenteissa kasvavien mikrobien päästöt voivat joutua sisäilmaan jatkuvasti tai ajoittain, esimerkiksi tietyissä sääoloissa.

Mikrobien tuottamat haihtuvat aineenvaihduntatuotteet ovat hiilivetyjä, happoja, alkoholeja ja muita orgaanisia yhdisteitä kuten muutkin sisäilmassa esiintyvät haihtuvat yhdisteet. Yritykset löytää mikrobiaineenvaihdunnalle tyypillisiä yhdisteitä eivät ole yleensä tuottaneet tulosta, koska yhdisteillä voi olla muitakin lähteitä, esimerkiksi ulkoilma. Vaikka homeen tai maakellarin haju on yleensä helppo tunnistaa aistinvaraisesti, on hajujen kemiallinen luonnehdinta vaikeaa yhdisteiden suuren vaihtelun ja pienten pitoisuuksien vuoksi.

Mikrobitoksiinit

Myös mikrobitoksiinit ovat homesienten tai bakteerien aineenvaihdunnan tuotteita. Nämä yhdisteet eivät yleensä ole haihtuvia, vaan esiintyvät ilmassa mm. itiöihin sitoutuneina. Rakennusmateriaaleilla kasvavia toksiineja tuottavia homesieniä ovat esimerkiksi Stachybotrys chartarum, Aspergillus versicolor ja useat muut Aspergillus- lajit, Trichoderma spp., Fusarium spp. ja Chaetomium spp. sekä monet Penicillium-lajit. Bakteereista toksiinintuottajia voivat olla streptomykeetit ja eräät Bacillus- ja Nocardiopsis-lajit. Näitä mikrobeja kasvaa yleisesti kosteusvaurioituneilla rakennusmateriaaleilla.

Mikrobimyrkyille altistumista sisäilman kautta ei ole juurikaan tutkittu, vaikka ruoan toksiineja on tutkittu perusteellisesti. Tämä saattaa johtua menetelmävaikeuksista, joita liittyy ilmassa hyvin pieninä pitoisuuksina esiintyvien yhdisteiden määritykseen ja ilmassa mahdollisesti esiintyvien toksiinien suureen lukumäärään. Mikrobitoksiinit voivat ärsyttää, vaikuttaa immuunijärjestelmään ja hermostoon, sekä aiheuttaa syöpää. Mikrobitoksiinien vaikutuksia on kuvattu kokeellisissa tutkimuksissa in vitro ja in vivo, ja eläinlääketieteessä on kuvattu runsaasti erilaisten toksiinien vaikutuksia eri eläinlajeissa.

Verrattain pienten ilmapitoisuuksien vaikutuksista ihmisiin ei ole varmennettua tietoa. On ilmeistä, että toksiinien aiheuttama oireilu ja mahdollinen sairastuminen ovat liian harvinaisia ilmiöitä havaittavaksi väestötutkimuksissa. Yksittäistapauksissa sisäympäristöjen mikrobitoksiinialtistus on kuitenkin tärkeimpiä sisäilman kemiallisiin altisteisiin liittyviä kysymyksiä.

1 3. Moos. 14: 34–57.