Etusivu » Kuiva iho

Kuiva iho

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Kuiva iho on subjektiivinen tunne siitä, että iho on kuiva, kutiaa ja hilseilee. Lääketieteellisesti kuiva iho tarkoittaa sellaista ihoa, jossa veden haihtumista estävien rasvojen määrä sarveiskerroksessa eli marraskedessä on niin pieni, että vettä pääsee haihtumaan ihon syvemmistä kerroksista vapaasti. Seurauksena ihon pintakerros eli epidermis (= marraskesi + orvaskesi) kuivuu. Kuivuminen aiheuttaa ihoon lievän tulehduksen, joka aistitaan kutinana.

Veden haihtumista estävä rasvakerros muodostuu ihosolujen itsensä valmistamista keramideista (pitkäketjuisista neutraaleista rasvoista), kolesterolista ja rasvahapoista. Ne yhdistyvät toisiinsa suhteessa 1:1:1. Kolesterolista ja rasvahapoista ei ihossa ole pulaa. Pulaa sen sijaan on keramideista. Keramidien tuottonopeuteen vaikuttaa ennen kaikkea perimä. Joka viidennellä lapsella ja aikuisella keramidien synteesi on normaalia vähäisempää tai niiden hajoaminen kiihtynyt. Heillä on ns. atooppinen, kuiva iho. Siinä toisena tekijänä on keratiinin aineenvaihduntaan ja rakenteeseen vaikuttavan geelin, ns. filaggriinigeenin poikkeava toiminta. Keramidien tuotto vähentyy myös iän myötä. Sen takia suurin osa vanhuksista kärsii kuivasta ihosta.

Rasvainen ja kuiva iho eivät ole toistensa vastakohtia! Joka kolmannella suomalaisella ns. rasvaisilla ihoalueilla (päänahka, korvien tienoo, nenä lähiympäristöineen, parran alue, kainalot, selän ja rinnan keskiosat eli ns. hikirännit sekä pakaravako ja ulkoisten sukuelinten seutu) talirauhaset ovat suuria ja toimivat vilkkaasti murrosiästä lähtien. Ihon pinnassa tali härskiintyy, ja härski tali aiheuttaa ihossa tulehduksen. Se aistitaan kutinana. Tulehdus kiihdyttää ihon uusiutumista. Samalla ihon keramidimäärä vähentyy ja iho kuivuu. Rasvainenkin iho on siis kuiva atooppisen ihon tapaan.

Norjassa 40%:lla teini-ikäisistä on kuiva iho. Luku käsittää sekä atoopikkoja että rasvaihoisia.

Ihon kuivuutta ei voi mitata silmällä. Se mitataan joko ihon läpi haihtuvan veden määränä tai ihon pintaosien kosteutena.

Itsehoito

Kuivaihoisen ei tarvitse vähentää pesua, sillä keramidit eivät liukene veteen eivätkä tavallisiin pesuaineisiin. Pitkä suihku, kylpeminen tai uinti ovat itse asiassa hyviä keinoja ihon vesipitoisuuden palauttamiseksi normaalitasolle. Vesi vain pitää sitoa ihoon sopivalla perus- tai kosteusvoiteella heti suihkun, kylvyn tai uimisen jälkeen. Vettä sitovia aineita perusvoiteissa (ks. «Perusvoiteet»1) ovat glyseroli, propyleeniglykoli, butyleeniglykoli, pentyleeniglykoli, urea eli karbamidi sekä pitkäketjuiset sokeriyhdisteet. Joissakin voiteissa on mukana keramideja, joiden on todettu korvaavan ihon keramidivajetta. Mikä tahansa muukin voide käy. Toistaiseksi erityyppisten voiteiden hyviä ja huonoja puolia on tutkittu varsin rajoitetusti. Kuivan iho hoitovoide onkin paras valita oman ihon tuntemusten perusteella. Jollei kaksi päivittäistä voitelukertaa pidä ihoa tarpeeksi kosteana, tulehdus on syytä hoitaa hydrokortisonivoiteella. On kuitenkin hyvä muistaa, että jotkin voiteet voivat jopa lisätä veden haihtumista ihon läpi - siis kuivattaa ihoa entisestään.

Kesällä auringon ultraviolettisäteily lisää keramidien muodostumista. Ultraviolettisäteilyä tulee myös varjoon. Sen takia auringon hyvää tekevistä vaikutuksista voi hyötyä myös puun varjossa. Talvella kuivaa ihoa hoidetaan valohoitolaitteilla tai aurinkomatkalla. Kosmeettinen solarium vähentää ihon kuivuutta ilmeisesti huonommin kuin varsinaiset hoitolaitteet (SUP ja UVB, ks. artikkeli «UV-valohoito»2).

Milloin lääkäriin?

Sietämätön, omaa tai läheisten elämää häiritsevä kutina on syy lähteä lääkäriin. Se, mikä ihmisen omin silmin näyttää pelkästään kuivalta iholta, voi lääkärin silmin olla jo erytrodermia, punaiho. Vakiohoitoa ei sellaiseen ole, vaan hoito on suunniteltava tapauskohtaisesti.

Ehkäisy

Ravinnolla tai pesuja välttämällä ihon kuivumista ei voi välttää. Suomen kesäaurinko ja talvinen aurinkomatka paksuntavat ihon pintakerrosta ja lisäävät sen keramidi- ja vesipitoisuutta. Sama saadaan aikaan talvisella UV-valohoidolla.

Käytettyjä lähteitä

Halvorsen JA, Braae Olesen A, Thoresen M, Holm JØ, Bjertness E, Dalgard F. Comparison of self-reported skin complaints with objective skin signs among adolescents. Acta Derm Venereol. 2008; 88: 573–7.

Hannuksela M. Kutina on pirullista, raapiminen taivaallista. Duodecim, Helsinki 2009 «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=kop»1.

Lodén M, Maibach HI (toim). Dry skin and moisturizers. CRC Press. Boca Raton 1999.

Machado M, Bronze MR, Ribeiro H. New cosmetic emulsions for dry skin. J Cosmet Dermatol. 2007 Dec; 6(4): 239–42.

Tsang M, Guy RH. Effect of Aqueous Cream BP on human stratum corneum in vivo. Br J Dermatol. 2010; 163: 954–8.

Roure R, Lanctin M, Nollent V, Bertin C. Methods to Assess the Protective Efficacy of Emollients against Climatic and Chemical Aggressors. Dermatol Res Pract. 2012, Aug 16, sähköinen esijulkaisu.