Jännevamma voi syntyä avovammana viilto- tai ruhjehaavaan, joka ulottuu jänteeseen asti. Erityisen lähellä ihoa jänteet ovat käden alueella ja jalkapöydässä sekä nilkassa. Ilman haavaa syntyvät jännevammat ovat seurausta äkillisestä jänteen venytyksestä tai kiristyksestä samanaikaisen ponnistuksen yhteydessä. Keski-iän ylittäneillä vammautuvassa jänteessä on usein jo ennestään rappeutumaa tai sairauden, kuten reuman tai kihdin, tuomaa heikentymää. Myös runsas urheilutausta tai aiempi vamma voivat heikentää jänteitä ja altistaa jännevammalle. Tervekin jänne voi rikkoutua, jos repäisy on riittävän voimakas.

Mikäli jänne on avovammassa kokonaan katkennut, todetaan vastaava liikkeen vajaus: esimerkiksi sormen ojentajajänteen katketessa sormi ei ojennu suoraksi. Jänne voi vetäytyä jännetuppeen, eikä sitä aina ole haavassa näkyvissä. Jänteen katketessa osittain toimintakyky voi olla tallella ja vaurioitunut jänne on näkyvissä. Avovammana syntyneet jännevammat pyritään tunnistamaan ensimmäisessä päivystyksellisessä hoitokontaktissa, jolloin haava puhdistetaan ja ommellaan. Jännevammaa epäiltäessä henkilö lähetetään erikoissairaanhoitoon kiireellisellä lähetteellä ja jännevamman hoito toteutuu leikkauksella parin viikon kuluessa. Toisinaan jännevamma jää alkuvaiheessa tunnistamatta. Mikäli haavan ompelun jälkeen raajan osaan jää jokin haitta (esim. sormen tai varpaiden liikuttelu ei onnistu normaalisti), on hyvä hakeutua uuteen arvioon parin viikon kuluessa vammasta. Ompeleiden poisto toimiikin hyvänä tilaisuutena raportoida ammattilaiselle, jos raajan toiminta ei ole palautunut ennalleen.

Ponnistuksen ja samanaikaisen äkillisen venytyksen seurauksena voi syntyä jänteen repäisyvamma. Akillesjänteen vammassa henkilö ponnistaa esimerkiksi sulkapallopelissä ja samanaikaisesti pohjelihas venyttyy voimakkaasti siten, että akillesjänne katkeaa läheltä kantaluuta. Tämän jälkeen varpaille nousu ei onnistu. Tämä vamma tulisi hoidattaa mielellään seuraavana aamuna päivystyksellisesti. Hoito toteutetaan yleensä ortoosilla tai erityisellä kipsisaappaalla, jossa jalkaterä on hieman ojentuneena. Akillesjänteen vamman leikkaushoidosta on pitkälti luovuttu siihen liittyvien hankalien komplikaatioiden ja toisaalta ei-leikkauksellisen hoidon hyvien tulosten vuoksi.

Koripallon tai muun esineen töksähtäminen suorana olevan sormen päähän voi aiheuttaa sormen ojentajajänteen katkeamisen, jolloin sormen kärkijäsenen ojennus ei onnistu (”vasarasormi”). Tämä vaiva hoidetaan pitkällä, noin 6–8 viikkoa kestävällä lastahoidolla.

Jos jalka lipsahtaa suorana eteenpäin ja henkilö tipahtaa ”spagaattiasentoon”, saattaa etummaisen jalan takareiden lihaksen kiinnityskohtaan istuinkyhmyn tuntumaan aiheutua repeämä (”hamstringvamma”). Tämän vamman jälkeen oireet saattavat olla varsin vähäiset: lievä kipu kävellessä ja istuinkyhmyssä sekä toisinaan mustelma pakaran alapuolella. Kävely tuntuu huteralta. Vammamekanismin kuvaus on tärkeä tieto, joka voi johdattaa ammattilaisen oikean diagnoosin jäljille. Toistaiseksi tämän vamman lopullinen diagnoosi ja hoito tapahtuvat työikäisillä ja nuoremmilla ortopedian erikoisalalla. Uudemmat tutkimukset puoltavat fysioterapeuttista kuntoutusta yhä useammin sopivana hoitona tähän vammaan, eikä leikkaus aina ole ainoa hoitovaihtoehto.

Raskasta taakkaa nostettaessa ja otteen lipsahtaessa samanaikaisesti hauislihaksen kyynärpään puoleinen kiinnityskohta saattaa revetä. Oireina ovat kuvatun vamman jälkeinen kipu kyynärtaipeessa ja jonkinasteinen voiman heikkous hauiskäännössä. Vammaepäily herää kuvatun mekanismin ja oireiden perusteella, ja diagnoosi tapahtuu kliinisesti traumojen hoitoon erikoistuneen ammattilaisen tutkimuksessa. Useimmiten tämän vamman hoitovastuu on ortopedian erikoisalalla.

Olkanivelen kiertäjäkalvosimen jänteet voivat revetä muun muassa kaatumisen seurauksena, jolloin käden nostaminen yli vaakatason ei onnistu alkuvaiheen toipumisen jälkeenkään. Työikäisellä tällainen vamma on hyvä arvioida ammattilaisen vastaanotolla. Merkittävä osa kiertäjäkalvosimen jänteiden repeämistä liittyy kuitenkin ikääntymiseen ja sen aiheuttamaan jänteiden haurastumiseen. Tutkimusten mukaan paras hoito kiertäjäkalvosimen jänteiden repeämiin on koulutetun fysioterapeutin ohjaama kuntouttava lihaskuntoharjoittelu ja tarvittaessa kipulääkitys.

Jänteen repäisyvammoihin kuuluu myös ”hiihtäjän peukalo”, eli peukalon voimakas vääntyminen muista sormista poispäin kaatumisen yhteydessä. Tällöin kipu tuntuu peukalon etusormen puoleisella sivulla aivan sormen tyvessä ja pinsettiote on hankala.

Rintalihaksen repeämä voi syntyä esimerkiksi penkkipunnerruksessa. Tällöin rintalihas kohoaa ja olkavarteen tulee mustelma. Hauislihaksen yläosassa on kaksi jännettä: pitkä jänne voi revetä hyvinkin pienessä liikkeessä, jos jänne on ennestään haurastunut, eikä repeämä vaadi mitään hoitoa. Lyhyen jänteen katkeaminen aiheuttaa niin sanotun ”Kippari Kallen hauiksen”, joka ei myöskään edellytä toimenpiteitä kuntoutuksen ja alkuvaiheen kipulääkityksen lisäksi.

Jänteeseen kohdistuvan voiman luonteesta ja energiasta riippuen vamma voi syntyä miltei mihin tahansa jänteeseen. Siksi on syytä hakeutua ammattilaisen arvioon, jos jänteeseen suuntautuneen voimakkaan repäisyn jälkeen seuraa raajan toiminnallinen vajaus. Mikäli kyseessä on suuri vammaenergia, tarvitaan ammattilaisen arvio hoidon tarpeesta päivystyksellisesti. Yleensä jännevamma ei ole aivan tyypillinen vamma enää iäkkäämmässä väestössä, ja iäkkäiden kohdalla onkin hyvä miettiä ensisijaisesti esimerkiksi murtumaa.