Etusivu » Järvisyyhy, uimarinkutka

Järvisyyhy, uimarinkutka

Lääkärikirja Duodecim
24.9.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Järvisyyhyn aiheuttaa vesilintujen loinen, mikroskooppisen pieni imumato. Varsinkin loppukesällä imumatojen määrä Etelä- ja Keski-Suomen järvissä ja Suomen- ja Pohjanlahtien rantavesissä aina Tornion korkeudelle saakka voi nousta niin suureksi, että järvisyyhyä esiintyy pieninä paikallisina epidemioina. Lapset saavat oireita helpommin kuin aikuiset.

Oireet

Oireitten syntymekanismia ei tunneta tarkkaan. Imumato tunkeutuu ihon pintakerrokseen, orvasketeen. Reaktio on ilmeisesti jossain mielessä allerginen, sillä kaikille sitä ei tule. Noin tunnin kuluttua uimisesta iho pistelee ja siihen ilmestyy pieniä, punaisia täpliä. Illalla tai seuraavana yönä iholle nousee kutiavia, punoittavia näppylöitä, mahdollisesti pieniä rakkuloita ja laajempaakin punoitusta (ks. kuva «Järvisyyhy»1). Ihottumaa ei yleensä tule uimapuvun peittämälle alueelle. Oireet häviävät hoidottakin 1–3 viikossa.

Taudin toteaminen

Järvisyyhydiagnoosi tehdään oireiden kulun ja taudinkuvan perusteella. Diagnoosin tekoa helpottaa suuresti se, että samanlaisia tapauksia on samalla seudulla useita. Siihen ei ole laboratoriokoetta. Ihonäytteestä voidaan joskus löytää imumatoja.

Itsehoito

Antihistamiini lievittää kutinaa. Hydrokortisonivoide lyhentää jonkin verran iho-oireiden kestoa.

Milloin hoitoon

Jos epäillään järvisyyhyä mutta samanlaista ihottumaa ei ole samoissa vesissä uineilla lapsilla, on syytä käydä lääkärissä.

Ehkäisy

Imumatojen kiinnittymistä ihoon voi vähentää käymällä suihkussa heti uinnin jälkeen.

Käytettyjä lähteitä

Jokiranta S. Järvisyyhy. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 15.1.2019.