Yleistä

Useimmilla TIA-oire väistyy tunnin sisällä.

Oireiden väistyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tilanne olisi vaaraton. Melkein joka kymmenennellä potilaalla ilmenee aivohalvaus viikon sisällä TIA-oireesta, ja tämän vuoksi TIA vaatiikin kiireellistä selvittelyä ja hoitoa.

Jos TIA-oireet ovat kestäneet pidempään kuin 1–2 tuntia, todetaan pään kuvauksessa usein aivoinfarktin eli aivojen hapenpuutteesta aiheutuneen pysyvän kudosvaurion merkkejä. Tällöin kyse ei ole enää TIA:sta vaan aivohalvauksesta.

Ohimeneviä aivoverenkiertohäiriöitä esiintyy yleensä myöhäisessä keski-iässä ja vanhuksilla, ja vaara suurenee iän mukana. Kuitenkin huomattava osa potilaista on alle 65-vuotiaita.

TIA:n oireet

Oireet riippuvat täysin siitä, mihin aivojen valtimoon verenkiertohäiriö kehittyy. Yleensä oireet alkavat äkisti. Niihin ei liity päänsärkyä eikä muitakaan kipuja. Pelkkä äkillinen huimaus ei myöskään viittaa verenkiertohäiriöön.

Yleisimmät, ohimenevät oireet on lueteltu Keskeistä-kohdassa.

Milloin hoitoon?

Jos ilmenee TIA:n määritelmään sopivia oireita, tulee hakeutua välittömästi hoitoon, mielellään päivystävään sairaalaan, vaikka oireet olisivatkin menneet ohitse.

TIA:n tutkimukset

Sairaalassa alkututkimuksiin kuuluu pään tietokonekerroskuvaus. Mikäli kuvauksessa nähdään merkkejä aivoverenkiertohäiriöstä, kyse on jo aivoinfarktista.

Lisäksi otetaan laajasti verikokeita ja sydänsähkökäyrä. Usein jo päivystyksessä tutkitaan myös kaulasuonten mahdolliset ahtaumat ultraäänitutkimuksella tai verisuonten varjoainetehosteisella tietokonekerroskuvauksella.

Välillä nämä tutkimukset tehdään sairaalapäivystyksen sijaan polikliinisesti parin viikon sisällä oireesta.

Näillä lisäselvittelyillä pyritään löytämään aivoverenkiertohäiriön syyt, joihin voidaan jatkossa puuttua.

TIA:n hoito

Kaikille potilaille aloitetaan verihiutaleisiin vaikuttava lääke, nykyään yleisimmin klopidogreeli, vähentämään verihiutaleiden tarttumista toisiinsa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää asetyylisalisyylihappoa ("aspiriini"), usein yhdistettynä toiseen verihiutaleisiin vaikuttavaan lääkkeeseen (dipyridamoli). Tällöin uusien veritulppien syntymisen riski pienenee.

Muu hoito määräytyy sen mukaan, mitä tekijöitä paljastuu verenkiertohäiriön taustalta. Mikäli TIA paljastuu sydänperäiseksi, esimerkiksi eteisvärinä-rytmihäiriöstä johtuvaksi, aloitetaan verenohennuslääke eikä verihiutaleisiin vaikuttavaa hoitoa. Joskus TIA:n syynä on ahtauma kaulavaltimossa, jolloin valtimoahtauman leikkaushoito on mahdollinen.

Hoitoon kuuluu lisäksi lievästikin kohonneen verenpaineen ja kohonneen veren kolesterolin tehokas hoito.

Potilaan on myös hyvä miettiä elintapojaan. Tupakointi tulee viimeistään tässä vaiheessa lopettaa. Alkoholinkulutuksen pitäisi olla hyvin maltillista. Mikäli on ylipainoa, laihduttaminen auttaa hoitamaan myös verenpainetta ja kolesteroliarvoja. Liikunnan tiedetään olevan hyväksi aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä.

Mikäli kyseessä on työikäinen potilas, lyhyt sairausloma on paikallaan. Lisäksi annetaan kuukauden ajokielto ajatellen mahdollista aivoverenkiertohäiriön uusimista.

TIA:n ehkäisy

Ohimeneviä aivojen verenkiertohäiriöitä voidaan tehokkaasti ehkäistä samoilla elintapojen muutoksilla kuin varsinaisia aivohalvauksia.