Etusivu » Migreenin estohoito

Migreenin estohoito

Lääkärikirja Duodecim
18.3.2020
neurologian erikoislääkäri Hanna Harno

Tiheästi toistuvat migreenikohtaukset aiheuttavat herkistymistä kivulle ja migreeni saattaa kroonistua. Särkylääkkeiden käyttö saattaa lisääntyä huomattavasti. Estolääkitys on tarpeen, jos migreeneitä on tiuhaan ja kohtauslääkkeitä kuluu. Niiden käytössä hyvänä turvarajana voi pitää korkeintaan 10 käyttöpäivää kuukaudessa.

Migreeni on invalidisoiva sairaus. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan (vuonna 2001) migreeni on 19. sijalla toimintakykyä rajoittavien sairauksien joukossa. Länsi-Euroopassa (vuoden 2015 arviossa) neljä eniten toimintakyvyttömyyttä (disability-adjusted life-years, DALY) aiheuttavaa neurologista sairautta olivat esiintymisjärjestyksessä migreeni, aivohalvaus, Alzheimerin tauti ja muut dementiat sekä särkylääkepäänsärky.

Yksittäisen migreenikohtauksen estäminen

Vältä laukaisevia tekijöitä

Monet migreeniä sairastavat tunnistavat yhden tai useampia tekijöitä, jotka laukaisevat kohtauksen. Laukaisevat tekijät, joita sanotaan triggereiksi, voivat vaihdella elämän aikana. Tavallisimpia ovat stressi tai stressin laukeaminen, kuukautisten alkaminen tai nälkä (verensokerin lasku). Muita tavallisia triggereitä ovat kirkkaat tai vilkkuvat valot, hajuärsykkeet, raskas liikunta ja mausteet.

Migreenikohtaus voi toisinaan alkaa, vaikka välttäisikin laukaisevia tekijöitä. Kohtauksen hoitoon tarvitaan usein lääkkeitä. Migreenin hallinnassa auttavat myös hyvä fyysinen kunto ja tasapainoinen mieli.

Ota lääke tarpeeksi ajoissa

Yksittäisessä migreenikohtauksessa tehokkainta mahdollista kohtauslääkettä kannattaa ottaa tarpeeksi suuri annos heti, kun päänsäryn tunnistaa migreeniksi. Kohtauksen voi saada katkeamaan jo alkuvaiheessa, jolloin kipuherkistymistä ei todennäköisimmin tapahdu.

Allodynia on tila, jossa migreenipäänsäryn jatkuessa päänahan ihotunto herkistyy ja esimerkiksi hiusten kampaaminen tuntuu kivuliaalta. On tapahtunut keskushermoston herkistymistä. Tällöin otetun kohtauslääkkeen teho on jo heikompi kuin aikaisin otetun, ja migreenikohtauksen uusiutumisen riski kasvaa.

Otatko lääkettä liian usein? Voiko kyseessä olla särkylääkepäänsärky?

Liian usein otettu kohtauslääke (särkylääke tai triptaani) aiheuttaa särkylääkepäänsärkyä ja hankaloittaa edelleen tilannetta. Taustalla on alun perin migreeni, jännityspäänsärky tai muu harvinaisempi päänsärky.

Särkylääkepäänsäryssä päänsärkypäiviä on 15 päivänä kuukaudessa tai useammin. Kohtauslääkkeiden käyttörajoissa migreenin täsmälääkkeen eli triptaanin käyttöä suositellaan enintään 10 päivänä kuukaudessa ja tulehduskipulääkkeen käyttöä enintään 15 päivänä kuukaudessa. Yhteensä käyttöpäiviä saisi olla enintään 15, jos niistä 5 päivänä käyttää pelkkiä tulehduskipulääkkeitä. Tämä on usein liian monimutkaista, ja käytännössä onkin hyvä pitää sääntönä 10 käyttöpäivän rajoitus kohtauslääkkeissä, jotta särkylääkepäänsärkyä ei kehittyisi.

Jos migreeneitä on tiuhaan, ei jokaista migreenikohtausta voi hoitaa särkylääkkein tai triptaanilla, jos haluaa välttää särkylääkepäänsäryn. Tuolloin on hyvä aloittaa jokin migreenin estolääke ja pitää päänsärkypäiväkirjaa migreeneistä ja otetuista kohtauslääkkeistä. Lääkkeettömät kivunhallintakeinot kannattaa ottaa käyttöön ja miettiä omia elämäntapoja: onko jotakin, mihin voisin vaikuttaa, jotta minulla olisi vähemmän migreeneitä? Jos kohtauslääkkeitä menee päivittäin tai lähes päivittäin, tarvitaan särkylääkevieroitusta. Tästä voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Migreenin kroonistuminen

Migreenikohtausten tiheys saattaa kasvaa jopa päivittäiseksi päänsärkyongelmaksi. Jos päänsärkyä on yli 15 päivänä kuukaudessa (joista ainakin 8 päivää migreeneitä) yli kolmen kuukauden ajan, puhutaan kroonisesta migreenistä.

Päänsäryn voimakkuus yleensä lievenee migreenin kroonistuessa, mutta tilanne on usein kuormittava. Kipuhermoradat ovat herkistyneet ja päänsäryt tulevat herkästi, puhutaan sentraalisesta sensitisaatiosta. Viimeistään tällöin on hyvä aloittaa migreenin estolääkitys ja pitää päänsärkypäiväkirjaa lääkevasteen arvioimiseen ja kohtauslääkkeiden käyttömäärän seuraamiseen.

Tihentyvän migreenin estohoito

Estohoito on migreenin ennaltaehkäisyä lääkkeellisesti ja lääkkeettömin keinoin. Lääkkeettömiä keinoja ovat esimerkiksi omien triggereiden tiedostaminen ja välttäminen, rentoutuminen, sopiva liikunta, akupunktiohoito sekä terveelliset ja säännölliset elämäntavat.

Estolääke otetaan päivittäin. Olennaista on estolääkkeen riittävän pitkäaikainen käyttö (yleensä vähintään 6 kuukautta), jotta lääkkeen mahdollinen hyöty kävisi ilmi ja toisaalta, ettei migreenikierre alkaisi uudestaan. Hoitavan lääkärin kanssa arvioidaan estolääkkeen tehoa, sopivuutta ja lääkityksen jatkamista yleensä 2–3 kuukauden jaksoissa. Toisinaan estolääkettä tarvitaan vuosien ajan.

Estolääkkeen vaikutusta migreenien harventumiseen ja lievittymiseen seurataan päänsärkypäiväkirjalla, johon merkitään päänsäryt ja otetut kohtauslääkkeet. Päänsärkypäiväkirjoja on tarjolla useita erilaisia. Sellaisen voi tulostaa esim. Suomen Migreeniyhdistyksen sivuilta tästä linkistä tai Terveyskylän Aivotalon sivustolta tästä linkistä. Jos käytössä on Terveyskylän päänsäryn digihoitopolku, saa samalla ladattua mobiilipäiväkirjasovelluksen AppStoresta tai Play-kaupasta (Terveyskylä Päiväkirja). Internetistä löytyy myös esim. Migraine Buddy -päiväkirjasovellus.

Milloin tarvitaan migreenin estohoitoa?

Migreenin estohoitoa yleensä harkitaan seuraavissa tilanteissa.

  • Migreeni on viikoittaista.
  • Migreeni häiritsee normaalia elämää tai työntekoa.
  • Migreenikohtaukset ovat voimakkaita tai pelottavia.
  • Migreenin kohtauslääkkeet eivät sovi esim. haittavaikutusten vuoksi.
  • Usein esiintyvät, pitkät tai epämiellyttävät auraoireet

Harvemmin estolääke lopettaa migreenikohtaukset kokonaan. Hyvä hoitovaste on 50 %:n vähenemä kohtaustiheydessä tai kivun voimakkuudessa 3 kuukauden aikana.

Migreenin estohoitoa käytetään liian vähän. Vain 13 % migreenipotilaista käyttää estolääkitystä, kun tarve olisi arviolta 26 %:lla.

Estohoidossa käytettäviä lääkkeitä

Estolääkkeiden tarkkaa vaikutustapaa migreenin estossa ei useimmiten tiedetä. Migreenin estoon tarkoitetut lääkkeet on alun perin kehitetty muita sairauksia varten, mutta niillä on huomattu olevan myös migreeniä estävää vaikutusta.

Estohoito on aina yksilöllinen, koska lääkkeiden teho ja haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti. Myös lääkkeen annostus on yksilöllinen. Ensisijaisesti tulisi valita estolääke, jota on tutkittu lumekontrolloiduissa tutkimuksissa, jonka haittavaikutukset ovat siedettävät ja jota potilas on valmis käyttämään. Liitännäissairaudet on hyvä huomioida lääkkeen valinnassa. Migreenin estolääkityksessä suositellaan monoterapiaa eli vain yhden lääkkeen käyttöä, mutta toisinaan on tarpeen yhdistää useampi estolääke (esim. amitriptyliini tai topiramaatti yhdistettynä beetasalpaajaan).

Uusi, tehokas ryhmä migreenin estolääkkeitä, kalsitoniini-geeniin liityvän peptidin (calcitonin-gene related peptide, CGRP) monoklonaaliset vasta-aineet, on muuttanut migreenin estohoidon kenttää. Tähän lääkeryhmään kuuluva erenumabi on ollut Suomessa rajatusti peruskorvattava vuodesta 2019 alkaen ja fremanetsumabi vuodesta 2020 alkaen. Nämä ovat ihon alle pistettäviä valmisteita. Pistos annetaan 4 viikon välein (erenumabi) tai kerran kuukaudessa (fremanetsumabi). Tulossa ovat mm. galkanetsumabi ja eptinetsumabi, joilla ei vielä ole korvattavuutta Suomessa.

Erenumabi ja fremanetsumabi vaativat alkuun neurologin B1-lausunnon. Lausunnossa kuvataan migreenitilannetta edeltävien 3 kuukauden ajalta. Seurannassa tulee olla vähintään 8 migreenipäivää kuukaudessa ja epäonnistuminen ainakin kahden estolääkkeen suhteen (teho riittämätön tai haittaavia sivuoireita). Rajattu peruskorvaus myönnetään aluksi 6 kuukauden ajaksi, jona aikana seurataan lääkevastetta. Sen arvioimiseksi tarvitaan vähintään 3 kuukauden seuranta päänsärkypäiväkirjalla. Mikäli päänsärkypäivät vähenevät vähintään 50 %, voidaan uusi B1-lausunto kirjoittaa neurologin toimesta korvausoikeuden jatkamiseksi. Mikäli todettiin hyvä vaste, korvausoikeus myönnetään kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen vasteen arvioon ja jatkolausuntojen kirjoittamiseen ei enää tarvita neurologian erikoislääkäriä.

Migreenin estohoidossa käytettävät lääkkeet

Ks. Käypä hoito -suosituksen taulukko Migreenin estohoitolääkkeet ja aikuisten annokset (2015). Lisäksi käytettävissä ovat edellä mainitut erenumabi ([70–]140 mg ihon alle 4 viikon välein) ja fremanetsumabi (225 mg ihon alle 1 kuukauden välein). Nämä lääkkeet ovat rajoitetusti peruskorvattavia aluksi neurologin B1-lausunnolla.

Lisää tietoa migreenistä

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Käypä hoito -suosituksen potilasversio «Migreeni ei ole kaikilla samanlaista»4

God medicinsk praxis -rekommendationen (patientinformation) «Migrän är inte likadan hos alla»5

Käytettyjä lähteitä

Silberstein SD. Preventive migraine treatment. Neurol Clin 2009;27(2):429-43. «PMID: 19289224»PubMed

Diener HC, Dodick DW, Goadsby PJ ym. Chronic migraine--classification, characteristics and treatment. Nat Rev Neurol 2012;8(3):162-71. «PMID: 22331030»PubMed

Engelstoft IMS, Carlsen LN, Munksgaard SB ym. Complete withdrawal is the most feasible treatment for medication-overuse headache: A randomized controlled open-label trial. Eur J Pain 2019;23(6):1162-1170. «PMID: 30793412»PubMed

GBD 2015 Neurological Disorders Collaborator Group. Global, regional, and national burden of neurological disorders during 1990-2015: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2015. Lancet Neurol 2017;16(11):877-897. «PMID: 28931491»PubMed

Goadsby PJ, Reuter U, Hallström Y ym. A Controlled Trial of Erenumab for Episodic Migraine. N Engl J Med 2017;377(22):2123-2132. «PMID: 29171821»PubMed

Silberstein SD, Dodick DW, Bigal ME ym. Fremanezumab for the Preventive Treatment of Chronic Migraine. N Engl J Med 2017;377(22):2113-2122. «PMID: 29171818»PubMed