Etusivu » Munuaistulehdus lapsella

Munuaistulehdus lapsella

Lääkärikirja Duodecim
2.12.2017
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Virtsatieinfektio ja myyräkuume

Munuaistulehdukset ovat lapsilla ja nuorilla melko harvinaisia. Selvästi tärkein niistä on bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus, jonka yhteydessä myös munuaiskudokseen voi kehittyä tulehdusreaktio (ks. «Virtsatietulehdus lapsella»1).

Toinen tärkeä munuaiskudoksen infektio on myyräkuume (epideeminen nefropatia), jonka aiheuttaja on Puumala-virus. Sitä esiintyy niin lapsilla kuin aikuisillakin (ks. «Myyräkuume»2). Lasten myyräkuume-episodit ovat useimmiten melko lieväoireisia ja aiheuttavat harvoin munuaistoiminnan heikentymistä. Myyräkuumeen oireita ovat kuumeilu, selkävaivat, vatsavaivat, pahoinvointi, virtsaamisen vähentyminen ja joskus näköhäiriöt. Myyräkuume diagnosoidaan verikokeiden avulla. Myyräkuumeen vuoksi sairaalahoitoon otetaan maassamme muutamia lapsia vuodessa. Tauti paranee hyvin 1–2 viikossa, ja munuaistoiminnan tukitoimiin, kuten keinomunuaishoitoon, joudutaan ani harvoin. Nimensä mukaisesti myyräkuume tarttuu jyrsijöiden eritteistä, joita löytyy esimerkiksi puuvajoista.

Munuaiskerästen äkillinen tulehdus

Munuaiskerästen tulehdus eli glomerulonefriitti voi kehittyä streptokokkibakteerin aiheuttaman nielutulehduksen tai ihoinfektion laukaisemana. Munuaistulehduksen käynnistyminen kyseisten infektioiden seurauksena on kuitenkin harvinaista, ja nykyisin streptokokin laukaisemaa glomerulonefriittiä todetaan maassamme vain muutamalla lapsella vuodessa. Streptokokin ohella myös eräät muut infektiot voivat laukaista munuaiskerästen tulehduksen, mutta niidenkin ennuste on yleensä hyvä, vaikka taudinkulku vaihteleekin melkoisesti.

Munuaiskerästen tulehduksen seurauksena virtsaaminen vähenee ja virtsa muuttuu usein rusehtavan punaiseksi. Kohonneen verenpaineen seurauksena voi ilmaantua päänsärkyä ja huonovointisuutta. Myös kuumetta voi ilmetä. Kaiken kaikkiaan lapsen vointi saattaa olla selkeästi heikentynyt. Tila voi vaatia sairaalahoitoa, runsaan tukilääkityksen ja joskus tilapäisen keinomunuaishoidon. Yleisesti ottaen infektion jälkeisen munuaiskerästulehduksen ennuste on kuitenkin hyvä ja tulehdus paraneekin usein ilman lääkitystä.

Munuaiskerästen pitkäaikainen tulehdus

Lasten tärkein munuaiskerästen pitkäaikaista tulehdusta aiheuttava sairaus maassamme on Henoch–Schönleinin tauti (HSP; ks. «Henoch-Schönleinin tauti (HSP) lapsella»3), joka valtaosin paranee itsestään viikkojen ja kuukausien kuluessa. Sairauden alkuvaiheessa potilailla on usein iholla verenpurkaumia etenkin alaraajoissa ja pakaroissa, nilkkojen ja muiden nivelten turvotusta sekä vatsakipua merkkinä laaja-alaisesta pienten verisuonten tulehduksesta. Virtsa voi olla normaalin väristä tai kolajuoman näköistä verivirtsaisuudesta johtuen. Etenkin, jos potilaan vatsakivut ovat voimakkaita, HSP-tautia hoidetaan kortikosteroidilla. Näin tehdään myös, jos munuaistulehdus pitkittyy.

Suurempi mutta harvinaisempi ongelma on immunoglobuliini A -proteiinin kertyminen munuaiskeräsiin (IgA-nefropatia), mikä useimmiten aiheuttaa lieväoireisen mutta pitkäaikaisen tulehduksen munuaiskeräsissä. Tyypillisesti IgA-nefropatiaa aletaan epäillä silloin, kun muuten terveelle lapselle tai nuorelle ilmaantuu verivirtsaisuutta. Tavallisimmin virtsan muuttuminen kolajuoman väriseksi todetaan jonkin infektion, kuten flunssan, yhteydessä. Verivirtsaisuuteen liittyy tällöin valkuaisvirtsaisuus, mutta harvemmin merkittäviä muita oireita. Jos lapsella esiintyy toistuvasti verivirtsaisuutta, sairauden tutkiminen edellyttää munuaiskoepalan ottoa lastensairaalassa.

IgA-nefropatian kulku on hyvin vaihteleva. Useimmilla potilailla tilanne pysyy vakaana vuosikausia ja lääkitystä joudutaan harkitsemaan vasta aikuisiässä. Toisinaan taudin kulku on nopeampi ja lääkitykset aloitetaan jo lapsena tai nuorena. Pienellä osalla potilaista tauti etenee vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan, jolloin tarvitaan munuaisensiirtoa.

Munuaistiehyiden ja välikudoksen tulehdus eli TIN

Lapsilla ja etenkin nuorilla tavataan munuaistulehdusta, josta käytetään nimitystä TIN (tubulointerstitiaalinefriitti). Sen laukaisevina tekijöinä toimivat eräät infektiot ja lääkeaineet. Usein aiheuttaja jää kuitenkin epäselväksi. Tyypillisesti TIN aiheuttaa kuumeen ja väsymyksen ilman muita oireita. Virtsantulo voi olla normaalia, eikä mikään oireissa viittaa munuaisperäiseen sairauteen. Tauti paljastuu, kun pitkittyneen kuumeilun syytä haettaessa todetaan laboratoriokokeissa munuaissairauden merkit. Varmistus tapahtuu munuaiskoepalan mikroskooppitutkimuksella. Joskus munuaissairauteen liittyy myös silmätulehdus, ja niinpä kaikki TIN-potilaat ohjataan silmälääkärin tutkimuksiin. TIN-taudin hoito perustuu kortisonilääkitykseen, joka valtaosalla tehoaa muutaman viikon sisällä hoidon alusta.

Milloin hoitoon?

Munaistulehdusta epäiltäessä tulee aina hakeutua hoitoon. Bakteeriperäinen tulehdus vaatii antibioottilääkityksen. Myyräkuume edellyttää laboratoriokokeita ja seurantaa, vaikka tauti paranee suurella osalla ilman lääkitystä. Muut munuaistulehdukset edellyttävät lastensairaalassa tehtäviä tutkimuksia ja hoitoa.

Käytettyjä lähteitä

Mäkelä S. Myyräkuume (nephropatia epidemica). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.5.2016.

Jahnukainen T, Ala-Houhala M, Saarela V, Nuutinen M. Lasten akuutti tubulointerstitiaalinefriitti. Duodecim 2007;123(1):73-80 «/xmedia/duo/duo96204.pdf»1