Märkivä hikirauhastulehdus (hidradenitis suppurativa, HS-tauti, taiveakne) on krooninen, tulehduksellinen ihotauti. HS-tauti paikantuu taivealueille, kuten kainaloihin ja nivusiin, joissa karvatupen ja talirauhasen muodostama kokonaisuus tukkeutuu ja tulehtuu. Tulehdus leviää ympäröivään ihoon ja aiheuttaa märkäpaiseita ja -onteloita, jotka parantuessaan aiheuttavat juostemaisia arpia.

Märkäistä hikirauhastulehdusta esiintyy noin 1 %:lla väestöstä, naisilla enemmän kuin miehillä. Oireet alkavat yleensä nuoressa aikuisiässä, ja tauti on krooninen tai helposti uusiutuva. HS-taudista on usein huomattavaa psykososiaalista haittaa.

HS-taudille altistavat sekä ulkoiset että perinnölliset tekijät. Ylipaino ja tupakointi pahentavat tautia, joten painonhallinta ja tupakoinnin lopettaminen ovat tärkeä osa HS-taudin hallintaa. Osalla potilaista on aiemmin esiintynyt hankalaa aknea. HS-tautiin voi liittyä myös muita sairauksia, kuten metabolinen oireyhtymä, tyypin 2 diabetes, tulehduksellinen suolistosairaus, kuten Crohnin tauti, ja reumasairaus, kuten selkärankareuma.

Märkivän hikirauhastulehduksen oireet

Taudin alkuvaiheessa niin sanottuja apokriinisia hikirauhasia sisältäville alueille eli kainaloihin ja nivusiin, joskus myös sukupuolielinten ja peräaukon alueelle tai rintojen alle, ilmaantuu yksittäisiä tulehtuneita märkänäppylöitä tai pieniä paiseita. Oireet voivat välillä rauhoittua, mutta pikkuhiljaa märkäpaiseita kehittyy lisää ja ne alkavat muodostaa ihoon kivuliaita kyhmyjä ja käytävämäisiä onteloita. Märkäontelot voivat parantuessaan aiheuttaa kurovia arpijuosteita.

Oireiden vaikeusaste vaihtelee henkilöstä toiseen, ja yksittäisen potilaan oireet voivat aaltoilla. Vaikea HS-tauti huonontaa elämänlaatua ja aiheuttaa usein merkittävää psykososiaalista haittaa. Ihomuutokset ovat myös kivuliaita.

Märkivän hikirauhastulehduksen toteaminen

Toistuvat kipeät, erittävät paiseet taivealueilla, kuten kainaloissa ja nivusissa, antavat aiheen epäillä HS-tautia. Diagnoosi tehdään taudinkuvan perusteella. Tarpeen mukaan selvitetään myös muita HS-tautiin liittyviä sairauksia.

Märkivän hikirauhastulehduksen itsehoito

Mahdollisen tupakoinnin lopettaminen ja normaalipainoon pyrkiminen vähentävät HS-taudin aktiivisuutta ja pienentävät sen uusiutumisriskiä.

Hyvä hygienia on tärkeä osa HS-taudin hoitoa. Oireileva ihoalue suihkutetaan kahdesti päivässä, ja pesuun voi käyttää aknelääkkeenäkin tuttua bentsoyyliperoksigeeliä. Hankaus pahentaa taivealueiden oireita, ja alusvaatteiden tulisi olla väljiä ja hankaamattomia. Myös talkin käyttö vähentää hankausta.

Milloin hoitoon?

Akuutit paiseet hoidetaan heti avaamalla ja tarpeen mukaan antibiootilla. Toistuvat paiseet ja HS-taudin epäily ovat aihe ihotautien erikoislääkärin arvioon. HS-tauti pyritään toteamaan varhain ja aloittamaan asianmukainen hoito, jotta hankala taudinkuva ja arpeutuminen saadaan estettyä.

Märkivän hikirauhastulehduksen hoito

Elintapamuutosten lisäksi HS-tautia hoidetaan paikallisilla antimikrobi- ja aknelääkkeillä, sisäisillä lääkkeillä ja kirurgialla. Lieväoireisen HS-taudin paikallishoitoon käytetään pesua antiseptisella aineella, kuten bentsoyyliperoksidilla, ja nestemäistä klindamysiini-antibioottia tai aknen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Vaikeamman taudin hoitoja ovat pitkät sisäiset antibioottikuurit, muut tulehdusta hillitsevät lääkkeet ja hormonaaliset hoidot. Vaikean HS-taudin hoitovaihtoehtona ovat nykyään myös pistettävät biologiset lääkkeet, kuten adalimumabi.

Kookkaita paiseita voidaan avata kirurgisesti. Puhkeamattomiin paiseisiin voidaan ruiskuttaa kortisonia (esim. triamsinolonia), ja erittäviä käytäviä voidaan avata ja puhdistaa kirurgisesti tai hiilidioksidilaserilla. Hankalissa tapauksissa laajat erittävät ja arpeutuneet alueet voidaan poistaa kirurgisesti.

HS-tautiin liittyvää kipua hoidetaan tarpeen mukaan kipulääkkeillä. Krooniseen sairauteen voi liittyä myös masennusta, jonka hoito on huomioitava.

Märkivän hikirauhastulehduksen ehkäisy

Taudin aktiivisuutta voi vähentää painonhallinnalla ja mahdollisen tupakoinnin lopettamisella.