Etusivu » Yliaktiivinen virtsarakko naisella

Yliaktiivinen virtsarakko naisella

Lääkärikirja Duodecim
10.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Yliaktiivinen rakko on oireyhtymä, jonka avainoireet ovat virtsaamisen pakko-oire eli äkillinen voimakas virtsaamisen tarve ja siihen liittyvä pakkovirtsankarkailu (ks. «Virtsankarkailu naisella»1). Tällainen oireisto ilman varsinaista virtsarakon sairautta saattaa vaivata jopa kuudesosaa naisista.

Oireet

Yliaktiivinen rakkolihas on tärkein virtsapakko-oireen taustatekijä; rakkolihas supistelee tahdosta riippumatta. Iäkkäiden naisten vähentynyt estrogeenieritys johtaa emättimen ja virtsaputken limakalvojen kuivumiseen (ks. «Emättimen limakalvojen kuivuminen»2). Siihen voi liittyä virtsaamispakkoa ja virtsankarkailua. Iän myötä lantionpohjan lihaksisto löystyy ja virtsaputki lyhenee sekä virtsaputken sulkijalihaksen toiminta heikkenee. Kaikki nämä tekijät altistavat oireille. Yliaktiivinen rakko -oireyhtymään voi liittyä myös tihentynyttä virtsaamisen tarvetta (ks. «Tiheävirtsaisuus (pollakisuria) ja yliaktiivinen virtsarakko»3) sekä yöllistä virtsaamisen tarvetta.

Itsehoito ja oireiden ehkäisy

Omatoiminen lantionpohjan lihasten sekä virtsarakon toiminnan harjoittaminen ehkäisee useimpia virtsarakon oireita (ks. «Virtsankarkailu - harjoitteluohje»4 sekä Käypä hoito -suosituksen ohje virtsarakon kouluttamisesta «http://www.terveysportti.fi/xmedia/nix/nix00566a.pdf»1).

Kahvi, tee, kofeiini, alkoholi ja hiilihappopitoiset juomat voivat pahentaa virtsaamiseen liittyviä oireita, joten niitä kannattaa välttää. Nesteen juonti kannattaa ajoitaa; ennen nukkumaan menoa ei enää kannata juoda runsaasti. Lieviin yliaktiivisen virtsarakon oireisiin riittävät usein elintapamuutokset, virtsarakon koulutus (tietoinen virtsausvälien pidentäminen) ja lantion pohjan lihasharjoittelu. Limakalvojen kuivumisesta kärsivät naiset voivat saada oireisiinsa lievitystä paikallisesta estrogeenihoidosta (ks. «Emättimen limakalvojen kuivuminen»2).

Milloin lääkäriin

Jos oire haittaa normaalia elämää merkittävästi, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Virtsatietulehduksen mahdollisuus tutkitaan laboratorionäytteellä. Joskus oireen syyksi diagnosoidaan niin sanottu interstitiaalinen virtsarakkotulehdus (ks. «Virtsarakon kipuoireyhtymä (interstitiaalinen virtsarakkotulehdus)»5). Tutkimuksissa on ns. virtsaamispäiväkirja 2–3 vrk:n ajalta välttämätön. Se selvittää oireiden laadun, vaikeusasteen ja potilaan juomistottumukset.

Yliaktiivista rakkolihasta voidaan hillitä lääkkeillä, joilla voi kuitenkin olla käyttöä rajoittavia haittavaikutuksia, kuten ummetusta, pahoinvointia ja suun kuivumista. Jos lääkehoidosta ei ole apua noin kahden kuukauden kuluessa, sitä ei kannata jatkaa. Vaikeissa, muille hoidoille reagoimattomissa tapauksissa voidaan joskus harkita virtsarakon botuliinihoitoa.

Käytettyjä lähteitä

Stach-Lempinen B, Puolakka V-M Yliaktiivinen virtsarakko. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 30.8.2016.